Jaakon päivä

On sadepäivä ja silloin kukaan kaveri ei saa olla ulkona. Vaikka Emilian luokse saa yleensä aina mennä kylään, sanoo Emilian äiti tänään, ettei hän jaksa ottaa vieraakseen niin kuraista poikaa. Jaakon kotipiha on vielä kamalan kurainen, sillä he ovat saaneet talon valmiiksi vasta keväällä. Muiden pihoissa kasvaa jo nurmikko, sillä muut saivat talonsa valmiiksi heitä aikaisemmin.

Jaakko kävelee kotitaloa ympäri. Rännit kuljettavat katolta valuvan veden talon nurkille ja saavat sen syöksymään putkea pitkin suuriäänisellä lotinalla. Mutta talon pitkillä sivuilla kävellessä kuulee äidin ja isän äänen ja pikkusiskon itkun. Äidillä ja isällä ei ole aikaa ottaa pikkusiskoa syliin ja lohduttaa sitä, mutta hän voisi auttaa vanhempiaan, jos hän vain saisi mennä sisään. Hän on yrittänyt kertoa, että ymmärtää kyllä, miksi äiti ja isä ovat nykyään niin vihaisia ja surullisia. Hän on itsekin surullinen, joutuvathan he pian muuttamaan uudestaan, vaikka isä ja äiti lupasivat, että uudessa kodissa asutaan koko loppuelämä. Hän haluaisi kertoa Emiliallekin, ettei välttämättä voi enää olla tämän ystävä kovin pitkään, mutta äiti ja isä ovat sitä mieltä, ettei kotiasioista saa kertoa kenellekään.

Jaakko leikkii sellaista leikkiä, että olisi muka ottanut liikaa velkaa. Hän kuljettaa punaisen polkutraktorinsa mutaisen pihan läpi ja työntää sen ojaan. Sade ja rännit ovat valuneet ojan puolilleen, mutta traktori on muovia ja osaa näemmä kellua. "Voi saatanan saatanan saatana!" Jaakko eläytyy traktorin menettäjän asemaan. Jos Emilia saisi tulla ulos, voisi se olla äiti, joka itkisi ja voivottelisi. Emilia osaa tosi hyvin leikkiä äitiä.
Naapurin nainen, joka on vanha ja ärsyttävä kyylääjä, kävelee ohitse sateenvarjon kanssa. "Noh, noh. Mitä se poika noin kiroaa? Et sinä saa olla ulkona tällaisella ilmalla. Ukkonenkin jyrisee". Kyylääjä yrittää katsoa heidän kotiinsa sisälle vihaisen näköisenä. Onneksi heidän perhe pitää aina sälekaihtimia kiinni. Jaakko tietää, ettei ole ollut vielä kovinkaan pitkään ulkona, mutta ukkonen tosiaan jyrisee kaukaisuudessa. Jaakko pelkää jonkin verran ukkosta. Siksi hän suuntaa varovasti kotiovelle. "... tehdään? Ei kun nyt sanot, mitä tässä tehdään? Persettäkö tässä pitää lähteä myymään?"
Jaakko seisoo ovenraossa, ja häntä alkaa aivan väkisin hymyilyttää, kun äiti huomaa hänet. Vaikka ei saisi nauraa rumalle sanalle.
"Hei, mitä sinä sisällä teet? Katso nyt, herätit pikkusiskonkin. Nyt se itkee".
Äidin kasvoilla on voivotteleva ilme, mutta isä näyttää vihaiselta. "Pojalla on pää umpiluuta. Kato nyt mitkä kurat lattialla! Meet siitä pihalle ja tuut sitte takasin kun sanotaan!"
Jaakko päättää totella, ennen kuin isä pääsee pidemmälle. Kuka sitä haluaa kuulla olevansa pelkkä rasite?

Jaakko istuu ojanpenkalla ja katsoo, kuinka vesi nostaa polkutraktoria yhä lähemmäksi. Ukkospilvet ovat tavallisia sadepilviä tummempia ja ne näyttävät kiertävän heidän asuinalueensa kaukaa. On silti aika pelottavaa nähdä salamoiden iskevän maata kohti ja kuulla jyrinää aikojen päästä. On ihmeellistä, miksi on sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat maan päällä aivan turhaan. Äiti on kertonut, että ampiaisillakin on merkitystä ja että ilman niitä ei saataisi kukkia, hedelmiä ja sellaisia. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole mitään merkitystä, he vain ovat hyörimässä ympärillä ja häiritsemässä.

Jaakko riisuu kurahanskansa ja poimii maasta pienen kiven käteensä. Kiveä tuntuu palelevan melkein yhtä paljon kuin häntä. Äiti on sanonut keväällä, että koskaan ei saa mennä ojan lähelle, että multainen piha saattaa sortua jalkojen alta ja lapsi joutua ojaan. Jaakko leikkii, että äiti ei ole kertonut kivelle ojan vaarallisuudesta. Kivi menisi pahaa-aavistamattomana ojan lähelle... ja plumps. "Mene ulos", Jaakko sanoo eläytyen suuren ja möreä-äänisen Jumalan rooliin, tämän nähdessä hukkuneen kivipolon kyhjöttävän taivaan porteilla. "Sinä olet ollut virhe alusta alkaen. Mene HELVETTIIN siitä!" Jaakko sysää kiven ojaan, ja tajuaa että hänen käy kiveä tosi paljon sääliksi vasta sitten, kun kivipolo on vaipunut sameaan veteen. "Rakas Jumala, älä anna maailmassa olla turhia kiviä. Älä anna olla mitään turhaa".

Kivi pulahtaa veden kalvon läpi ja vajoaa mutaisen ojan pohjaan. Äiti maa havahtuu, kurottautuu ojan reunalla kyhjöttävää pientä poikaa kohti ja puhaltaa pienen suukon märälle pikkupojan poskelle. Pojan kosketus on muuttanut kiven hyvin tärkeäksi kiveksi. Se alkaa imeä ojaan sataneesta vedestä kesää talteen, jotta Äiti maa voi kerätä syksyllä kesän esiliinansa taskuun kuin marjan ja viedä sen vaatekaappiinsa talven jälkeistä aikaa odottamaan.
Jaakko pyyhkäisee sadepisaran poskeltaan ja hetken hänestä tuntuu, että kenties kivillä ja pienillä pojillakin on tarkoituksensa. Että ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin ampiaiset. Jaa

Oululaisen ajatusmaailman ABC

Oulusta riittäisi paljon hauskaakin kerrottavaa. Voisi vaikka päivitellä sitä, kuinka täällä syötetään rössypottua pahaa-aavistamattomille ulukomaalaisille. Mutta kun suututtaa niin ei kykene. Sen sijaan kirjoitan yhdestäkin asiasta, joka ei ole yhtään hauska.

Kun on siis ihan hirveää, että nyt yksi minun hyvä ystäväni on mennyt pilaamaan kaikkien Suomen lasten kouluretket, kun kehtasi vaatia koulua noudattamaan lakia, joka takaa maksuttoman opetuksen kaikille (retkiä myöten)! Tai niin täällä Oulussa ainakin tunnutaan ajattelevan. Yritänpä selittää nyt ihan maalaisjärkisesti tätä rakasta, oululaista ajattelutapaamme. Olkaa sen verran kulttuurirelativisteja, ettette käy meitä kaikesta tällaisesta vihaamaan. Muistakaa, että olemme vain kulttuurimme tuotteita, ja jossain muussa ympäristössä olisimme oppineet ajattelemaan toisella tavalla.

MUOKS: Jos kiinnostaa niin tästä pääsee Kirsin blogiin lukemaan vielä koko prosessin tapahtumajärjestyksessä. Se on ihan mielenkiintoinen malli siitä, kuinka tällaiset asiat etenevät. Ja kukapa tietää, ehkä viimeistä lukua ei ole vielä kirjoitettu. Siis Asioiden kulusta 1, 2, 3, 4, 5 ja 6

SIITÄ OULULAISESTA AJATUSMALLISTA:

Ajatellaan vaikka, että olisi joku laki, joka turvaisi kaikille lapsille yhtenäisen mahdollisuuden maksuttomaan opetukseen... niin, no sellainenhan on. Mutta ajatellaan, että olisi siis sellainen vähän erilainen laki kuin perustus- tai perusopetuslaki. Sellainen, jota pitäisi oikeasti noudattaa. Meillä Oulussa ollaan nimittäin aika lailla vakuuttuneita, että pelkästään kivoja lakeja tulisi noudattaa, etenkin kun on kyse lapsista. Mutta ajatellaan, että olisi vaikka sellainen laki, jota kaikkien pitäisi ihan oikeasti noudattaa ja se olisi vielä sellainen tyhmä laki, että kaikkein luusereimman sortin sakin kurjimmatkin kakarat saisivat muka samat oikeudet kuin muutkin. Mitä siitäkin oikein tulisi? Lapsethan kasvaisivat tuollaisella systeemillä ihan kieroon ja alkaisivat luulla, että tässä maassa muka pyritään johonkin ihme tasavertaisuuteen.

No, onneksi lapsia koskevat lait on tehty lapsille sopiviksi. Eivät ne mikään vitsi ole, mutta vähän niin kuin leikkiä. Ei niitä tarvitse ihan vakavissaan noudattaa, jos se ei ole ihan oikeasti hauskaa. Ei me täällä Oulussa mitään lakeja niin vakavissaan edes mietitä. Enemmän me ajatellaan mikä on hauskaa.
Arvatkaa mikä on hauskaa? Hauskaa on tietty kivat luokkaretket.
Arvatkaa mikä on reilua? Reilua on se, että ne lapset pääsevät luokkaretkelle, joiden vanhemmat ovat riittävän varakkaita maksamaan. Jos jonkun vanhemmat eivät ole riittävän varakkaita maksamaan, on reilua, että ne lapset jäävät koululle lukemaan matikkaa ja muita aineita.
Arvatkaa mikä on epistä? Sellainen tyhmä laki, jonka vuoksi niiden köyhienkin kakaroiden pitäisi päästä mukaan reissuun.
Mikä siinä on epistä? No kun sitten pitäisi rahoittaa ne köyhienkin lasten matkat, eikä sitä tietenkään kukaan halua tehdä. Siitä seuraa että retket perutaan ja ne lapset eivät pääse reissulle, joiden vanhemmilla olisi kyllä varaa. Se on epistä, koska köyhien lapset kärsivät jo muutenkin ja ovat jo sopeutuneet siihen, ettei heille tapahdu mitään kivaa. Jollekin rikkaan lapselle tämä voi olla ensimmäinen pettymys, ja siksi traumatisoiva.
Arvatkaa mikä ei ole hauskaa? Ettei se yksi äiti-ihminen tajua että MEIDÄN Martin tai Maijan hyvä mieli on tärkeää ja jonkun muun Martin tai Maijan hyvä mieli on yhdentekevää.
Arvatkaa mikä on ihan löhköä? Että joku vaatii noudattamaan sellaistakin lakia, mitä ei ole tässä kaupungissa ikuna noudatettu.
Arvatkaa mikä on ihan sikalöhköä? Että tällä menolla pitäisi kerätä luokkaretkivarat jollain työläällä ja rasittavalla puuhalla, kuten pitämällä myyjäisiä jne. Ei voisi vähempää kiinnostaa keksiä mitään rahankeruukeinoja, etenkin kun MEIDÄN perheellämme on kyllä varaa maksaa MEIDÄN lapset retkelle.
Arvatkaa mitä pitäisi muuttaa? No lakia tietenkin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kaikki olisivat tasavertaisia, kun fakta kuitenkin on, että MEIDÄN Martti tai Maija ovat kiistatta arvokkaammat kuin jonkun muun Martti tai Maija.
Arvatkaa mitä uuden lain pitäisi turvata? MEIDÄN kukkaroitamme ja MEIDÄN Martin ja Maijan oikeutta retkeillä.
Arvatkaa mitä kannattaa sanoa sellaiselle ilonpilaajalle, joka vaatii että koulussakin pitää noudattaa lakia (aivan kuin sitä ei joutuisi vapaa-ajalla noudattamaan ihan riittävästi)? Tyhmä ilonpilaaja, löllöllöö! Kannattaa jättää se mäyräkoira ostamatta!

Muistakaa, että ei se ole lain vika, että se on olemassa. Se on kuulkaa ihmisten vika, jos ne haluavat kaikenmaailman tyhmiä lakeja noudattaa! Ei tämä yhteiskunta lakien varassa pyöri. Kaikenlaisia sitä... lainkuuliaisia räyhääjiä... Oivoi! En tiijä! Jaa

Kesälemmikit TOP 5

5. Cristiano Ronaldo
Kuvaus: Nuori, jäntevä, lyhytkarvainen. Vaatii paljon päivittäisiä aktiviteetteja pysyäkseen tyytyväisenä. Jaksaa kiinnostua palloleikeistä myös aikuisella iällä. Määrätietoisella koulutuksella voit saada itsellesi näyttävän kumppanin lenkkipolulle tai puistoon. Kuka tahansa ei kelpaa tämän laatutietoisen lemmikin omistajaksi, vaan myös naisen tulee täyttää oman rotunsa muotovalion vaatimukset. Muistathan että cristiano ronaldot ovat laumaeläimiä, ja siksi ne runsaasti saman lajin edustajien seuraa.



4. Ilkka Kanerva
Kuvaus: Älykäs, valpas, karkeakarvainen. Säilyttää poikamaiset piirteensä myös aikuisiällä. Saattaa etenkin kesäisin olla hereillä myös öisin, jolloin naputtaa ja rapistelee äänekkäästi. Tottunut matkustamaan. Ei saa jättää pihalle hetkeksikään vartioimatta, sillä karkaa erittäin helposti. Kouluttaminen on erittäin haasteellista. Aloittelijoille ei suositella urospuolista ilkka kanervaa lainkaan sen voimakkaina säilyneiden viettien vuoksi.


3. Kesäauto
Kuvaus: Edullinen, hivenen epäluotettava. Kesäauto on lemmikki, joka ei kärsi tullessaan syksyllä hylätyksi. Yleensä omistaja kiintyy lemmikkiinsä enemmän kuin päinvastoin ja usein käykin niin, että kesäauto jää omistajalleen syksyn tullen. Valitettavasti kesäautot ovat yleensä perheeseen tullessaan hyvin vanhoja, eivätkä elä enää pitkään. Pitkäaikaiseksi lemmikiksi kesäauto soveltuu vain sellaisille, jolla on monipuolinen kokemus huoltotöistä.


2. Danny
Kuvaus: Vaaleakarvainen, pörheä, hyväntuulinen. Kevään edetessä alkaa katukuvassakin näkyä yhä enemmän dannyja. Dannya harkitsevan onkin hyvä muistaa, että lemmikki kaipaa etenkin kesäisin paljon ulkoilmaa ja vaihtuvia maisemia. Erittäin voimakas miellyttämisentarve, innostuu kaikista taputtajista ikään ja sukupuoleen katsomatta. Mukava kesälemmikki mökille ja festareille. Turkki vaatii kuukausittaisen trimmauksen.

1. Kirja
Kuvaus: Edullinen, luotettava, älykäs, helppohoitoinen. Kirja on hyvää seuraa. Sen voi ottaa mukaan aivan kaikkialle, eikä se aiheuta allergiaa. Kirjan hoitaminen on erittäin helppoa - itse asiassa voit unohtaa sen pitkäksikin aikaa ilman, että se kärsii tai pahoittaa mielensä. Jos haluat seuraa, voit viettää aikaasi kirjan kanssa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä.
Muistathan kuitenkin, että on moraalitonta hyljätä kesäkirja!

Pakinaperjantai Jaa

Juhannusveikkaus

- Eeei voi olla totta... katopa tätä. Onko tämä tosiaan? Seitsemän oikein... SEITSEMÄN OIKEIN! KUULITTEKO? SEITSEMÄN!
Patu syytää melkein hartiavoimin lähiöbaarin muovituoleja edestään ja kiirehtii painamaan kämmenensä vanhan äitinsä suun päälle. Nurkista katsellaan jo epäluuloisen näköisenä. Patu nappaa äidin kupongin käteensä. Vähällä on, ettei hänkin huuda.
- Elähän äiti höpötä, Patu sanoo kuitenkin. - Kohta luulevat, että olet tosissasi.
Äidin ilme näyttää tuskastuneelta.
- Lue sitä lappua. Siinähän se seisoo niin selvästi ettei ikinä.
- Nyt on tainnut äitimuorilla tulla juotua vähän liikaa. Parempi, että mennään tästä kotiin juhannuksenviettoa jatkamaan.
Patu taittaa kupongin kahtia, kuin se ei olisi minkään arvoinen ja työntää sen äitinsä rintataskuun. Nurkkapöydissä aletaan osoittaa rauhoittumisen merkkejä. Katseet liimautuvat taas seinälle ruuvattuun, suurehkoon televisioon, ja kämmenet kiertyvät oluttuoppien ympärille.
Äidin saa melkein retuuttaa pihalle. Hän haraa vastaan ja tarttuu laihoilla sormillaan jokaiseen lähistölleen osuvaan muovituoliin.
- Tämä on epäreilua. Olisit lukenut sitä kuponkia, äiti sanoo kun he pääsevät vihdoin pihalle.
Korvanjuuressa alkaa heti inistä.
- Ala nyt tulla siitä huutamasta, Patu sanoo. - Kyllä minä sen kupongin luin.
Nyt alkaa äidinkin päässä raksuttaa. Hän nostaa käden rintataskulleen, arvokkaan kuponkinsa suojaksi ja he kulkevat hivenen humalaista puolijuoksua tyhjyyttään kajahtelevien lähiöpihojen halki.
Kotona odottaa perhe. Vaimo hyssyttää tulijoita heti eteisestä.
- Onko jännät paikat? Patu kysyy.
Hän iskee äidille silmää ja nostaa sormen huulilleen. Ainutkertaisesta ilouutisesta on otettava kaikki irti.
- Ainolla on enää kahden päässä, äiti kertoo. - Minulla meni tänä vuonna ihan metsään.
Aino juoksuttaa oman lappusensa isänsä nähtäväksi. Posket hehkuvat innostusta. Äiti ei malta enää mieltään vaan nostaa oman lappunsa esiin rintataskusta ja ojentaa sitä lapsenlapselleen.
- Tiedätkö mitä tässä on? Tässä on seitsemän oikein.
Patu kurkistaa olohuoneeseen ihan vain nähdäkseen vaimonsa ilmeen. Se näyttää tuskastuneelta.
- Saa olla viimeinen juhannus kun te kaksi istutte baarissa, hän sanoo. - Tilanne on tällä hetkellä jo yhdeksän, jos ette ole sattuneet kännäämiseltänne huomaamaan.
- Ei, kun tässä on seitsemän YKSITYISKOHTAA.
Patu tietää jo silloin ettei koskaan tule unohtamaan sitä juhlallista hiljaisuutta, joka kotiin sillä hetkellä laskeutuu. Ainokin astuu askeleen taaksepäin. Tytön ymmärrys ei vielä riitä käsittämään millä tavoin heidän elämänsä muuttuu nyt.
- Kuinka.. Voiko se edes olla mahdollista?
- Täällä lukee puukotus veneessä, puukottajan horjahtaminen veteen, puukottajan hukkuminen, veneen ajelehtiminen julkisen rannan tuntumaan, löytäjänä kolme pikkupoikaa, elvytysyritykset turhia, puukottajan löytyminen naaraamalla.
- Ei... Mistä hän saattoi aavistaa? Juurihan sen aamuisen puukotustapauksen tekijä löydettiin. Eikä näitä yksityiskohtia edes tiedettäisi ellei se nainen olisi sattunut näkemään tapahtumia rannalta. Tämä on jo yliluonnollista!
-Ihan sama mitä on. Äiti on nyt rikas!
-Äiti, mullakin on yksityiskohdissa pään irtoaminen oikein, Aino sanoo.
- Sehän hienoa kultaseni. Ettehän te kertoneet mitään kenellekään? Tästä on parempi olla puhumatta, ainakaan nyt juhannuksena, kun mitä vain voi tapahtua.
- Tiedäthän sinä äidin. Mutta kai sain tilanteen paikattua.
- Muistakaa että pitää nyt vielä odottaa maanantaita, äiti muistuttaa. - On ollut niin lämmin sää, että ihmiset ovat veikanneet paljon enemmän kuin normaalisti. Ja hukkuminen on kuitenkin niin tavallinen yksityiskohta, että mistä sitä tietää, vaikka olisi useampikin seitsemän oikein.
He istuvat television ääreen. Vaimo ottaa käteensä kaukosäätimen ja sammuttaa television, jossa juuri näytetään vakavaa auto-onnettomuutta.
- Äiti älä! Mä en ehtinyt nähdä, kuinka monta kuollutta tuossa tuli. Jos mäkin vaikka voittaisin jotain, Aino sano0.
- Sen ehtii tarkistaa maanantainakin, vaimo sanoo.
He istuvat sohvalla kukin ajatuksissaan, miettien mitä kaikkea tulevana arkena tapahtuisi. Patu oli onnellinen, epäilemättä onnellisempi kuin koskaan. Äiti on jo vanha ja tuskin eläisi pitkään, etenkään niillä elämäntavoilla. Jos hän saisi veikata, eläisi äiti tuskin näkemään seuraavaa juhannusta. Ja sillä veikkauksella voittaisi melkein saman kuin äiti nyt, mitä nyt verottaja veisi osansa. Kehtaisikohan sitä pyytää kuponkia suoraan itselleen, niin säästäisi nekin kulut?
- Ihanaa! äiti huokaa. - Tämä oli muutenkin niin jännittävä juhannus. Uhreja tuli enemmän kuin miesmuistiin ja jotenkin niin tasaisesti, ettei ollut hetkeäkään tylsää. Kyllä tätä tulee ikävä myöhemmin. Mitäpä sitä enää veikkaamaan... ei se onni osu kahta kertaa kohdalle.
Äiti painaa kämmenensä hellästi rintataskun päälle ja Patu on äkkiä ihan varma, ettei hän suostu koskaan luopumaan kupongista vapaaehtoisesti. Onneksi juhannusta on vielä jäljellä ja kaikki tietävät, että silloin voi tapahtua mitä vain. Jaa

Hyvää juhannusta blogikansa!

Valokuva"helmiä" vuosien varrelta: Korkeasaaren stalkkerijoutsen

Juhannuskimppu, uimaranta, iltakala, juhannussauna, grillausta, hyttysmyrkkyä, juhannustaika... Kaupunkijuhannus kuulostaa aika erehdyttävästi maaseutujuhannukselta! Jaa

Hetki ennen rauhaa

Seppo tunnistaa painostavan tunnelman, joka on viikon aikana kasvanut kotiin. Se tuntuu suihkussakin ja on niin hiljainen, ettei sitä saa suljettua ulkopuolelle, vaikka kääntäisi hanan täysille. Marja on tullut juuri töistä ostoskassissaan salaattitarpeita, Onni ja Venla ovat lukkiutuneet omiinn huoneisiinsa. Hän tahtoisi jäädä siihen veden alle ikuisesti, mutta se ei käy. Viikonloppu on edessä ja seuraavana aamuna pitäisi olla Rovaniemellä hirvimetsällä. Seppo vääntää hanan kiinni, kietoo pyyhkeen lantiolleen, luikkii makuuhuoneeseen pukeutumaan ja suihkuttamaan Axen tosimiestuoksua kainaloihinsa.
Keittiöstä kuuluu puhetta, mutta sanoista ei saa selvää. "Tä?", hän huutaa ovenraosta.
"Vittu löträä suihkussa puoli tuntia ku pahanen akka. Etkö vittu tajua paljonko meillä kuluu kuussa rahaa yksistään sun suihkuihis? Lapsille oo vara ostaa ees vaatteita päälle ku yks makaa kylppärissä ittiään hieromassa".
"Ei siinä menny ku viistoista minuuttia", Seppo sanoo ovenraosta.
Vaikka turhaan hän mitään sanoo. Hän tietää, kuinka kaikki taas menee. He kaikki tietävät. Toisaalla Venla ja Onni sulkevat läksykirjansa. Pian he hiippailevat eteiseen, vetävät kengät jalkoihinsa, takin päälleen, pipot korville ja menevät pihalle maleksimaan iltaan asti. Sepolla on paha mieli lasten puolesta ja hän estäisi kaiken pahan heidän elämästään, jos vain tietäisi kuinka.
"Vittu onko sun pakko inkuttaa aina vastaan? Ekkö käsitä että mulla on ollut tänään ihan helvetin raskas päivä ja sitte vielä kaupan kautta kotiin. Tekisit säkin muuta ku makaisit kotona. Ettisit töitä!"
"Mää en haluais taas tapella".
Seppo on aina inhonnut riitelemistä. Hänen lapsuudenkotinsa oli rauhallinen. Siellä ei korotettu ääntä eikä käyttäydytty uhkaavasti. Marja oli heti alusta lähtien aivan eri olento; kiihkeä, tarvitseva, outo. Uhka oli ollut hänessä niin kauan kuin Seppo oli tuntenut hänet, se oli pelottava ja kiehtova kuin lähestyvä ukkonen, ja juuri tuon ominaisuuden vuoksi hän kai Marjaan rakastui, niin kurja kuin sitä oli myöntää.
"Ai et halua tapella? Ethän sä koskaan halua mitään. Ethän sä halua ku maata jossain vittu suihkussa ja nukkua. Sä oot vittu pahin akka, jonka olen koskaan nähnyt. Sä et ole mikään mies, sulla ei ole selkärankaa, sulla ei ole mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Kaikki mun työkaverit halveksuu sua, sun hirviporukkaskin nauraa sulle päin naamaa ja sää vaan änget niiden joukkoon niiden perseitä nuolemaan. Kuin tyhmä sää oikeesti olet?"
Seppo häpeää sitä, että hänen tekee mieli lyödä. Joskus vastaavissa tilanteissa hän jo näkee itsensä lyömässä Marjaa, upottamassa nyrkkinsä tämän kasvoihin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes ei olisi enää pilkkaa ja pahoja sanoja. Hän jatkaisi kunnes Marja itkisi ja vielä edelleen, kunnes ei olisi itkuakaan enää. Hän tietää saavansa ajatuksesta aivan liikaa tyydytystä ja se pelottaa häntä. Seppo seisoo pyyhe lanteillaan ja katsoo kun Marja työntyy ovesta sisään, ja hän rukoilee kuten aina: Anna voimaa hillitä itseni, anna jaksaa, anna olla mies.
Marja tuijottaa vihan jähmettämin kasvoin Sepon käsiä. Ne ovat nyrkissä, täynnä pidäteltyä iskua. Siinä on miehen hätä konkreettisimmillaan: Pyyhe löysästi lantiolla, kainalossa Axen tosimiestuoksua, vesipisarat hiuksilla, lättäjalat tiukasti makuuhuoneen tuttua mattoa vasten, seinän takana naapurit.
"Haluatko sää lyödä, häh? Haluatko hakata vittu vaimos. Häh? Lyö sitte kusipää jos niin paljon haluat. Lyö pois vittu niin katotaan".
Marjan etusormi naputtaa Sepon paljasta rintakehää. Sormen pää taipuu, kynnestä jää pieniä kuunsirppejä rintakarvojen sekaan. Seppo katsoo makuuhuoneen verhoja ja muistaa kuinka Marja kantoi nuo verhot pelkkinä kankaina kotiin ja ompeli ne sitten mielensä mukaan. Ne ovat kauniit verhot, Marja osasi taitavasti.
"Etkö uskalla lyödä vaikka mieli tekis? Voi vittu, itketkö sää? Vitun inisevä akka, oikea homoneiti. Oikee pienimunanen homoneiti sä oot!"
Marja seisoo Sepon pyyhe kädessään. Anna voimaa hillitä, anna jaksaa, anna olla mies. Ajattele lapsia, ajattele hirviporukkaa, ajattele naapureita. Marja ei lyö koskaan avokämmenellä. Hän ei koskaan raavi. Hän lyö kuin mies ja on ylpeä siitä. Marja lyö ensin olkapäähän, sitten leukaan kolme kertaa. Kyllä se miestäkin sattuu.
"Hakkaa vaan, lyö takaisin saatanan vaimonhakkaaja!" Marja huutaa.
Seppo tietää, että kun ei puhu mitään, eikä liiku lainkaan, Marja rauhoittuu yhtä nopeasti kuin suuttui. Niin käy nytkin, Marjan katse näyttää hetken hyvin väsyneeltä, hän jättää Sepon rauhaan ja lähtee tekemään salaattia huohottaen luultavasti vielä vähän äskeisen vuoksi.
Seppo ottaa kaapista bokserit, vetää sukat jalkaan, sitten paita, sitten kotihousut. Eivät ne hirviporukassa hänestä oikeasti pidä. Hän ei ole taitava erämies tai ampuja, sääsketkin käyvät kimppuun pahemmin kuin muiden. Pitävät häntä kömpelönä kun naama on aina mustelmilla. "Ei jumalauta, taiat ottaa akaltas pataan", hirviporukan huumormies, Antti, hoksasi kerran sanoa. Kaikki nauroivat niin, etteivät kiinnittäneet huomiota Sepon hätään. Tuota naurua hän on ajatellut usein ja sitä hän ajattelee nytkin, kun kulkee hiljaa tomaattia pilkkovan vaimonsa ohitse. Marjalla on rauha nyt, selkäkin kohoilee tasaiseen tahtiin kuin nukkuvan selkä. Onni ja Venla voivat tulla taas kotiin, ilma on taas jonkin aikaa helppoa hengittää.
Seppo ei tunne itseään kovin rauhalliseksi. Hänen sisällään on niin paljon kaikenlaista, ettei sellaista jaksa nyt ajatella. Hän on selvinnyt tästä myrskystä, hän on vieläkin mies joka voi katsoa itseään peilistä. Hän on mies, joka ei ole koskaan nostanut kättään naista vastaan. Hän tietää, että edessä on nyt rauhallista aikaa, jolloin ollaan tyytyväisiä ja nauretaankin välillä. Onni ja Venla saavat tehdä läksynsä rauhassa. Vasta kun hän huomaa alkavansa taas pitää Marjasta ja ehkä vähän rakastaakin häntä, on seuraava myrskykin luultavasti lähellä.


Tarinamaanantain aiheena suvanto Jaa

Väsyttää

... ja siitä johtuen pääkin pyörällä. Tuolla tallennettujen kansiossa on hirveässä jonossa aloitettuja postauksia, mutta jätän ne aina kesken.

Ihanaa! Jo toukokuu! Kuukauden kuluttua sitä on väistämättä taas elossa. Jaa