Se on se klassinen kysymys, jota varmasti jokaisen ihmissuhteen omaavan pitäisi kysyä siltä toiselta: "Jos kävis jotenkin ilmi, että mää olenkin sika... Siis näyttäisin ihan samalta ja oisin muutenkin ihan tälleen näin, mutta tehtäis joku tutkimus josta käviskin ilmi, että olen geeneiltäni sika... eikä nyt mietitä mitään laillisuuskysymyksiä. Niin että voisikkonää olla mun kanssa enää? Eihän se muussa haittais, mutta jos tulis puhetta jostain ihmisyydestä tai sellaisesta niin mää kyllä ainakin myöntäisin että oonkin sika. Eikä mulla vois olla passia tai kelakorttia. Tai vois olla passi, kun se jo itessään rajottais... Että pääsis kuitenkin matkustamaan. Mutta sitten lapset olis puoleksi sikoja ja tälleen. Vaikka näyttäis tietenkin ihmiseltä. Kehtaisitko olla? Ja kehtaisitko kertoa omille porukoille, että se on muuten ihan kiva tyyppi ja tälleen, mutta käytännössä sika? Eikä niinku pelkästään siinä klassisessa merkityksessä."
Rakkaus on sitä, että vastaisi tällaiseen kysymykseen kyllä, eikä vaikka "no joo, kai mää voisin, jos sovittais ettei kerrota kenellekään".
Joo, ja jos Kirsi tai Lilli esimerkiksi olisivat sorsia, siis muuten ihan samanlaisia ja yhtä mukavia kuin nytkin, mutta asuisivat tuolla (P)Laanaojan paskanruskeissa vesissä ja näyttäisivät sorsilta, eikä ne pääsis koskaan baariin, eikä niille myytäisi jäätelöä (ei niillä olisi rahaakaan), niin olisin silti ihan varmasti niiden kaveri. Eikä haittaisi, jos joskus syysaamuna joutuisi istumaan pari tuntia vaikka pikkupakkasessa niiden kämpillä porisemassa. Jos joku kysyisi, sanoisin, että tämä Kirsi tai Lilli tässä on ihan helvetin hyvä tyyppi, vaikka onkin sorsa.
Kaikki kaverini ovat ihmisiä (minä kai se lähimpänä sorsaa tässä olen), eli jos joku ymmärsi ajatuksen sanojen takana, ei vetänyt hernettä nenään ja on vielä ystäväni, niin
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!!!
Sitä samaa myös kaikille ihanille blogiystäville, joista tykkään simona vaikka ovat muuten tavallisia, mutta eivät kovinkaan aineellisia.
Jaa
12 kommenttia:
Mä en oo sorsa, enkä sika, vaan ihan muuten vaan outo, voisikko olla mun kaa?
Aurinkoa ystävänpäivään, Ally!
Minä keitin viime yönä lehmänkieltä, hyvää ystävänpäivää siis sinnekin ;)
Hyvää ystävänpäivää!
Nyt aika moni ihminen haluaisi olla sika tai sorsa. Sait sen kuulostamaan houkuttelevalta.
RunoTorstain runo blogissani on tarkoitettu myös sinulle. :)
Voi tok kuomaisein! Mie oon siun kaa vaik oisit minkälaine karvakorva ;-) Ai mie, mikäs mie, mie oon...
Ystävenpäivää (musta se on kyllä aina)!
Entä jos onki kaksinaamainen apinamainen otus joka ei ole edes kokonaan karvainen, oiskohan kukaan sen kamu?
Jos olisin sika, niin en voisi olla ihmisen ystävä. Jonain aamunahan voisin löytää itseni paistinpannulta. Niine ajatuksineni - siis ihan sikana - se luottamus voisi olla vaikea juttu.
Iisi
Peikko on Allyn kaa. Se haluaa olla sen ystävä. Ja laulaa peikkolauluja sen kanssa.
Ei se nyt ihan kaukaa haettu ajatus ole, että minä olisin jonkin sortin kaakattava otus : D
Kiitos, rakas ystävä sinulle kaikista ihanista ystävyyden vuosista! Jakakaamme niitä vielä niin pitkälle tulevaisuuteen, kun kummassakin henki edes vähän pihisee.
Ja muista: kaksi mustaa sulkaa ; )
Susu, aina!!! Outoutesi on viehättävää, jopa kadehdittavaa!
Almamaria, hmmm... Kuulostaapa... herkulliselta :) Hyvää ystävänpäivää sinullekin.
(oliko tämä muuten jonkinlainen uhkaus, lehmä kun oon?)
HeidiR, jos olisin sika, niin mieluiten villisika kuitenkin. Sorsan oltavat ovat ihan äkkiseltääkin ajatellen oikein mukavat.
Kiitos runosta, kävin sitä jo aiemmin tavaamassa, mutta en toki aavistanut, että minullekin se. Kiitosta, ihan hämmennyn ja punaiseksi muutun :)
Karjalaine eukko-paha, minäkin oon sinun kaa, vaikka ootkin tuommonen piiras, mikä mullon haarukassa. Nykyäänhän sitä kehotetaan kovinkin ystävystymään ja jopa peilin kanssa sihtaamaan.
Hyvä oot! Tykkään!
Varsuli, puhutko nyt minusta? Kokemuksesta sanon, että myös tällaisella otuksella on ihania ystäviä, joista sinä et ole vähäisin. Hyvää ystävänpäivää!
Iisi, hyvä pointti. Ystävästään voi tosiaan pitää liikaakin. Jos ystäväni olisi sika ja olisi joulu... en voisi luvata että kykenisin hillitsemään itseni.
Peikko, lauletaan peikkolauluja. Ei haittaa vaikkei ole aina ihan vireessä juuh.
Okei, Kirsi. Ehkä kaakatat paljon, mutta ehdottomasti aina asiaa.
Kiitos sinulle, eilisestä ja kaikista eilisistä. Mutta olkaamme ystäviä vielä rajan takaakin. Muistathan kun lapsena sovimme, että tulemme kuoleman jälkeen liikuttelemaan toistemme esineitä, jos vain mahdollista.
Aa, tämä oli ihana juttu!
Hyvää ystävänpäivää, näin päivän myöhässä!
*halaa*
Joo, tapanani on jo monen vuoden ajan ollut kierrellä blogeissa jättämässä ystävänpäivänä uhkauksia :)
Ja kieli oli muuten tosi hyvää!
Lilith, puspus <3
Almamaria, kirjoittelen tätä poikani huoneesta käsin ja yhtäkkiä huomaan katsovani vesissä kielin julisteessa komeilevaa Gene Simmonsin kieltä... Slurp
Lähetä kommentti