On minulla muitakin paikkoja, vaikkeivat ne ole kovin eksoottisia nekään. Tietenkin ikävöin Pikkukaarnijärven rantaa ja kotimajaani siellä, mutta se alue on menetetty viholliselle, sen olen hyväksynyt. Tokkopa majastakaan on enää jäljellä muuta kuin avain käsilaukussani.
Minä pidän talon edustan penkistä ja portaistakin, pidän penkistä torin laidalla. Pidin siitä Gurnutse-Kaisan kodista, jossa vietin viikon viitisen vuotta sitten. Siinä kodissa tuoksui vanhalle paperille ja muutenkin vähän museolle. Siellä oli paksulla vaaleansinisellä maalilla maalattu, vanha ruokakaapin ovi, josta hilseili maali kuivina lastuina. Rapsuttelin tuota maalia vaivihkaa, eikä Kaisa pannut pahakseen.
Kaisa on varmaan taas muuttanut ja löytänyt jonkun uuden miehen. Joskus kaduttaa, ettei ole tullut oltua yhteydessä häneen.
1 kommentti:
Peikko tiätää. Oma luola on aina kaikkein paras paikka. Sinne kertyy kaikkein eniten taikaa.
Lähetä kommentti