perjantaina, lokakuuta 31, 2008

Kaikkien pyhien puolesta

- Tänä vuonna ei muuten varmasti oteta Maijaa mukaan haudoille.
- Ei tulisi mieleenkään! Hän kyllä pilasi tunnelman viime vuonna ihan totaalisesti. Puhua nyt sillä tavalla pyhällä paikalla.

- Näitkö Gunilla-mummon ilmeen, kun Maija sanoi Adolfin haudalla, että siinä se Mulkku-eno makaa myrkyttämässä matojen massuja.
- No näin! Ihme kun ei Gunilla-parkakin kaatunut niiltä sijoiltaan manan maille. Oli raukka niin järkyttynyt, että ihan nauroi.

- Sitä paitsi Adolf oli hyvä mies. Aikanaan väärinymmärretty vain. Ja eikö se sinun ranteesikin ole ihan hyvässä kunnossa?
- Kyllä se jo vähän liikkuu.

- Sen tiedämme molemmat, että jos Adolf olisi ollut ihan oikeasti julma mies, hän olisi lyönyt koko käden ranteesta poikki.
- Niin... ei hän julma ollut. Väärinymmärretty vain.

- Mieti, jos Mulkku-eno nousisikin haudasta kummittelemaan Maijalle. Jos hän ilmestyisi Maijan huoneeseen niin kuin silloin ennen, vetäisisi tuppivyön housuistaan ja avaisi virsikirjan siitä kohtaa missä veisataan "Jumalan kämmenellä". Taas kuuluisi tuttu tuskainen veisuu ja vyön rytmikäs lätke.
- Oppisipahan olemaan puhumatta pahaa pyhistä vainajistamme.

- Minusta Maija oli ihan väärässä, kun sanoi että Adolfin olisi pitänyt aikanaan kunnioittaa meidän elämäämme. Ja että me elävät olisimme muka kuolleita arvokkaampia.
- Niin. Kyllä ihmisen elämä on todella pyhää vasta kun hän on kuollut.

- Taitaa olla parasta viedä tänä vuonna kukkiakin Mulkku... ei kun Adolfin lepyttelyksi.
- Ja Maijalle ei sitten soiteta! Jaa

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sie oot ally hassu tapaus

SusuPetal kirjoitti...

Mulkut mulkkujen massun, jess!

Kari kirjoitti...

Mulkku-eno ;) Tuli mieleen, mitenköhän sisarentyttäreni minua kutsuvat?

Hanna kirjoitti...

Buahhahhaaa!

;)
Hanna

Kirsi Marttila kirjoitti...

Kyllähän se on tosi, että ihmisen arvo tuppaa aina kuollessa nousemaan.

Osattaisiinpa kukkia kantaa yhtä hanakasti eläville kuin kuolleille.

Äijä kirjoitti...

*räps*
Aina parhain päin

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, jopa säälittävänkin hassu :)

Susu, mulkusta murkinaa!

Kari, riippuu millä tavoin siskontyttöjäsi kohtelet. Veikkaan että Mulkku-eno voi olla aika lähellä jos rankaiset virsillä ja tuppivyöllä. Mutta epäilen tokkopa ihan sellainen eno olet :)

Hanna, sieltäpä kantautui Halloweenmainen kolea naurunkäkätys!

Kirsi, Mulkku-eno ei tainnut kyllä ansaita kukkia eläessäänkään.

Äijä, näinhän/kö se on...

Obeesia kirjoitti...

Railakasta kerrontaa :D

erikeeper kirjoitti...

Voi matoraukkoja! Vaikka ovathan ne madot jo mulkkuihin tottuneet väkisinkin.

Vaikka joskus tuntuukin että kivat lähtee, mulkut jää.

Mutta hyvin kerrottu tarina taas.

Maaria kirjoitti...

Kovasti nuo yrittävät vainajaa lepytellä. Onkohan haudalla valtavan iso hautakivi tai jopa kansilevy varmistamassa, että Mulkku-eno pysyy matojen noutopöytänä? Ja sivulliset ihastelevat, että olipas siinä kunnioitettu ihminen, kun on noin komean hautakiven saanut.

Hautajaisissa ja hautausmalla "käyttäytyminen" perustuu ikivanhaan vainajan lepyttelyperinteeseen. Gunilla-mummo oli rohkea, kun uskalsi nauraa!

Isopeikko kirjoitti...

Asiallinen kannanotto vaikeaan asiaan. Mikäs pakko meidän on hymistellä entisten harmillisten tyyppien kuoppien äärellä? Itse saa valita... noh, peikko on vähän aggressiivinen tänään.