maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Palikka

Bloggers Unite - Blog Action Day

Palikka oli esineenä kaunis. Se oli valmistettu lakatusta tammesta ja sen pinta tuntui peukalon alla sileältä. Kooltaan se mahtui juuri ja juuri piiloon aikuisen miehen nyrkkiin, mutta se oli kuitenkin tarkoitettu kätkettäväksi tarkasti vartioituun holviin, väärien käsien ulottumattomiin.

Puisen kuoren sisälle oli piilotettu monimutkainen, vuosien kehittelytyön tuloksena aikaansaatu mekanismi, jonka tarkoitus oli estää palikan myrkyllistä sydäntä valumasta ulos vahingossa. Maria puristi esinettä sormiaan vasten. Hän ei ollut nähnyt sitä kymmeniin vuosiin.

Maria palautti mieleensä päivän, ne olosuhteet, joissa oli tullut ehdottaneeksi eräänlaisen takaportin, varauloskäynnin luomista. Silloin hän oli ollut nuori, ei edes neljääkymmentä vielä. Intomielisyys oli ehdotusta edeltävien vuosien varrella kuihtunut omaan mahdottomuuteensa ja sen vapauttamalle maaperälle oli itänyt kitkerä kyynisyys. Ihmiset olivat tuntuneet autuaan välinpitämättömiltä ympäristössään tapahtuvien muutosten suhteen; he lisääntyivät hallitsemattomasti, elivät yhä vanhemmiksi ja lopulta kieltäytyivät tykkänään kuolemasta.

Maailma oli muuttunut nopeasti, mutta ihmiset olivat sopeutuneet. Toisin oli luonnon tilanne. Veltoista suojeluyrityksistä huolimatta suuri osa eläin- ja kasvilajeista eli viljeltyinä ja maaperä ja vesistö puhdistuivat liian hitaasti onnettomuuksien jälkeen. Maria oli seurannut kehitystä ylävätsa kroonisesti ahdistuksesta kuristuneena ja vannonut käyttävänsä varauloskäyntiä ennen kuin olisi liian myöhäistä pelastaa elämä. Ihmiset olivat vaikuttaneet unohtaneen koko ympäröivän todellisuuden, he olivat kääntäneet katseensa sisäänpäin ja ajoivat omaa etuaan kokonaiskuvaa näkemättä.

Maria huomasi sormiensa näyttävän vanhoilta kilpikonnan tassuilta. Viimeksi hän oli pidellyt palikkaa käsissään rypyttömin sormin. Vaikka ikääntymisprosessi oli aikoja sitten onnistuttu pysäyttämään, ihmiset eivät olleet vielä onnistuneet estämään käsiä vanhenemasta. Maria piti käsistään. Niitä katsellessaan hän tunsi menneiden vuosikymmenten huokaavan jostain kaukaa. Hän ymmärsi olevansa nyt tilanteessa, jonka oli kuvitellut kovin erilaiseksi kauan aikaa sitten.

Hän ei ollut kuvitellut väsymystä. Ei epäröintiä, eikä pelkoa. Jos hän avaisi palikan ja vapauttaisi sen sisällön, hän vapauttaisi samalla maapallon raskaasta taakastaan, jota se itse ei kyennyt millään ravistamaan selästään. Ihminen lakkaisi olemasta. Elämä saisi mahdollisuuden. Silloin kauan sitten ajatus oli tuntunut riemastuttavalta, jalolta ja ylevältä.

Nyt Maria oli väsynyt. Hän ei ollut varma itsestään, eikä palikasta, rakkaasta varauloskäynnistään, jonka olemassaolon turvallisessa varjossa hän oli saanut edes osan elämänsä öistä nukuttua. Hän sulki silmänsä, sujautti esineen huokaisten laukkunsa turvallisimpaan taskuun ja narisutti vetoketjun kiinni hiljaisessa huoneessa.

Tarinamaanantain aiheena on palikka. Jaa

16 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Aihe ehdottomasti kovin aktuelli, mutta Ally-rontti!
Haukkaan kohta palasen. Ei sais jättää kesken. Tää
ainaskin haluis lisää. Teidän pitää luvata jatkoa. No
jat-koa, jaaaatkoa, jatkoa, j.a.t.k.o.a, ja yhä jatkoa.

Paju kirjoitti...

Muistan nähneeni joskus ikinuoruudessa elokuvan, jossa ydinonnettomuuden jälkeen ihmiskunnasta oli jäljellä kaksi: yksi mies, yksi nainen. Ja mitä he tekivät? Naivat. Ja pian oli maa(ilma) taas täynnä ja tukehtui omaan mahdottomuuteensa. Luonnolla ei ollut mapallolla enää sijaa.

Kertomuksen Marialla on hallussaan luonnon pelastus tai sen tuho. Valinta on teoriassa helppo, käytännössä vaikea.

Palikka polttaa. Käristyn. Oikein.

akkapaha kirjoitti...

Nonnih, sinnuu voip ain luottaa, sie olet Alli semmonen peruskallio oikeen. Ei joo liijan kanssa lokit osallistunneet tään päiväsee, maalima laajusee toimintapäivää, kiitos kun sie!

Ja tarina, siihe mie en kyl jatkoo kaipaa, vaik oy-söy-tah hoihoinenne kui perrään huutelis. Huonost käyp kuitekii, ja kaikil!

Hansu kirjoitti...

Tuli mieleeni Hellraiserin palikka, josta pahuus astuu esiin. Marialla on käsissään suuri päätöksen voima.

Alastalo kirjoitti...

Olipa makoisa juttu. Ja loppu oli minun mieleen. Jokainen voi itse päätellä omista lähtökohdistaan ja omista mieltymyksistään lopun. Kaikki jäi auki.
Hieno tarina. Täst mie pijin!

Muikku kirjoitti...

Sinulla on hieno taito vääntää vaikka tikusta asiaa! Tai palikasta. Oli kiinnostava ja hyvä juttu. Sinun pitäisi kirjoittaa oikea novellikokoelma!

Joko olet muuten alkanut valaistua?

Sulfidi kirjoitti...

Uskomaton on joidenkin ajatuksen kulku! Ei voi muutakuin kadehtia. Ei irtoais itellä!

Hieno "palikka"! :D

Salka kirjoitti...

Aivan mahottoman hieno palikkatarina, kiitos Ally!

Allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, mikään ei estä sinua kirjoittamasta jatko-osaa tähän tarinaan. Millainenhan siitäkin tulisi :) Jotain jännää, nokkelaa ja pirullistakin tietty!

Paju, oishan se... yksi tekosyy päästä naimaan. Meillä kaikilla on periaatteessa tuo palikka käsissämme, vaikka emmehän me kai mitään halua tuhota. Mutta voimme vaikuttaa omilla ratkaisuillamme.

Akkapaha, pitihän tuota osallistua (niinhän se sinäkin!). Jos nyt ei muuta aktiota tule tehtyä...

Hansu, pakko tunnustaa etten ole katsonut Hellraiseria. Kai se on sitten se kuuluisa aukko sivistyksessä...

Alastalo, kiva ku pijit. Sitä se minäkin vähän meinasin, että jokkainen saisi itte päättää mitä ihmiskunnalle kävisi jos palikka olisi omissa hyppysissä.

Muikku, sitten sen novellikokoelman nimeksi tulisi lapsellisten ja moneen kertaan kaluttujen dystopioiden kirja :)Valoa otetaan, kyllä se tulee vielä auttamaan, kiitosta vaan valonantajalle! Aamut ovat ainakin helpompia.

Sulfidi, palikka kirjoittaa palikasta palikoille.

Salka, olepas hyvä. Yhdenlainen palikkatesti tuokin.

Elegia kirjoitti...

Mielenkiintoinen tarina ja sopi hyvin myös luontoteemaan. Mitäpä kukin tekisi palikallaan. Jos palikoita olisi vain yksi, syttyisi sota: Kadonneen palikan metsästys.

HeidiR kirjoitti...

Aivan mahtava tarina! :)

Mieleeni tuli, että onko kyseessä nyt Mattelin Kiinassa valmistama myrkyllinen lasten leikkipalikka?

HeidiR kirjoitti...

Höh, piti sanoa, että blogissani olisi nyt tarjolla itsepetostesti. :P

Kutuharju kirjoitti...

Tarinaa paljon pelottavampi tosiasia on se, että se palikka (ja sen kloonit) on päättäjien käsissä, sellaisten joilla valta on noussut päähän ja karkoittanut viimeisenkin maalaisjärjen rippeen. Ehkä palikka olisi varmemmissa käsissä Marialla? Vedettiinhän se laukun vetoketju lopulta kiinni -- taas?

Isopeikko kirjoitti...

Allyismiä. Kaunista ja niin lupaavaa...

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelen,että se palikka on meillä jokaisella omassa kädessään. Se,mitä me sillä teemme,onkin toinen juttu.

Allyalias kirjoitti...

Elegia, minä tekisin niin kuin Maria. Laittaisin sen käsilaukkuuni kaikkien tärkeiden ja ei-tärkeiden tavaroiden joukkoon.

Heikku, se voisi tosiaan olla niitä Mattelin palikoita... Tuo testi kuulostaa mielenkiintoiselta. Kun ehtisi katsastamaan. Huomenna sitten. Nyt menen nukkumaan.

Kutuharju, pelottavaa tosiaan ajatella, että tuollaisia "palikoita" on olemassa. Ja kädet eivät ole varmimmat sellaiset. Mutta veitsen terällähän tässä eletään muutenkin..

Isopeikko, mä vain lupaan ja lupaan!

Anonyymi, aivan juu. Vähän tuolla viisiin fundeerasin.