Maalaset joutuvat suuriin kaapunteihippakkautuessaan kohtaamaan suoraan sanottuna melekosen pahhaa kyytiä. Täälä kaapunnisa ommaalimammeno siinä määrin toiselaista kun maala. Moni maalanen syrjäytyy heti siihe paikkaan ku kaapunti antaa asunnon jonku ison talon ylimmästä kerroksesta. Ku eihä se maalanen ilman opastusta ossaa ees hissiä käyttää. Saati että se jaksas nousta helevetin monta porrasta sinne yläkertaan. Siinä kuormittuu iha eri lihakset ku tasamaala tarpoessa.
Vaan ei maalanen tyhymä oo. Se on juonikas epeli, se. Ja se soppeutuu kaikkiin olosuhteisiin kun saa soppeutuneelta maalaselta oikeet ohojeet. Iha tavallisen kaapuntilaesenhii naapurisa voi asustaa ihan oikee, kaapuntielämää soluttautunu maalane.
Täsä tulle ohojeita mutta iha suomekkielelä:
1. Puhu suomea. Harva kaupunkilainen puhuu kirjakieltä, mutta soluttautuakseen riittävällä luotettavuudella ihan oikean "sivistyneen" väestön joukkoon, on syytä opetella rakas äidinkielemme viimeistä piirtoa myöten pienimpienkin epäilysten välttämiseksi...
... On toki vieläkin tehokkaampi keino, mutta sitä suositellaan täältä Muhoksen Oulun-suurlähetystöstä käyttämään vain ääritapauksissa. Jos satut olemaan lyhytjalakanen, isoperseinen, suuripäinen, niin kirveelläveistetty maatiaispätikkä kuin kuvitella saattaa, on sinun mahdollista opetella sopeuttamiskursseilla asiantuntijoiden ohjauksessa Hoono soomi.
Kaupunkilaisten mielestähän maalaiset ovat tietenkin äärimmäisen yksinkertaisia, epäluuloisia ja suvaitsemattomia ihmisiä eikä heidän mielessään kukaan ole niin kaukana maatiaisesta kuin ihkaelävä, kummala kielelä mongertava ulukomaalane!
Hoonoon soomeen turvautuneiden maalaisten elinaikaennuste on valitettavasti monta vuotta kirjakielen opetelleen maalaisen vastaavaa lyhyempi, sillä heillä on suurempi riski ajautua "väärinkäsityksiin" ja "loukkaantumisiin" tai peräti "häiriintyneiden yksilöiden aiheuttamiin, valitettaviin poikkeustapauksiin". Kaupungissahan ei toki puhuta epäluuloisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Se okuulkaa iha meitä tyhymiä, juntteja karvanoppamaalasia varte sellane nimitys juu.
2. Elä töllötä. Oulun kaltaisessa suuressa metropolissa ei ole tapana töllöttää ihmisiä monttu levällään. Maalainen jää helposti kiinni syntyjuuristaan, kun se on heti keräämässä maasta kaiken maailman mönkijät ja mörrimöykyt, juopot, langeneet vanhukset, märisevät kakarat ja niin edelleen. Vaikka et olisi asematunnelissa ja vaikka ilmassa ei haisisi kusi, ei kaupungissa ole tapana auttaa maassa makaavia ihmisiä. Kaikkein kunnollisimmankin näköinen lapsi voi olla kammottava juoppo, joka suuttuu herätessään ja käy kiinni öristen. Ei niillä hätää ole. Kunhan pötköttelevät.
3. Käy yökerhoissa. Kaupunkilainen ei mene paarii kalijaa juomaa. Se menee yökerhoon bilettämään tai lasilliselle. Se ei ryyppää pusikossa itekäytettyä hiivalillinkiä vaan makaa pimeästä viinasta sokeana kusenhajuisessa rappukäytävässä (maalainenkin osaa sammua alatasanteelle) takki pään alla ja rahat käännettynä. Täällä saa nukkua rauhassa, sillä kukaan ei sinua häiritse (kts. edellinen kohta). Kaupunkilainen käy lounaalla ja brunssilla sen sijaan, että se kävisi jääkaapila. Se käy bodypumpissa siinä missä maalaset käy kävelylä.
4. Elä haise vaan tuoksu. Täällä kaupungissa ei ole soveliasta haista hielle tai lehmän paskalle. Niistä ihmisen tunnistaa sekunnissa maatiaiseksi. Täällä saa sen sijaan tuoksua hajuvedelle, partavedelle, hiuslakalle ja muotovaahdolle. Näiden perustuoksujen pohjalla saa tuoksua valkosipulille, ihmiskuselle ja -paskalle, viinalle, vanhalle viinalle, savukkeille. Pohjatuoksulla määritetään kaupunkilaisen yhteiskunnallinen status.
5. Vieraannu, vieraannu, vieraannu! Tämä on tärkein ohje. Älä tervehdi naapureita. Älä puhu tuntemattomille. Aja autolla pitkähkö matka ihastelemaan puuta/kukkaa/hiekkaa jne. Aja autolla pitkähkö matka, jotta voit ottaa aurinkoa. Laita korvatulpat kun naapurista kuuluu yöllisen vaimonhakkuun ääntä. Älä välitä rappukäytävän harmaakasvoisesta avainkaulalapsesta. Kiellä lapsiesi virpomisreissut pedofiilien pelossa. Älä kulje yksinäisissä puistoissa. Älä kulje ostoskeskuksien kautta. Pysy kotona jos et ole menossa jonnekin. Pelkää ja epäile (mutta sivistyneesti) kaikkea ja kaikkia. Elä jumalauta laita lähtiessäsi harjaa oven eteen. Varkaat tietävät että et ole kotona!
Josset näilä ohojeila seleviä kaapuntielämästä nii mee kotija takasi maalane! Sillo sää ettoo ansainnu tätä illoo ja kunnijaa mitä tämätämmöttin kaapunnisa asumine on. Sitte sää et koskaan saa oikee salonnin hiustelleikkuuta tai mokkanahkasta takkia. Ekkä sää voi talavella liikkua kesäkengisä. Sittepä et opi ymmärtämmää mittää mistä maalimasa on kyse, ekkä pääse ees elokuvateatterrii jos onnikka ei kule. Sitte susta ovvaa häpiämmää sielä takapajulasa maatiaisjuntti!
14 kommenttia:
Hyvä, tuol viisii se just mennee. Paitti että mistä sitä nyt saiskaa itteensä lehmänpaska hajuu kaapunnissa. (Ku näillä seuvuilla jottai halutaa oikei maalaisuuesta mollata, sitä eppäillää lemiläiseks.)
Peikot voi haista vähän karhulle tai ketulle tai ootekoloknille. Eikä ne ole maalaisia vaan mettäläisiä. Maalaisetkin kattovat niitä välillä vähän pitkään ja joskus heittävät heinäseipäälläkin. Kerran sellainen osui peikkoon, mutta onneksi siinä oli vielä heinät mukana, niin se ei ollenkaan sattunnu.
Hiano tarina. Peikko ottaa sen mukaan kun se seuraavan kerran kähtee kaupuntiin.
Hauska ja koskettava samaan aikaan. Erinomaista.
Joo vanhat Fanit kehuvat allyä. Mutta jos ei olisi noita paskalle haisevia maalaisia. Mistä ally saisi lihaa ja maito, jauhoja...Ja onhan Oulussa ihan oma kasti näitä huonoo suomee puhuvia ja kuselle ja paskalle haisevi juntteja..Ei välttämättä maalta tulleita.
Meleko hyvi sinnoot onnistunu naamioitumaa! Oikiastaa vasta erikoise likeltä ku tarkkailee, ni tajuaa, että muhoslaaneha sinä oot
: )
Demetrius, onneksi on kevät ja koiranpaska alkaa haista ojista. Siinä on taas puheenaihetta kerrakseen.
Isopeikko, ootekoloknea kyynärvarteen ja menoksi!
Pellon pientareella, kiitoksia. Näin täälä maalimala.
Anonyymi, haloo??? Kaupasta tietenkin :O Harvoin olen maallakaan nähnyt jauhelihapaketin vilistävän metsässä. Ja tuskin maitoa maallakaan mistään metsälähteestä ammennetaan. Kaupat ne on nykyään sielläkin... vissiin...
...Kiva kun sarkasmi upposi ;)
Kirsi, sielä toinen Muhoksen Oulun-suurlähettiläs! Jokonää oot oppinu käyttämmää sellasia housuja josa ne lahkeet ulottuu iha nilikkoja myöten?
Tuota mie oonkin aina mielessäin epäilly.
Et ei se kaupunkilaiseks kääntyminen käy helpost eikä likikää kaikilt.
Parempi pysytellä tääl maal vaan.
Eikä mikää ookkaa nii virkistävää kun kevätkesän aikanen aamuhetki, just se kun tuulee leppeest naapurin navetalt päin.
Sille vetää vertoi korkeintaa se kun toinen naapuri levittää sianliruu illan suus rajaojan kupees.
Huomaatsie, oli niin hieno pakina et miekii heittäyin romanttiseks!
Sitä ei kuule usein tapahu.
Naa, pithääpä othaa onkhen, ku suunnisthaa pääkauphunkiseulle...
Vähänkhö rephesin...
Mk, kaupunkilaistuminen on tosiaan hankalaa ja joskus mahdotontakin. Kun sitä ääritilanteissa palaa aivan väistämättä niihin tuttuihin juttuihin.
Aivan sama mistä paskasta on kysymys, ihanaltahan se aina tuoksuu!
Crane, otahan iisisti maatiainen!
Kiitos kauhina palijo Allu Alias. Näillä ohojeilla alan heti harijoitteleen ja ennen kessää oon jo mestari ellen peräti maailimanmestari!
No halavattu, jos ei tällä käytöstapaopuksella pärjää, niin millä!
Nyt ei puutu ku opas kaupunkilaisloiselle jott miten osaa käyttäytyä maaseu'ul!!
Kivaa naisteniltaa tasapuolisesti, niin maalais- ku kaupunkilaiseukoille!
Tsihih! Elä töllötä eläkä möllötä! :D
Nina L, oha se seki että jos pääsis kesäksi piitsikuntoon. Sitte kehtais pelata piitsvolleitaki ku ois kurvikki kaapuntilaisittain.
Kutis, vaan sitäpä taitoa ei ihan yhdellä opaskirjasella sisäistetäkään.
Kumpparinki saa maalla upottaa vaikka ehtaan paskaan, vaan ei koskaan varttansa syvemmälle. Sen ku muistaa niin alakuun pääsee, vaikkei ehdasta maatiaisesta meniskään ;)
Pikkis, elähän minä ku en kuollakkaakehtaa
Jo sitä noilla ohjeilla passaa pasteerata pehva pitkällään, mössä vinollaan raatata ja rumineerata rotuvaarilla iltakauvet kahakätteen!
Lähetä kommentti