Suomen väitetään olevan yksi maailman parhaita paikkoja elää monellakin mittarilla katsottuna. Olen asunut vain Suomessa ja - nurkkakuntainen pikku paskiainen kun olen - vain pohjoisen likaisenrusehtavanharmaiden aukioiden ja asemattomien rataosuuksien tuntumassa.
Sen verran tiedän televiissio-ohjelmien vannoutuneena seuraajana, että silloin kun Suomessa kahlataan puolen metrin lumihangessa, äLAassa esimerkiksi juostaan surffilauta kainalossa, auringon polttama luonnonblondi tukka hulmuten.
Aivan aiheesta kyllä ollaan huolissaan monenkin maan tilanteesta. Jostain puuttuu ruoka, toisesta puhdas vesi. Niitä ilman ei voi elää, selvähän se! Yhtä ilmeistä on, ettei ihminen selviä semminkään ilman aurinkoa. Olisimme olleet aikoja sitten kuolleita sanan perinteisimmässä merkityksessä, jollei meitä olisi läpi sukupolvien sinnikkäästi aivopesty uskomaan olevamme onnekkaita saadessamme olla täällä, emmekä esmes jossain Riiodetsaneiron rantaviivaa käymässä.
On korkea aika, että joku siellä ihmisoikeuspuolella, sellainen joka ymmärtää humanitäärisen työn päälle ja on muutenkin huolissaan kaikista planeettamme kohtalon koppeloista, herää ja kääntää katseensa tänne jumalan (johon en usko) selän taakse (mielessäni on eräs huomattavasti tarkempi piste, joka sijaitsee selän alaosaan muodostuneiden läskikumpareiden välissä, mutta jätän sen siveellisyyssyistä sanomatta). Täällä vallitsee pian inhimillinen hätä, jota ei käsiä yhteen läpsyttelemällä ratkaistakaan.
Ehdotan, että Suomeen tiputetaan pikaisesti noin 6 miljoonaa kirkasvalolamppua sellaisissa laskuvarjojen varassa roikkuvissa konteissa. Ne voi sitten kähveltää omiin kätköihinsä syrjäkylän palavasilmäinen (mutta silti äärimmäisen vähä-älyinen) isäntämies, Alasuutarin (Veli-Pekka) Väiski kumppaneineen ja käyttää niitä hamppuviljelmiensä valaisuun (vai pitääkö niitä mieluummin lämmittää. Älkää minulta kysykö. Minun vihreä peukaloni on keskellä kämmentä). Sittenpä voi keskittyä rakentelemaan pilvilinnoja jokatalvisten juoppohulluuskohtausten vastapainoksi.
Ja jos ei ala tapahtua, meitä suomalaisia on pian pitkät pakolaisletkat Espanjan aurinkorannikon rajalla!
Niin... Pitikö tässä nyt syyttääkin jotakuta? Kuinkahan se onnistuu, kun pitäisi alkaa kasaamaan vastuu kaikelle olevalla (ja sille mitä ei ole) aivan alkuräjähdyksestä lähtien? Eihän hiirikään loukkuaan syytä, jos sattuu sellaisen puristuksiin syntymään. Sehän sanoo sitä kodikseen!
Talvenvastaisen perjantain pitkät, mutta siltikin tyystin vailla ydintä olevat iskulauseet:
Suomessa vain väitetään olevan neljä vuodenaikaa, jottei kukaan tajuaisi täällä vallitsevan vain talven eri sävyjä.
Voisinko saada sen lottovoittoni rahana, jos lupaan vaihtaa asuinpaikkaa välittömästi?
Kukin keksikööt vapaasti omansa!
Pakinaperjantain aihe on syytös.
Jaa
25 kommenttia:
Valon lapsiko? -kö?
Mielessäni kävi ajatus valobaareista (vrt. Japanin happibaarit), mutta ne olisivat liian julkisia ja paljastavia. Kirkasvalolampun kanssa pitää nimenomaan viettää hiljaista hetkeä, keskittyä sen parantavaan hehkuun ja miettiä omia ajatuksia. Teekuppi höyryäisi pöydällä, maailma pysähtyisi valossa kellimisen ajaksi ja arka mieli alkaisi parantua ja eheytyä.
Sisar todistaa ihanasti! Minäkin ottaisin, kiitos, rahana tämän lottovoittoni ja muuttaisin oitis Välimeren rannalle, maalla ei niin väliä. Mikä mielenhäiriö niille esi-isille tuli, että ne tänne raukoille rajoille vängällä änkesivät?
Siis mitä!? Nythän eletään vuoden parasta neljännestä!
Mikä syksyssä muka on vikana?
Lakkautetaan mieluummin pari kuukautta keskitalvesta, ja se saamarin joulu.
Äkkiä valoa tänne,että Ally jaksaa kirjoittaa! Valobaari olisi hyvä ajatus.
Sie se oot sairaan viksu, ei älli taitu eikä huumor lopu, ei pimiässä eikä kylmässä, eikä ies Oulussa! Mut toivotaan yhes: tulkoo valo, tulkoo voitto, koht'sillää upia aamunkoitto.
Taas ihanan allymainen näkökulma asioihin!
(Onhan täällä Helsingissä muuten joku vuosi sitten ollutkin valobaareja.)
Ehkä minun geeniperimässäni on sitten jotain vikaa kun väitän, etten yhtään kärsi talven pimeydestä. Loskasta, viimasta ja merenrantakaupungin raa'asta ilmastosta kärsin kyllä. Mutta pimeydestä en. Tekisi tietysti mieli nukkua vähän pidenpään, mutta se kuuluu asiaan.
Ja olen muuten asunut siellä Allyn leveyspiirillä syksyn ja talven yli. Revontulet ja tähdet ne on pohjoisen kaamoslamput.
No niin, lynkatkaa minut.
Ja muuten, olen ihan tosissani monet kerrat unelmoinut pohjoisempaan muuttamisesta. En nimittäin kestä Helsingin ilmastoa. Ihan kauhea, ihan kauhea.
Oh-show-tah hoi-ne-ne, joka vuosi enemmän!
Almamaria, valobaari olisi ihan hyvä idea. Oulussa oli ainakin muutama vuosi sitten lamput Nukun kahviossa. Kyllä sitä sen lampun viereen aina kyhjäytyi, kun kävi siellä kahvittelemassa.
Meri, luulenpa, että kyseessä on ihmiselle ominainen seikkailu- ja uudisraivaajahenki, joka meidät tänne johdatti. Kaikki seikkailut eivät johtaneet mahtavaan lopputulokseen (kuten esim. elinkelpoisen asuinalueen löytämiseen). Me olemme osoitus siitä!
Tienpäällä, sinäkin!!! Luulisi sentään moottor-ihmisenkin haaveilevan kesäkeleistä. Mutta olen samaa mieltä; syksyssä ei ole mitään muuta vikaa, kuin että se on talven (kuoleman/helvetin) esikammari.
Hopola, paljosta vetoa, että sellainen vielä perustetaankin. Kemin lumilinnan jääbaariin nimittäin.
Akan juttuja lukemalla aion minäkin kitkutella talven pimeimmät kuukaudet! Blogistanissa sentään on aina kesä!
Little Sister Araneida, on hienoa, että osaat sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Täällä se on tarpeen. Mutta ns. selkeät vuodenajat ovat kyllä häviämässä täältäkin. Ja valosaaste peittää revontulet.
Minulla oli muuten ihan eri mielikuva siitä, mitä hämähäkeille käy talvipakkasilla. Mutta eiväthän ne nitisty mistään!
Loisto kannanotto! Hyvin kirjoitit! Nuorenpana en välittänyt vuodenaikojen vaihtelusta mutta nyt kyllä kelpaisi kesä ainainen.
Syysmasis ehkä katoaa taas kun alkaa leipoa ja tehdä kunnonruokaa leivarissa... Toivottavasti!!!!
Tiedostatko Ally tekeväsi erittäin merkittävää hoitotyötä = mielen terveystyötä kirjoituksillasi? Virkistät ja vahvistat huumorilla meitä kestämään tulevaa synkkyyttä.Kiitos siitä!..
Veikkaan, että Oulusa meren äärellä on paljon pahempaa kuin täällä, jossa on sentään toivoa pakkasista ja valoa heijastavista hangista.(Höh Hämistä ja motoristia..no, toisella ötökkä geenit, toisella menovettä suonissa, joten ..)
Valohoitoa monessa muodossa. Talvi boikottiin!
Puhut asiaa, toveri hyvä! :)Kirkasvaloaurinkoa tänne, heti! Ja lämpöä kans! Ei hyvä heilu muuten. Nii!
Sulla on sana hallussasi ja katu-uskottavuuttakin löytyy!
Oliskohan tosta kirkasvalohoidosta tosiaan jotain apua keskitalven pimeimpien kuukausien suojaksi? Pitäisiköhän itsekin kokeilla, vaikka viimeisetkin siemenperunat jo män? :)
Vuosi vuodelta enempi kaipaa lämpöä ja valoa. Talvi on vuosi vuodelta himpun raskaampi.
Voisihan sitä ruveta muuttopeikoksi jos jalat kestäisivät kävellä kerran vuodessa vaikka Portugaliin ja takaisin. Ei tiedä ennen kun kokeilee... pitäisiköhän.
Mie en haluu kirkasvalolamppua vaan uuden elämän! Mistähän sellaisia saisi...
Raisua tekstiä, Allyseni :)
Alastalo, kävin juuri luonasi vierailulla ja voin vakuuttaa, että minun alavireeni katoaisi hetkessä, jos pääsisin käsiksi sinun ruokiisi!
Oldghost, jos saan piristettyä kenenkään päivää edes pikkiriikkisen, olen täyttänyt tarkoitukseni maailmassa. Kiitos sanoistasi!
Hansu, hienoa! Olet lähtenyt vastarintaan mukaan. En kyllä tiedä, mitä mahdamme luonnonvoimille.
Pikkis, nyt vaan matkalaukun pakkuuseen ja nokka kohti etelää!
Oopee, ystävä lainasi lamppuaan minulle viime talvena ja se ihan oikeasti auttoi. Tänä vuonna hän on kaikessa ystävällisyydessään luvannut antaa minulle mielenterveyttä uudelleen :)
Isopeikko, minä olen huomannut saman. Tämä on joka vuosi pahempaa!
Elegia, sen kun tietäisi! Vaihtaisin välittömästi.
Voi Ally, koskas myö sitten hiiheltäis, oltas lumisotaa tai mentäis pyllymäkeä jollei talvea oliskaan?
Mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän arvostan hämärää, varsinkin eteisen peilin edessä.
Myöhän oltais melanoomaa täynnä, niin ja ihokin vanhettuu kuulemma ennenaikojaan auringossa, jos ois kesä ainainen.
Mutta kyllä sie osaat kirjoittaa, kyllä tosiaan.
Talvikuukausien pimeyttä ei ymmärrä, ellei ole elänyt täällä pohjoisessa Suomessa. Aamulla on pimeää kun täytyy könytä töihin ja sama paluumatkalla. Päivällä on pari tuntia hämärää. Jo pääkaupungin tasalla pimeinkin aika on oikeastaan valoisaa. Minusta Jumala (johon minäkään en usko) voisi sen verran armahtaa paljon kärsineitä, että ainakin muutaman sukupolven ajaksi kääntäisi pallon kylkeä pikkuisen, jotta täälläkin voitaisiin saada luonnonvaloa talvella.
Miksei kukaan ole keksinyt ruveta myymään meille kirkasvalokiukaita. Tunti kerran kaksi viikossa, niinhän se menee. Muuta ei sitten tarvitakkaan. Paitsi mitä nyt ydinvoimala.
Mk, ihan kiva, että muille ihmisille on näitä talviaktiviteetteja tarjolla, mutta minä voin vakuuttaa, etten hiidä, ole lumisotaa tai laske pyllerimäkeä edes talvella :)
Jussi, keneenhän voisi olla yhteydessä tuon ideasi suhteen. Maapallon on aika tehdä Jeesuksen tavoin ja kääntää toinen poskensa aurinkoon päin :)
Helanes, hyvä idea! Ydinvoimaloitahan ei ole koskaan liikaa!!
Niin, ja vielä on muka kesäaika! kesäaika! Sitten kun jysähtää talviaika, niin... no, se jysähtää.
Syytös Suomelle ja pimeydelle. Hyvin osoitit, täällä kyrmistellään, kun muuta ei voi.
Kylläpä oli lystikäs postaus! ;D
Mii tahtoo mukkaa sinne aarinko piitseille..
Emme varmaan päihitä LuontoÄitiä? Toisalta talvi tappaa monia bakteereja...
Paju, olen sodassa pimeyttä vastaan. Olen aikeissa vetää valoon ihan kaiken, jopa suomalaisen salaliiton, jonka avulla meitä poloisia pidetään hengissä pimeän sylissä.
Sulfidi, ei kai noin karvainen otus menestyisi kuumassa... Olet varmaan evoluutioitunut näihin ankariin oloihin.
Hansu, mutta ne bakteerit, jotka selviävät ovat sitäkin pirumpia (no, okei! Olet varmaan oikeassa, mutta en suostu hyväksymään yhtään hyvää puolta talvesta).
Lähetä kommentti