Tänään pyöräillessäni huomasin kaikkien katselevan minua hymyillen. Jopa miehet loivat minuun pitkiä silmäyksiä, vaikka olin liikkeellä meikittä ja virttyneessä fleece-takissani. Yhtäkkiä kylmä ilma ja tuuli eivät haitanneet. Matkanteko sujui liidellen. Syyskaupungin ääriviivat piirtyivät harvinaisen terävinä, kuin viileän ilman kirkastamina. En ollut juuri ollenkaan hengästynyt, vaikka poljin normaalia reippaammin ja lauloinkin kohtalaisen kovalla äänellä...
... Niin. Olisi kai aika vihdoin oppia muistamaan, että se vauhdikas taustamusiikki ei sitten kuulu korvanapeista muiden ihmisten korviin. He kuulevat ainoastaan laulua imitoivan mölinäni.
Taustamusiikkina Nightwishin Amaranth.
Jaa
18 kommenttia:
Haitanneeko tuo (hyvä musa & hoilottaminen) mitään jos kerran itselle ja kanssakulkijoille tulee iloinen mieli... Kieltämättä joskus on vaikea muistaa paikkaa ja aikaa (Shanghai, ruuhkametro, n. muutamatuhat kuulijaa....)!
Kiva tarina, hauska yllätysloppu :)
Samoilla linjoilla Oldghostin kanssa... Sinulla on selvästi ilahduttamisen kyky useammalla tavalla! :)
Music makes the world go around!
Hienoa, Ally! Minusta on aina hauskaa, jos jollakulla on pokkaa laulaa julkisella paikalla ihan omaksi ilokseen. (Minulla ei ole!) Ja vähän muidenkin:) Ja jos ne nuotit ei nyt osu ihan kohdalleen, niin ei se haittaa. Asenne on tärkein.
Oldghost, eipä kai siitä haittaa ole. On tässä tullut ansaittua hullun mainetta viime aikoina muutenkin. Nyt yritän kuumeisesti miettiä, missä kaikkialla muualla olen laulanut vahingossa :)
Tuon Shanghain yllätyksen kuulisin mielelläni juurta jaksain :)
Rita, sinullakin oli oikein piristävä tarina blogissasi. Minun tyttöni olisi ainakin ilahtunut todella paljon yllätysilmapallosta!
Pikkis, luulen että ilahduttaminen oli siitä hetkestä kaukana. Luulen, etten kuulostanut edes tälle uudelle Nightwishin laulajalle :)
Susu, sas muuta!
Araneida, tulin juuri sinun puoleltasi... Ei minullakaan ole pokkaa laulaa julkisella paikalla, mutta ilmeisesti se unohtuu välillä. Olen muutenkin tosi kova laulamaan.
Ajattele, tulit itsekin kovin iloiseksi. Tosi hyvin tehty.
Kyllä maailmaan aina laulua mahtuu! Eikä ihme, että laulatti, senverran mukaansatempaava tuo Nightwishin uusin on :)
Olisinpa ollut kuulemassa ja näkemässä! :)))
Hetken jo pelkäsin että olit unohtanut pukea housut tai lähdit aamutossuissa polkemaan kun irrottelit niin paljon hymyjä, mutta syynä olikin upea lauluäänesi :)
Hienoa, kun pelastat maailmaa polkemalla ja ihmisten päivän laulamalla.
Isopeikko, oikeastaan olin iloinen ennen kuin huomasin laulaneeni ääneen... Mutta kyllähän tuo laulaminen on selvä merkki siitä, ettei masennus ehkä sittenkään ole tulossa ihan niskaan kiinni tällä(kään) kertaa.
Oopee, pakko myöntää, että tarttuva on. Poikani on ladannut musiikkia kännykkääni ja sitä kautta tunnen tämänkin biisin. Myönnän myös nähneeni parina lähiaikain yönä romanttista unta (huom! ei eroottista) joissa kummassakin Tuomas Holopainen on näytellyt miespääosaa...
Alastalo, jos olisit ollut, olisit varmaan toivonut ettet!
Kutuharju, pitää kokeilla tuota paljaspeppuajamista huomenna. Luulen, että se voi kirvoittaa itkujakin.
Joku musamoguli vielä bongaa sinut ja sitten Allysta tulee koko kansan laulava polkija :D
Saatoit pelastaa monen ihmisen päivän!
Tuomas Holopaisella on oikein kauniit silmät, ei ihme että hän tulee liehakoimaan uniin asti!
Teit tarinallasi monta lukijaa iloiseksi! Lopussa ovela koukku, johon ainakin minä narahdin :-D
Elegia, joo, vähän kuin se laulava talonmies... "Armotontaaaaa menoaaaa..." (ja ihan nuotin vierestä)
Katriina, voin vain toivoa, etten olisi sentään pilannut kovin monia korvia!
Almamaria, eipä ole ihme, ei. Unissani on esiintynyt huomattavasti epätodennäköisempiäkin heppuja (ja mimmejä). Myönnetään, että olen vähän heikkona taiteellisesti lahjakkaisiin ja kyvykkäisiin ihmisiin.
Mari, pitäisiköhän alkaa jakaa auliimminkin elämänsä noloja hetkiä. Niitä on ollut tässä viime aikoina yllättävänkin monta!
*hihittää*
Ja moni muu taisi hohottaa :)
Lähetä kommentti