maanantaina, huhtikuuta 04, 2011

Päivä 21 - Toinen hetki

On mennyt viime päivinä aika huonosti. Tyhmä kuu-ukkokerho ja epätoivoinen Niedermann ovat alati kimpussani, Lauri Tähkälle soitettu puhelu hävettää edelleen. Kuka väittää, ettei tällaisen tavallisen pulliaisen elämä voisi joskus olla täynnä draamaa. Sitten pitäisi vielä joku hetki muistella kun sen anonyymin haastajan vuoksi tähän leikkiin ryhdyttiin. Liekö se anonyymi edes lukee näitä kirjoituksiani, ainakaan kommenttilaatikossa häntä ei ole tainnut näkyä. Varmaan vain ihan kettuillessaan heitti koko haasteen ja ajatteli etten minäkään olisi niin anttoni, että menisin siihen halpaan.

No se hetki sitten...

Olin ollut kodittomana noin kolmen kuukauden ajan saavuttuani takaisin Suomeen juuriani etsimästä. Tuon kolmen kuukauden aikana olin majaillut erinäisissä paikoissa, mitähän niitä kaikkia olikaan... Siinä oli kodittomien yömajoja ja asuntoloita, sitten se yksi kumma koppero Oulun laidalla, jossa yhdet Salli ja Eva-Maj asustelivat (heidän kanssaan en ole ollut tekemisissä ennen sitä tahi sen jälkeen. Mitä lie elämäntapahyväntekijöitä), yhden viikon Gurnutse-Kaisan kämpillä, lämpimillä ilmoilla yhden kaupungin liepeillä olevan pensaan keskellä (se ei ollut niin hyvä kuin viereinen pensas, mutta siihen ei myöskään ollut samalla lailla tunkua), pari kertaa eläkkeenmaksupäivinä Hotelli Turistissa, aina kun se oli vain mahdollista jossain bussissa tai junassa.
Olihan se tietenkin aika suuri hetki, kun astuin taas kerran kaupungin vuokra-asuntoja välittävän firman ovesta sisään, jonotin normaalin ajan, ja tiskille päästyäni sain kuulla, että minulle oli tarjolla pieni kaksio kuun vaihteesta alkaen. Siinä saattoi vain ajatella helposti saatavilla olevaa suihkua, ikiomia kaappeja ikiomille tavaroille, omaa postiosoitetta, omaa rauhaa.
Se oli hyvä hetki se. Käsitelkää puhtain käsin!
Jaa

3 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Peikkokin on nukkunut pensaassa, eikä sinne ole koskaan ollut tunkua, vaan kaikki ovat mielelään antaneet peikolle tilaa ja jättäneet monesti eväitäkin.

Oma tupa ja oma lupa ovat kyllä ihan niitä hienoimpia asioita, heti peikkoluolan ja metsän jälkeen :)

Josefiina kirjoitti...

Älä välitä vaikka se anonyymi ei näitä lukisikaan (on kyllä aika epäkohteliasta olla jättämättä edes pientä kiitosta), me muut sitten luetaan ja ollaan kiitollisia jopa sille anonyymille (vaikka siis vielä enemmän siis sinulle).

Josefiina kirjoitti...

Oho, siis, siis...