Sota, lapset; sodasta teidän täytyy ymmärtää kaikki ennen kuin umplahdatte avioliiton myrskyisille ja rannattomille laineille. Sodassa on omat tekniikkansa ja lainalaisuutensa, eikä ole yhtään liioiteltua lukea kihlausaikana asiaa käsitteleviä teoksia (tai katsella armeijan propagandhistisia opetusvideoita, jos mahdollista). Esitän seuraavassa suppean kokoelman parisuhteen sisäisiä sodankäynnin muotoja:
1. Keskustelu: Tämä on aloittelijalle sopiva sodankäynnin perinne, jossa pariskunnan osapuolet suorittavat vuorotellen hallitun hyökkäyksen toisiaan vastaan. Keskustelun tärkein metodi on kiertää vastustajan selustaan käyttämällä lauseita "siis tää ei oo mitään henkilökohtaista" tai "asiat riitelevät, tollo. Eivät henkilöt". Vastustaja puolestaan naamioi taistelukentällä pahasti haavoittuneen itsetuntonsa lausumalla katkeruutta väräjävällä äänellä lauseet "huomaa, että vanhempasi ovat keskustalaisia" tai "nyt tiedän millaisella ajatusmaailmalla saksalaiset oli varustettu, kun Hitler sai heidät siihen perkeleelliseen joukkopsykoosiin".
Huom! Kokeneet keskustelijat eivät noudata sodan sääntöjä vaan saattavat tehdä kipeitä yllätyshyökkäyksiä, joiden piikki osuu suoraan sydämeen!
2. Kaupankäynti: Kaupassakäynnin voittamisen ongelma on asia, joka on askarruttanut mieliä lähes siitä asti kun auto-market keksittiin. Kaupassakäynnin aloitusisku on väistäminen. Molemmat yrittävät saada vastustajansa tarttumaan ensimmäisenä ostoskärryjen työntimeen. Ensikosketus ennustaa myös tulevien taisteluiden lopputulosta paremmin kuin missään muissa sotatilanteissa. Ei siis ole ihme, että kauppojen edustoilla näkyy niin paljon kengännauhojaan solmivia ja ostoskärryjen suuntaan hätäisesti pälyileviä ihmisiä.
Huom! Yritä ottaa muutama voitto esim. keskustelussa tueksesi, ennen kuin lähdet kokeilemaan kaupassakäyntiä!
3. Kuurojen salamasota: Tämän lajin hallitsemiseen tarvittava tekniikka on yksinkertainen, mutta oikea ajoitus vaatii vuosien harjoittelun. Mitään yksinkertaista sääntöä ajoituksen helpottamiseksi ei ole. Sen sijaan kuvaan erään tyypillisen "kuurojen salamasodan":
Jarmo: Se Einari on juuri sellainen kiero paskanpuhuja ja muutenkin liero, just sellainen akkamainen. Mä en enää jaksa olla sen kaveri.
Paula: Viittitkö toistaa? Mä en kuullut.
Jarmo: Mä en jaksa olla enää Einarin kaveri.
Paula: Ei ku sen mä kuulin. Mutta mitä sä sanoit sitä ennen?
Jarmo: Että se on kiero paskanpuhuja.
Paula: Ei ku kuulin mä senkin. Mutta mitä sä siinä välissä sanoit.
Jarmo:... Siis... tää nyt on ihan asiayhteydestä irrallaan... siis että se on akkamainen.
Paula: Niin... Kerros mulle millaisia naiset oikein sinun mielestäsi ovat. Ja mieti sanojasi hyvin tarkkaan!
Tämän jälkeen tilanne siirtyy keskustelusotaan, mutta Paula pääsee aloittamaan selvästä etulyöntiasemasta.
4. Rakkaus: Tämän muodon edellytys on kehittää vastustajalle eräänlainen Tukholma-syndroomaan verrattavissa oleva kiintymystila, jonka luoma pohja auttaa voittamaan kaikki muutkin sodat. Rakkauden uhri on valmis kärsimään valtavan määrän henkistä ja fyysistä nöyryytystä puolustautumatta. Rakkaus sodankäynnin muotona on vaativuusluokaltaan sama, kuin kissa yrittäisi pyydystää lihasrelaksanteilla lamaannutettua hiirtä. Yleensä tästä sodan muodosta kehittyy kuitenkin monimutkainen ja vastavuoroinen verkosto, jossa molemmat osapuolet ovat vuoroin kissan, vuoroin lamaantuneen hiiren roolissa.
Huom! Oman taistelulaulun valitseminen helpottaa rakkaudesta selviytymistä.
Huom! Sodassa kaikki on sallittua! Rakkaus on vain yksi sodankäynnin muoto.
Haluan toivottaa miellyttäviä ja voitokkaita hetkiä. Muistakaa muskettisoturien jalo lausahdus "It's just me myself and I". Ja kun tylsä ja toivoton hetki koittaa, luottakaa siihen, että sota, lapset, on vain suudelman päässä!
Pakinaperjantai
Jaa
22 kommenttia:
Helkutin tosia taktiikoita, kaikki 30-vuotisessa sodassa käytännössä kokeiltu. Voisit tuosta jatkaa ja kirjoittaa kokonaisen Sodankäynnin strategian käsikirjan! Soveltuisi parisuhteisiin ja Suomen Puolustusvoimien käyttöön!Hyvä Ally!Lokoisaa viikonloppua!
Totta kuin kirkonrotta, missä mäkötys sijaitsee? Taitaa olla kuurojen salamasodan jälkeen ja keskustelun välimaastossa.
Veristä touhua, parempi olla hiljaa...ilman sanoja.
Tältä pohjaltahan voisi pitää vaikka kursseja kansanopistossa... :D
Sitten on tietysti vielä lehmänkaupat! ;) Kuuluu kategoriaan rauhanneuvottelut...
Hienoa-hienoa! Vain mykkäkoulu puuttuu.
- Matti kirjoittaa lapulle:
Herätä Kulta aamulla minut töihin jo klo 6:45.
TÄRKEÄ PALAVERI heti aamusta.
- Maija kirjoittaa lapun Matin yöpöydälle:
HERÄÄ, kello on 6:45.
Oletpa kehittynyt taitavaksi taktikoksi nuoresta iästäsi huolimatta. Kävitkö jonkin kurssin? :)
Oldghost, ehkäpä itsekin saisi muutaman lantin tienattua, kun oman auvoisan parisuhteensa salaisuuden näin kirjan muodossa paljastaisi...
Hansu, mökötys on kyllä arvokas parisuhdesodan muoto, mutta en voi sellaisesta kirjoittaa, mitä en harrasta. Se jääköön jonkun toisen tehtäväksi :)
Susu, niin, siis mykkäkoulussa. Ei hyvä sekään!
Pikkis, tuo kansanopistokin kuulostaa hyvältä jutulta. Sali olisi varmasti ääriään myöten täynnä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne, paitsi mulla lukis lappu, jossa sanottais, että herätä ite ittes, sika!
Liisa, ns. Siperia on opettanut minulle tämän jalon sodankäynnin taidon.
Nykyään harrastavat täsmäiskuja ja salamasotia, välirauhoja ei tunneta ollenkaan, saati että päästäisiin kunnon rauhanneuvotteluihin. Ja verisimmät sodat käydään lapsista.
Hahaa, tästä on paha pistää paremmaksi!
Tai pahemmaksi...
Vielä kun oppisi juutuupia joskus käyttämään, että pääsisi niitä taistelulauluja aina tilanteeseen sopivasti valikoimaan, niin vot. Nyt on pakko ihan vaan stereoilla ikkunalaseja helisytellä, ja siinä valikoimat tuppaa rajoittamaan.
Jos avioliitto on on myrskyä ja rannattomia laineita niin mitä tarkoittaa sanat "aavan meren tuolla puolen jossakin on maa..."
Ennen avioliittoa ehkä katsellaan haikeana meren ylitse seilaavia pariskuntia ja ruvetaan haluamaan siihen samaan keikutukseen. Vaan mikä se on se minne ollaan silloin menossa?
Miksi sodankäyntiä pitää harjoitella siinä matkalla?
Kyllä on taas hienoa tekstiä. Ja niin totta niin totta. Simon ja Garfunkkel soi ja valkkari on hyvää. Hiphip ja jännittää se maanantai!
Oletpa etevä, monessakin mielessä.
Näin yksinkertaista se siis on.
Vapaus ja rauha, sormus ja sota.
Olen vain luullut että meissä on jotain vikaa kun vakiintunut parisuhde puistattaa.
Pieniä rajariitoja tai ilmatilaloukkauksia ei tietenkään näinkään voi välttää.
Helanes, niin juuri. Ja lapsille luvataan taivaspaikka, jos ovat valmiita asettumaan eturintamaan.
Isopeikko, en uskalla edes ajatella Satumaata tässä yhteydessä. Kun me ihmiset ymmärtäisimme, että emme ole menossa yhtään minnekään. Samaa paskaa eri paketissa.
Pastilli, kyllä jännittäis minuakin. Mutta S&G ja valkkari kuulostaa kuitenkin oikein hyvältä!
Mk, vapaus ei ole onnen tae. Sotia käydään kaikkien muidenkin välillä. Mutta ehkä sitä sentään haluaa valita taistelunsa ja jäädä yksin kotiin itseänsä syyttelemään :)
Hittolaine Alli, et sunkaa sie oo käynt meil ikkuna takan kurkkimas? Pitkäs liitos kerkiää kaik konstit oppimaa, mut pittäähä oppiloita välil päivittää.
Akkonen, minähän, kieroutunut ihminen siellä sinun akkunasi takana tirkistelen ja raportoin näkemäni tänne blogiini :)
Mutta on siinä tosiaan osattu mököttää, jos sota kestää 30 v... =)))
Onneks, me ei mökötetä. ;D
Ihana sanasotatarina! Innostit minut kirjoittamaan oman Sana on... pakinani. :)
Blogissani on myös tervehdys Pottumiehiltä... voi, raukat ressukat... :(
Inspiroit tosiaan miettimään yhä uusia sotastrategioita. Tuohon kaupankäynti-osastoon kuuluvat varmaan myös lastenkasvatuksessakin kovin yleiset; kiristys, uhkailu ja lahjonta; kauppatavarana parisuhteessa tietty se millä milloinkin on eniten kysyntää, mm. seksi ;)
Hallatar, 30-vuotinen sota on kunnianarvoisa suoritus, etenkin jos se ei ole vaatinut ihmisuhreja!
HeidiR, kävin lukemassa sinun sanastasi, pitää käydä vielä kurkkaamassa pottumiehiä. Eivät varmaan ole hyvässä hapessa...
Kutuharju, tuo seksillä kiristys, uhkailu ja lahjonta on aivan kuolematon sodankäynnin laji. Siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa.
Hahahaa. Luin tämän jo kolmannen kerran. Tukholma-syndrooma on käynyt joskus tutuksi. Ilmaus on loistava ja oli varsin huvittavaa lukea siitä, kun olen päässyt jo aikaa sitten turvallisen välimatkan päähän sen oireista.
Kirjoituksestasi tuli mieleeni ajatus, että rakkaus on syvä uni, josta herätään rumempana kuin on ollut mennessään nukkumaan. Olen näemmä lähestymässä keski-ikää. Uhkaavasti. Huu.
Umplahtaa, umplahtaa, umplahtaa ;)
Mikä kiehtova sana - ja pakina! Umplahtaa :)
PS
Monia avioriitelijöitä harmittaa, kun ei muistakaan taistelun tuoksinassa mistä on suutahtanut ellei vallan kroonisesti suuttunut. Pitkävihaisuus on käyttökelpoinen ominaisuus kun "keskustelee", "käy kauppaa" "kuurojen salamasotaa" tai "rakastaa", mutta annas olla, kun ikää tulee, niin muisti huononee, hampaat tippuvat ja kaihi samentaa sen minkä ennen näki kirkkaasti. Harmi ;)
Laura, hienoa, että olet päässyt sodasta etäisyyden päälle. Minä valitettavasti joudun raportoimaan suoraan taisteluhaudasta...
Paju, niinhän on muissakin sodissa. Lopulta se alkuperäinen ajatus hälvenee ja sota jatkuu sodan vuoksi. Sota kai onkin eräänlainen ikiliikkuja. Se ruokkii itse itseään ja sen pysäyttämisen eteen pitää tehdä hartiavoimin työtä.
Lähetä kommentti