maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Pula

Puiston penkillä on rivi erikokoisia ja -näköisiä naisia, kuka missäkin asusteessa. Yksi pyrkii selvästi näyttämään leppoisalta perheenäidiltä, kun toinen on taas ottanut varman päälle ja pukeutunut leopardikuvioon.

Naisten joukossa istuu myös muita lyhyempi molla-maija ja polttaa ketjussa tupakkaa. Hän on ostanut itselleen uudet, peilipintaiset aurinkolasit peittääkseen pienen kauneusvirheensä. Joku saattaisi kavahtaa häntä ihan vain yksisilmäisyyden vuoksi. Naisten reidet painavat mollan kylkiä molemmilta puolilta, jossain alempana korkokengitetyt nilkat pyörivät ja tärisyttelevät hermostuneina. Puoliksi palaneita tupakoita tallotaan maahan ja uusia sytytetään. Helteinen ilma on liian paksua hengitettäväksi.

Naisten takaa kuuluu tuskainen huudahdus, kun jotakuta seuraavan penkkirivin naisista pistää ampiainen. Hetkeksi hiljainen jännitys puhkeaa kaaokseen. On kuin jokainen haluaisi lisätä äänten joukkoon oman persoonallisen ulvaisunsa. Mollakin äännähtää hieman ja laittaa jalkansa pelokkaasti ristiin, aivan kuin suojellakseen itseään ampiaisen hyökkäykseltä. Mollan vieressä istuva nainen ei osaa päättää, pompatako paniikissa seisaalle vai jäädäkö istumaan. Hän hytkyy penkillä vailla päämäärää. Molla huomaa että yksi naisen tekokynsistä repsottaa.

Samassa miehet tulevat. Naisjoukon yläpuolella huokaa, kuin tuuli silittäisi rantaheinää. Sitten hiljenee. Kaikki pidättävät hengitystään. Vieressä istuva nainen venyttää puseronsa kaula-aukkoa ja paljastaa rintansa kokonaan. Joku ei kestä painetta, purskahtaa itkuun ja juoksee pois.

Yhdellä miehistä on mikrofoni. Suuret kaiuttimet soittavat iloista musiikkia. Kaksi miestä kantaa suurta pahvilaatikkoa ja alkaa jakaa jokaiselle vuoronumeron. Jotkut yrittävät heittäytyä miesten kaulaan etulyöntiaseman saadakseen.

Molla avaa reisiään ja kurkistaa tilannetta. Mies on edellisenä iltana repäissyt rakosen mollan haarojen kankaaseen. "Tee mitä sinun täytyy", mies on luvannut. "Mitä vain, miten vain, kenelle vain. En kysele koskaan". Raosta työntyy haituvaista vanua. Molla yrittää tunkea sitä takaisin. Hän on numero 2753. On aikaa siistiytyä rauhassa.

Jokainen kaivaa esiin paksun kirjan kaikista ansioistaan. Mitään ansiota ei pidä vähätellä, se on ensimmäinen ohje. Molla on iloinen, että osasi jo ennen kouluikää jonkin verran kertotaulua. Nurmikolle pystytetään pöytiä ja ihmiset alkavat jonoutua pöytien taakse. Kirjat painavat ja nestehukka saa olon tuntumaan huteralta. Joku viisaampi on ottanut mukaan herkullisen näköisiä voileipiä. Helle tuoksuu hetken tuorekurkulle.

Vähitellen alkaa kuulua itkua ja epätoivoista vakuuttelua. "Mutta minä olen koulutukseltani lääketieteen tohtori, olen harjoitellut viidessä eri Euroopan maassa, olen erikoistunut lastentauteihin, minulla on maisterin tutkinto kasvatustieteissä, harrastan ensiapua ja kokkausta, osaan ulkoa suuren määrän lastensatuja, olen ottanut soitto- ja laulutunteja, osaan uida 7 kilometriä väsymättä vaatteet päällä, voin antaa mitä vaan, milloin vaan, kenelle vaan, minulla on silikonit, äo 185, tuoksun aina hyvälle..."

Muurin takaa kuuluu karjahtelua, johon on sekoittunut vihaa ja kiihtymystä. Miesten puolella joku on onnistunut nopeasti. Hänellä on edessään hyvät ajat, jos hän vain selviää ulos tulematta revityksi kappaleiksi. Molla lähestyy muiden mukana jonossa. Samassa hysteerinen kirkuminen varmistaa pahimman: paikka on mennyt jollekin toiselle. Naiset heittäytyvät väsyneinä maahan. Osa itkee, osa makaa apaattisena sikiöasennossa.

Pitkän ajan kuluttua Molla jaksaa lähteä taivaltamaan kotiin. Vanuhaituvat raahaavat maata, mutta hän ei välitä. Kuinka hän voi kertoa kotona, että on jälleen kerran epäonnistunut. Osa-aikainen lastenhoitajan työ olisi ollut kaikkien haaveiden täyttymys.

Läheisissä puissa roikkuu jo useampi epäonnistunut talonmiehen työtä hakenut ja onpa joukossa muutama nopea lastenhoitajapaikkalainenkin. Mollasta ei ole edes ottamaan henkeään. Sitä paitsi ensi viikolla haetaan jotakuta maalaamaan kokonaiset kolme metriä aitaa. Siihen voisi olla mahdollisuudet, onhan mollalla maalarinkoulutus. Hän toivoo, että mahdollisimman moni varteenotettava kilpailija hirttäisi itsensä tänään, jotta mahdollisuudet ensi viikolla olisivat paremmat.


Pakinaperjantain aihe on näyttö Jaa

12 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Hups!

Oli vähän kuin hallattaren työpaikan hakua... ;D

Kirsi Marttila kirjoitti...

Oli kyllä taas mehevä tarina!
Kovat on nykyään vaatimukset vähän joka paikassa ja joka suhteessa..

aimarii kirjoitti...

Huh, huh, tähänkö sitä ollaan menossa? Varsinainen kauhuskenaario.
Mielikuvitusrikas pakina ja hirtehishuumorilla kirjoitettu

sirokko kirjoitti...

Melkein jo niinko oksetti...inhorealismia?
Haluan vaaleanpunaiset lasini takaisin.

Tiina Marjeta kirjoitti...

No huh huh..aika on hurjat markkinat..varsinkin naisilla;)

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, ja vähän niin kuin Allyn kans ;)

Kirsi, on muuten ihan totta. Ihminen ei kelpaa vaan pitää olla kunnolla tuotteistettu uratykki.

Aimarii, toivottavasti tähän ei ihan mennä. Vaikka kyllä nytkin otteet ovat rumat ja kyynärpäitä käytetään.

Sirokko, Ally käyttää lasejasi vielä ensi viikon, jotta maalausurakka heltiäisi. Älä oksenna ootellessa :)

Tiina, hurjat on. Vaikka samapa se missä tilanteessa sitä olisi, kun vain olisi helle... Kesä, tule äkkiä!

erikeeper kirjoitti...

Hieno nähdä että joku näkee kunnolla vaivaa ja kirjoittaa hyvin ja hyviä tarinoita. Itse aina rääpäisen vaan. Hurja oli pakinasi. Hurja on maailma.

Isopeikko kirjoitti...

Aattelle miten kivaa olisi tuossa jos voisi tarjota jollekin työtä vaikka roskapussin viejänä :)

Mimosa kirjoitti...

Tämä oli karmaiseva, koskettava ja loistavasti kirjoitettu pakina!

Almamaria kirjoitti...

Raadollista menoa, sitähän tämä tahtoo olla alalla kuin alalla. Ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän ja saadaan heidät uskomaan että he eivät missään elämänsä vaiheessa ole kenellekään, edes itselleen, kylliksi.

Obeesia kirjoitti...

Sait tunnustuksen. Käy blogissani!

OldGhost kirjoitti...

Tarina heräili kuin Isopeikon puistonpenkkijutut ja oli vähintäänkin yhtä ansiokas! Juuri tuollaista se on, pahoin pelkään! On näet työnhaku käynnissä...