perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Tunnustus

Tämä on sinulle, parahin puhelinmyyjä, joka yritit kaupata minulle äsken nilkkasukkia pelkän postimaksun hinnalla: Minulla oikeasti ON jalat, enkä ole menettänyt niitä onnettomuudessa...

... Sattui vain jotenkin tällainen päivä. Anteeksi.

(Äänesi oli kyllä kuulemisen arvoinen) Jaa

14 kommenttia:

Almamaria kirjoitti...

Ihan parasta!!! :D:D:D:D:D
Tuo on aivan sallittua ja suorastaan suotavaa, kun on yksi niistä päivistä kun ei kerta kaikkiaan voi olla sanomatta!

Anonyymi kirjoitti...

Hohhoo, aika paha 8D !! Tuli hepuli.

-noeijoo

Celia kirjoitti...

xDDD

isopeikko kirjoitti...

Vahvaa, Ally, vahvaa. Taputuksia ja ylistystä. Hyvä sua.

Alastalo kirjoitti...

Tämä pelasti tämän päivän. Aivan mahtava juttu!!!

Arjaanneli kirjoitti...

Käkätän täällä ihan simona!Herrrvottoman hauska :))))

hdcanis kirjoitti...

Eeeeeeeeevil.

Maaria kirjoitti...

Mulla on yksi tuttu joka sanoo puhelinmyyjille, että sori, talo paloi ja firma meni konkkaan, ei oo nyt varaa ostaa mitään... Et siis ole yksin!

Ari Stenman kirjoitti...

Aika paha.
Tulee mieleen se, kun yks kaveri vähän pyrjähti, kun me ihan pilanpäiten syötiin sen käsi.

tienpäällä kirjoitti...

Tarkista ny kuitennii viäl, varmuuren vuoks...

Hallatar kirjoitti...

Onneksi on. Jalat.


=)

Anonyymi kirjoitti...

Kääk! :-)

vintti

Annie kirjoitti...

Heh heh, puhelinmyyjät ottaa kyllä pattiin, mutta en kehtaa olla töykeä. Sanon kyllä heti kättelyssä, että meillä ei osteta mitään, mutta silti ne jankkaavat. Kaverini pyysi myyjää kertomaan lisää ja pisti puhelimen taskuun. Myyjä puhui yksikseen. Aika tylyä.

Almamaria kirjoitti...

Joko?