Yrittäkää selvitä! ...kä ku humaltua!

Moikka kaverit!

Tulin pikaisesti sanomaan, että lähden nyt Kilpiselle pilkkimään ja Tromssaan muuten vaan hillumaan. Tulen sunnuntaina takaisin - toivottavasti kuvien (ja pilkkikilpailuvoiton) kanssa.

Nyt ottakaamme kaikki itseämme käsistä kiinni ja yhtykäämme vappukarkeloon! Rullaati rullaa vaan kaikille ja ihanaa, lämmintä vappua! Jaa

Purpoosipolkkaa ja lumppumainos

Olen saanut tämän tunnustuksen Pantterilta ja Karilta aikoja sitten ja olen ollut niin mykkänä onnesta, että suostun jakamaan tätä vasta nyt eteenpäin. Tällä kertaa jaan purpoosipalkinnon tasaisesti päivittäville puurtajille, ja soisin kaikkien tutustuvan näihin näppäriin veijareihin.

1. Puhdistavan vihan Lilith: Hän on nuoresta iästään huolimatta bloggaamisharrastukseni esi-äiti. Hänen tarkoituksensa blogimaailmassa on jakaa elämän sattumuksia riemastuttavan sarkastiseen tyyliinsä.

2. Ketään kotona? Noeijoo: Olen fanittanut tätä bloggaajaa pitkään. Komeasti kaikuu pohjoisen ääni hienoilla kuvilla höystettynä.

3. Kun kukaan ei kuulenin Kukkamaa: Kukkis edustaa tätä blogimaailmassa vaikuttavien monilahjakkuuksien kerhoa. Hänen tyylistään ei voi olla tykkäämättä.

4. Teresan kotonanin Teresa: Teresan kotonanin romanttishenkinen haaveilija sattuu olemaan myös minun elämäni rakkain (ja ainoa) Teresa. Muistelin viimeksi aamulla, kuinka Teresa on elämässään ehtinyt kunnostautua mm. breakdancingin, piirtämisen, laulunteon ja päälläänseisonnan saralla. Puhumattakaan siitä, että hän on ollut myös lahjakas taikuri.

5. Alastalon lasisalin Alastalo: Alastalon lasisalissa ei suinkaan olla lasista tehtyjä vaan mies on kuvannut tarinoissaan mm. hurjan eroottisia seikkailuja, epäonnen ja laitapuolen elämää unohtamatta. Kuvausharrastus välittyy blogista hienosti ja silmä lepää taitavissa otoksissa.



Sitten vielä pieni mainospala: Käykääs Lumpuissa katsomassa Allyn neuvot minigolfpukeutumiseen. Jaa

Maailma on raskas kuin ilmapallo täynnä ilmaa.

Sähkövalo siivilöi yön varjoiksi seinille.
Tänään yö on terävä.
Nainen yskii vihaa,
pattereissa kaikuu parisuhdepakkanen.
Miehen falsettinen vitutuskäyrä
kipuaa ilmastointihormiin.

Toisessa huoneessa poika tuudittaa
partakoneen terää sylissään.
Miettii noita nesteenkyllästämiä juuriaan
ja toivoo,
etteivät olisi ehtineet
hukkumiseltaan lypsää
itsestään versoa
maailman harmaaseen hajoamaan.
Alkaa suorittaa hiljaista kitkemistyötä.

Seinän takana joku valvoo,
hätkyy kaukaisen sodan
kaikuja.
Vielä on turva nukahtaa,
vielä, kun ääntä kuuluu.
Silmälaput, korvatulpat,
maailma ulos, uni sisään.
Maailma ulos ja uppeluksiin.


Aamulla serpentiinikaulaiset tyhjiöt
katsovat pihalla tiukasti
toisistaan
ohi.


Kaikki tuntevat kotimaiset vappuriittimme. Ja kotimaisuutta haettiin tämän viikon runotorstaissa. Jaa

Kuules Froidin Sikmuntti. Nyt saapi auttaa.

Joukko lapsia liikkui ryhmänä keskellä viidakkoa. Isommat lapset juoksentelivat villiintyneinä edellä, pienet hoippuroivat jäljessä kompastellen puiden juuriin. Kaikilla lapsilla oli päässään värikkäät pipot ja niissä niin suuret tupsut, että pipot tipahtelivat jatkuvasti maahan. Lapset riisuivat lapaset käsistään ja ripustivat ne puiden juurilla kasvavien, isolehtisten pensaiden oksille. Papukaijat lensivät heti paikalle ja alkoivat syödä lapasia, jotka olivatkin nyt hedelmiä. Lapset olivat paenneet päiväkohdista.

Viidakko päättyi suureen vuoreen, jonka pinta oli kimmoisaa ja tahmeahkoa, kuin muovailuvahaa. Vuoren seinämästä avautui luola, jonka sisältä kuului apinoiden kumeasti kaikuvaa räkätystä. Isommat lapset taittoivat pienemmille teräviä oksia ja näyttivät, kuinka apinoita tapetaan. Sitten he sitoivat itsensä vyötäisiltä pitkäksi ketjuksi lahonneen näköisellä köydellä ja kävelivät sisään luolaan.

Pian lapset saapuivat suureen saliin. Luola oli kauttaaltaan jääpuikkojen peittämä ja sen jäiset seinät loistivat sinertävää valoa. Luolassa oli niin kylmä, että lasten nenät alkoivat muuttua punaisiksi. Lapset katsoivat käsiään ja itkivät papukaijojen syömien lapastensa perään.

Pian heidän huomionsa kiinnittyi katosta roikkuviin jääpuikkoihin. Jokaisen lapsen ulottuvilla oli oma jääpuikkonsa. He kurottivat ylöspäin ja heti puikkonsa taitettuaan he käänsivät selän toisiin päin, kuin aarretta suojellakseen. Lapset alkoivat nakerrella jääpuikkojaan.

Pian lapset kääntyivät hitaasti toisiaan kohti. Heidän suustaan valui verta vaaleiden toppahaalareiden rinnuksille. Jääpuikot tippuivat käsistä ja särkyivät pieniksi pirstaleiksi. Ne olivatkin olleet lasia. Lapset yrittivät hymyillä verisillä suillaan; he eivät halunneet kenenkään huomaavan, että heitä hävetti.

Lapset kerääntyivät makaamaan luolan lattialle pitkäksi riviksi. He kurottelivat käsiään kohti kattoa. Pienin hakkasi vihaisena maata käsillään ja jaloillaan. Hänen toinen karvareunuksinen kenkänsä irtosi jalasta. Vähitellen lasten käsien liikkeet alkoivat hidastua. He käpertyivät sikiöasentoon ja muuttuivat kuolleiksi samalla tapaa kuin sääsket ja kärpäset.

... Tässä vaiheessa heräsin kauhun vallassa... huh... Jaa

Inkivääri!!!

Omat pienet kätöseni nykersivät arpajaisvoiton.

Toivottavasti liikut taas linjoilla, parahin Inkivääri, sillä en vaan jostain syystä saa kommenttejani läpi blogiisi. Arvontavoittosi on nyt valmiina, joten ottaisitko minuun yhteyttä osoitteeseen allyalias ät gmail piste com.



Täältä sitten viihdykettä, kunnes ehdin bloggaamaan jotain ilmoitusasioita järkevämpää... Jaa

Nussimusrokote

Arvoisa tasavallan presidentti,

Ensin rupesivat kähertämmään tukkaa, sitten lävistämmään korvia ja haarukkaväliä reikäjuustoksi. Nyt ne ovat keksinneet ruveta jo rokottammaan noita nuoria ihimisen taimia semmosella nussimusrokotteella!

Mihin tämä maailma on menossa, kun nykyään 9-vuotiaille tyttärille ja poikosille sanotaan, että nyt voipi ihan vappaasti ruveta aattelemmaan seksulaarisia ajatuksia? Sen kun vaan ottaapi lääkärissä ruiskauksen (saatanan siemenen siitä sissäänsä saa, sano mun sanoneen), niin ei tarvitte kantaa synnin taakkaa!

Ei oo rauhan satama tämä armas kotimaamme. Porttouteen yllyttävät, ihan ylimmältä taholta!

Tuollaisia rokotteita kun alkavat suihkimaan ylt'ympäriinsä, niin pian koittavat hirmuiset ajat. Musta laiva saapuu rakkaan Suomemme satamaan ja kannella seisovat Riettaus ja Sodomia, nuo Ameriikan maiden hirmuiset valtiaat. Irstaus laukkaa yli maan vaahtosuisella ratsulla ja kylvää kauhua meidän oikeemielisten sydämiin.

Onnikat ja porttikongit täyttyvät alastomista, himossa kiemurtelevista ruumiista. Nuoret, turmeltuneet sielu-polot ähkivät ikuisessa turmeluksessa leikkikenttäin liukumäkien suojissa. Heikoimmat muuttuvat narkoliineiksi, jotka kerjäävät vapisten yhä uutta pistosta kiimaansa nostattamaan.

Nuoret miehet ilmestyvät kärmesilmin meidän oikeamielisten ovien taakse kerjäten, vietellen, houkutellen... Eikä heihin siirry mikään vitsaus, joka meille muille on mielenhallinnan helpottamiseksi säädetty. Yöstä toiseen nuo nuoret riivaajat seisoskelevat ikkuinoidemme takana lihaksiaan pullistellen ja väännellen kasvoilleen hekkumallisia ilmeitä.

Pian säädetään jo laki, joka määrää kaikki kansalaiset osallistumaan mitä mielikuvituksellisimpiin orkiloihin, joissa tuntemattomat yhtyvät toisiinsa. Niissä ihmisiä sidotaan tuoleihin kiinni ja saapasjalkaiset herrat kulkevat ratsupiiskaa paukutellen. Jossain nurkassa on vanha onnenpyörän pyörä, johon ihmisiä laitetaan kiinni ilman rihman kiertämää ja pannaan väkkyrä pyörimään. Nuorten miesten alastomille vartaloille heitetään ämpärkaupalla öljyä ja sitten kokeillaan kuinka liukkaita ankeriaita he ovat.

Niin, että rupia sinä, presidentti hyvä, tämän rauhaisan satamamme vartijaksi ja kiellä tuollaiset saastaiset nussimusrokoitteet! Ne herättävät nuorissa likaisia ajatuksia ja voivat käynnistää ihan oikian helvetinkonneen!

Ps. Jos tätä nykymaailman menoa ei pyssäytetä, keksivät ne varmaan vielä sellaisenkin irstauenpillerin, että sen syömällä naiset eivät tuu tiineiksi ees nussimisesta!


Pakinaperjantain aihe on satama.

(Aihe tämänkertaiseen kirjoitukseen tuli, kun kuulin tänään radiosta uutisen, jonka mukaan tarvittaisiin lisää nuoria rokote-tutkimukseen. Nyt osanottoa rajoittaa mm. vanhempien huoli siitä, että tuollainen rokote saattaa kannustaa nuoria SEKSIIN) Jaa

Lukijakysymys Lumpuissa

Lumpuissa on vastaukseni Alli Alaisin lukijakysymykseen sopivasta pukeutumisesta pienen paikkakunnan kapakkailtaan.

Jaa

Tyylitajuni pääsi arvoiseensa seuraan.

Pieni mainospalanen:

Tutustukaa toki uuteen, mielenkiintoiseen muotiblogiin, johon jatkossa raportoin kaappini sisällöstä ja sen sellaisesta tyylitajuisten blogiystävieni kanssa (jotka kylläkään eivät raportoi minun kaappini sisällöstä).

Saanko esitellä: Lumppuja ja lureksia! Jaa

Nää on MUN juhlat!!!

Joskus yöllä

(Vielä pikalisäys: Nyt selvisi, kuka varasti täytetyn koalani!)

Arvonta suoritettiin ja kuinka ollakaan, Tähkän Laurin oli sitten ihan pakko vetää kaksi nimeä! Onneksi olkoon Isopeikolle ja Inkiväärille (Toivottavasti Inkivääri luet tätä, sillä en jostain syystä pysty jättämään kommenttia sinun blogiisi)! Olette molemmat voittaneet kaulahuivit, jotka aion neuloa teille (kun en osaa mitään monimutkaista). Väritoiveita voitte esittää sähiksellä allyalias ät gmail piste com.

Nyt hiljaa kaikki! Akkakin voisi jo vähitellen lähteä Laurin kanssa kotiin päin. Ihan kauheaa pussailua ja rietastelua. Päätän soittaa seiskaan ja ilmiantaa Laurin uuden kumppanin. Mutta ensin on ihan pakko nukkua....

Annan Lillin sulosävelten tuudittaa itseni uneen. "Hei peipi ai hiö tö pluus aa koolin toust säläds änd skrämböld eks..."

Skrämböld eks... *brb*

Kiitos kaikille juhlista!!! Ne olivat parhaat juhlat ikinä!!!!!










Kello 16.16


Hei kaikki! Oharikin alas lipputangosta! Aletaan valmistautumaan illan seuraavaan ohjelmanumeroon. Se Käppärien maalivahti on tietenkin hyvä tuttuni ja lupasi voittaa suomenmestaruuden juhlani kunniaksi!



Juhlaherkutkin näyttävät tehneen hyvin kauppansa...

*************

Voi vallat! Tänäänkö minä täytin 2 vuotta? Tulkaa peremmälle ja tarttukaa juhlamaljaan! Jääkaapissa on makaroonilootaa!

Päivitän tähän postaukseen lisää tapahtumia, kunhan tässä päästään juhlatunnelmaan! Illalla arvon yllätyslahjan ennakkoilmoittautujien kesken... Ja ehtiihän toki vieläkin osallistua.

Ottakaa tästä mansikkaista koalan jauhelihakakkua (lihaa jäi yli paprika-tonnikala-täytteistä, kokonaista koalaa valmistettaessa)

EDIT1: Sain jo ihka oikean lahjan! Tanssiva harmaa pantteri antoi minulle hienon palkinnon. Jaan tunnustusta eteenpäin lähipäivinä. Nyt lisään hienon lahjani tuonne sivupalkkiin kaikkien nähtäväksi, kun kuva ei suostunut ilmestymään tähän postaukseen :) ... hik.

Jaa

Syntymäpäiväkutsu!

Hyvä lokikansa!

Saavutan kahden vuoden arvokkaan iän 12.4.2008 ja toivotan kaikki lukijani/satunnaiset vierailijat sydämellisesti tervetulleiksi juhlimaan kanssani.

Bileet järjestetään tässä blogissa. Asu on vapaa, muttei toivottava.

Olen valmis järjestämään tarvittaessa kuljetuksen paikalle esim. blogilistalta.

Ennakkoilmoittautumisia otetaan vastaan tämän blogin kommenttilaatikossa. Koska maailma on epäreilu (teillä on lahjoja, mulla ei), kaikkien ennakkoilmoittautuneiden kesken arvotaan palkinto juhlahumun tuoksinassa.

Tarjolla on syömää niin paljon, kuin maha vetää ja juomaa niin paljon kuin pää kestää.

Ja mahdollisen seuralaisen saapi ottaa mukaan :) Jaa

Meemittelyä

Kukkis haastoi minut, siispä vastaan.

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Tässä blogissa näyttäisi olevan 472 postausta ja Vanhassa Tilitysnurkassa noiden jatkoksi vielä 184 lisää. Huh... Onpa tullut kirjoitettua paljon kahden vuoden kuluessa.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?
Lillin vaikutuksesta aloin kirjoittelemaan. Olen aina ollut päiväkirjisti ja tuo harrastus on jäänyt bloggaamisen myötä, joten kaiketi molemmat täyttävät samaa tarvetta. Ajatusten aikakapselointia kaiketi.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Googlessa, Lehtien sivuilla, Telkkarikanavilla, Työkkärissä, Pankissa, Blogeissa, Juutuupissa.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
Ei.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Oikeastaan vain englantia. Kyllä ruotsi ja saksakin sujuvat, en vain tiedä ymmärtääkö kukaan.

6. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
En jaksa luetella. Sarjoja, elokuvia, dokumentteja ja uutisia. Olen tv- ja tietokonenörtti!

7. Hissi vai portaat?
Hissi. Kotikylässäni hissit olivat harvinaista herkkua, joten niillä ajelu viehättää edelleen.

8. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
En voi vastata, kun en ole toistaiseksi huomannut minkään numeron tuottavan suurempaa vaihtelua onneeni.

9. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa.
Haastan Liisan, Celian ja Teresan. Jaa

Mörköjen jäähyväislaulu

Sai tarpeekseen,
nosti kasvoilleen
naamion puusta valetun.

Nousi varpailleen
ja
pihalehmukseen
kiikkui,
lehtivarjoon kaivattuun.

Hiljaa haavoineen,
lauloi itselleen,
nukkui suoraan satuhun.


Runotorstain aihe on mörkö Jaa

Mörköys ei ole ongelma. Se on suuri ilo!

Kun vähitellen illan hämärässä
nuo karvamönkiäiset esiin käy
ja kihisevät kiilusilmin pimeässä
- ei niistä totisesti muuta näy -
Tove Jansson
Kuka lohduttaisi nyytiä?

Mörköyttä esiintyy yleisesti teini-ikäisten poikien keskuudessa. Se ei ole vakavaa ja menee muutamassa vuodessa ohi - valitettavasti!

Katsokaas tästä vuodentakainen kuva. Silloinkin teinimörköni suostui kuvattavaksi. Nuoresta, lupaavasta ylioppilaasta hevimöröksi siis (ja äiti on ylpeä).

Valokuvatorstain aihe on mörkö. Jaa

Tarina vallasta ja petoksesta

Tämä opettavainen tarina ei kerro siitä, kuinka Kanaljan perheen vanha Totti-kissa sai nimensä. Tämä on kertomus vallasta ja petoksesta.

E lettiin alkukevättä erään kaupungin laitamilla sijaitsevan, sokkeloisen omakotitaloalueen uumenissa. Pitkän talven jälkeen kissat viitsivät taas ryhtyä jollekin ja muutama edellisen kesän pentu oli saatu mukaan kuvioihin.

Totti Kanalja oli ollut aikoinaan mahtava kolli ja oli luotsannut kulmakunnan kissat monesta pahasta liemestä (kamalin niistä kenties hauli-Pate ennen aivoinfarktiaan). Nyt uudet kollit olivat vallanneet areenan ja Totin oli pitänyt jo edelliskeväänä luovuttaa paikkansa uudelle tulokkaalle, Petäisen perheen ketterälle Jymylle.

Kaikki nartut olivat Jymyn perään (vaikkei Jymy kovin nartuista perustanut). Ainoa, joka jaksoi uskoa Tottiin, oli alakuloinen Surusilmä, jota palloteltiin kodista kotiin. Kukaan muu ei tuntunut enää edes kuulevan Totin surkeaa mouruntaa.

Jos tämä tarina kertoisi ihmisistä, keskittyisin ehkä tarkemmin näihin epätoivoisiin pariutumisyrityksiin. Mutta koska kissoilla ei ole sormia, eivätkä he näin ollen voi aikaansaada mitään mielenkiintoista, kerron siitä, kuinka Totti Kanalja teki laitimmaisen virheensä.

Totilla oli nimittäin aina ollut pieni pahe, joka oli tarkoin kulmakunnan kissojen tiedossa. Totilla oli tapana pistää enemmän tai vähemmän omiaan, mitä tuli löydetyn tai metsästetyn ruokasaaliin kokoon. Asia ymmärrettiin kissojen piirissä ja siihen suhtauduttiin hienovaraisesti, suurimmaksi osaksi oman valta-aseman menettämisen pelossa. Totti oli kissa, johon kannatti olla väleissä.

Kaikki muuttui, kun Jymy Petäinen muutti naapurustoon. Jymypä ei hyväksynytkään suoralta kädeltä Totin huteria kertomuksia miehen kokoisista rotista, sanoipa vain, että Totin olisi paree olla höpöttämättä, jollei halunnut päätyä madonruuaksi.

Aikansa Totti pyristeli kiikun kaakun oikealla tiellä. Vain yksin iltaisin hän haaveili valtavista, muodokkaista sinivalaista Laatikaisen Pubin roska-astiassa. Mutta kuinkas ollakaan, kuin vanhasta tottumuksesta, Totti lipesi ja tuli kertoneeksi muutamalle nuoremmalle kollille (ihan vain näyttääkseen, että hän oli vielä vireessä) piilottelevansa läheisen pyörävaraston takana olevassa kuopassa kymmenkiloista, töröhuulista ahventa.

Eikä siinä vielä kaikki: Hän tuli vahingossa väittäneeksi pyydystäneensä tuon ahvenen omin tassuin (jääkerroksen läpi) ohi virtaavasta kanavasta. Kollit tuijottivat Tottia silmät pyöreinä. Nuo naiivit nuorukaiset uskoivat sen, mitä heille kerrottiin. Mutta ennen pitkää ahvenen tarina tuli Jymyn tietoon. Ja Jymy osasi jo haistaa Totin vinkeet.

Jymy alkoi ahdistella Tottia ja kysellä tämän saaliista kovin epäluuloiselta vaikuttaen. Totti närkästyi; kehtasiko tuo kollin-nulikka hyppiä nenille? Olkoon kuinka laumanjohtaja hyvänsä, oli Totilla sentään jotain iän mukanaan tuomaa auktoriteettia. Siispä Totti (ihan vain arvovaltansa säilyttääkseen) jatkoi valheen kertomista ja väittipä jopa siirtäneensä ahvenen salaiseen paikkaan, kun näki Jymyn kiertelevän pyörävaraston vaiheilla.

Eipä kukaan jaksanut enää uskoa Totin lennokasta tarinaa. Ei kukaan, paitsi Surusilmä, joka väitti jopa nähneensä ahvenen omin silmin, vain lisätäkseen Totti-polon uskottavuutta. Surusilmän yrityksistä huolimatta Totti pantiin kaikkien kulmakunnan kissojen eteen tilille. Kissoista rotevimman Jojo Bauerin kuulustelun jälkeen Totin oli lopulta nieltävä ylpeytensä ja myönnettävä, että valehdeltua oli tullut - jälleen kerran.

Nyt kaikki kissat kävivät yksissä tuumin repimään ja raatelemaan Tottia kappaleiksi. Kun tuli Jymyn vuoro iskeä kyntensä Tottiin, Totti katsoi nuorukaista surullisin silmin ja aneli:
"Älä nyt sinäkin, hyvä veli, pure perseeseen" (tässä vaiheessa Totti oli jo luopunut tyylilleen ominaisesta, hillitystä puheenparresta).
Mutta niin vain kävi, että Jymy puri, vaikka kyyneleet valuivat koko ajan pitkin hänen verentahrimaa turkkiaan.

Ja niin päättyi Totti Kanaljan tarina. Omakotitaloalue muuttui taas rauhalliseksi lintukodoksi, kuin siellä ei olisi koskaan käyty veristä kamppailua totuuden puolesta.

Jymy Petäinen nimesi Surusilmän uudeksi kumppaniksi nuoren Aleksanteri Tuupasen, eloisan kollin, joka kaatoi rottaa kuin kauraa....

... silloin kukaan ei vielä tiennyt, että Aleksanteri Tuupasella oli pieni pahe....


Tarinamaanantain aihe on Totti
Ja mikäpä jottei tämä sopisi Pakinaperjantain Oikeus-aiheeseen.


Mutta älkää te tätä lukeko. Tehkää niin kuin minä ja menkää tutustumaan Almamarian tuoreeseen linkkilistaan! Jaa