sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Kolmivuotias pääsiäis-Ally

Tänään on päivä, jolloin blogihistoriaani tulee täyteen kolme vuotta. Viime vuonna juhlittiin oikein olan takaa. Tällä kertaa tyydyn kiittämään lämpimästi teitä kaikkia jotka olette luonani vierailleet ja kommenttiakin heittäneet. Tuntuu, että niskaan hönkivässä pääsiäisessä on ihan riittävästi.

Kiitos myös kaikista ihanista, liikuttavista, hauskoista ja mukaansatempaavista jutuista, joita olen saanut lukea muiden blogeista!

Viime aikoina minulla on ollut hieman huolta ja murhetta. Muutama päivä sitten varmistui, että joudun luopumaan ihan jokaisesta kirjastani, mieheni urheista ja väsymättömistä pelastusyrityksistä huolimatta. Tiedän, että monelle esimerkiksi huonekalujen menettäminen olisi paljon pahempi asia. Minulle tuo huonekalujen menetys ei ollut oikeastaan mitään, mutta kirjoista menin todella poissa tolaltani. Ensimmäistä kertaa elämässäni olo tuntuu aivan täysin irralliselta.

Kirjojen joukossa oli

Danten Jumalainen näytelmä, jonka Paratiisi jäi lukematta.

Mika Waltarin Surun ja ilon kaupunki (jota säästin sitä lukematta 10-15 vuotta todella TODELLA pahan päivän varalle)

Dostojevskin Kirjoituksia kellarista (jonka kantta en voinut katsoa muistamatta hiekan ja mullan ja märän heinän tuoksun)

Andrei Makinen Idän sielunmessu (joka on ehkä kauneinta mitä on)

Chet Raymon Yötaivaan alla (kirjakaupan täti huudahti tätä ostaessani "Oi! Ostatko sää tämän? Tää on IHANA! Minusta kirjakaupan täti oli oikeassa.)

Repaleinen vauvakirja (jonka äiti osti odottaessani esikoistani 17-vuotiaana. Sitä lukiessani saatoin välillä uskoa, että tulisin ymmärtämään jotain vauvojen hoidosta).

Katherine Alffeyn Delfiinikesä (jonka lukeminen lapsena vakuutti minut siitä, että jossain maailmassa täytyi olla joku toinen samanlainen kuin minä.)

Sitten on vielä kymmeniä muita, joita en vielä uskalla edes ajatella.

Ensin ajattelin, etten koskaan enää osta yhtään kirjaa, tosin tällä hetkellä omistan niitä jo kaksi sillä tosielämän persoonallanikin oli vasta syntymäpäivät (kiitos onnitteluista Kutuharju!!!). Mutta sitten päätin, että kerään kaikki kirjat takaisin, yksi kerrallaan, vaikka siihen menisi koko loppuelämä! Saapa nähdä kuinka se lähtee onnistumaan.

Rakkaasta kirja"kokoelmastani" on siis jäljellä pelkkä lista. Kerro ihmeessä sinäkin - parahin paikalleosuja -lempikirjasi, niin lisään sen mukaan listaan. Miksipä en saisi hankkia myös entistä parempaa hyllyntäytettä!


Hyvää pääsiäistä ihan jokaiselle! Jaa

26 kommenttia:

Lilith kirjoitti...

Myötäelämiset! En osaa, ja taas toisaalta osaan kuvitella miltä tuntuu.
Jos haluat täsmäempatiaa lähietäisyydeltä niin tirautan kahvit ja tarjoan korvapuusteja. Itse tehtyjä.

En osaa vastata lempikirjakysymykseen. Katselin kirjahyllyä ja mietin. Siellä on suoranaista "roskaa" ja klassikkoja. Yhdestäkään en haluaisi luopua, vaikkakin jonkin toisen häviäminen kirpaisisi vähemmän kuin toisen.

Ehkä eniten harmittaisi Stephen Kingin Tukikohta-kirjan menettäminen. Luulin etten koskaan löydä sitä, painos on loppu ja uutta ei ole tulossa. Mutta maailman paras divari auttoi taas.

Sitten on klassikkosarjaa, kuten Täällä Pohjantähden alla. Vaikuttava, yksi lempikirjojani, mutta kirja on pehmeäkantinen uusi painos joten itse niteellä ei ole niin tunnearvoa.

Sitten on kategoriaa hömppä, kuten Martina Haagin Meidän kotona. Ehdottoman ihana hyvän tuulen kirja.

Allyalias kirjoitti...

Lilith, kiitos. Mistä tiesit että tykkään korvapuusteista? ;)

Tulen mielelläni, jos vaan ennätän. Tässä on tullut eteen yhtä ja toista kiirettä aiheuttavaa, mutta toisaalta tuo täsmäsympatia kuulostaa aivan uskomattoman houkuttelevalta!

Kiitos kirjavinkeistä. Pakko tunnustaa, että Täällä Pohjantäden alla on lukematta. Pitää varmaan ottaa se rojektiksi.

Tukikohtaa mulla ei ole koskaan ollutkaan, vaikka lukenuthan sen toki olen. Pariinkin kertaan silloin nuorena.

Alastalo kirjoitti...

AUTS!!!! Tottakai kirjojen menetys harmittaa enemmän kuin jotkut huonekalut. Sehän on selvää. Ja vielä joukossa tuollaiset kuin Waltarin Ilon ja surun kaupunki ja Dostojevskin kirjoituksia kellarista. Molemmat pitäisi jokaisen KKK:n jäsenen lukea ehdottomasti.Waltari on itsellänikin hyllyssä ja olen lukenut se kolmeenkertaan. Ja palaan varmasti siihen uudelleen.

Syvin osanottoni menetysten johdosta.

Kuitenkin kevät koittaa... Onneksi

Hyvää pääsiäistä!

SusuPetal kirjoitti...

Onnea kolmevuotiaalle!

Kirjojen menettämisen kauheuden ymmärtää. Itselläni on kokemusta 60- ja 70-lukujen singlekokoelman häviämisestä savuna ilmaan (plus kaikkea muuta kamaa, jota en enää muista).

Lempikirjaa on vaikea valita, kirjoja on niin paljon, mutta voin lähettää sinulle kaksi SusuPetalin tulevaa klassikkoa, Taikkarin mäellä ja Toinen painos, jos laitat osoitetta meiliin.

Huh, on sinulla ollut rankkaa. Hali.

Obeesia kirjoitti...

Huomasin, että minunkin blogini täytti kolme vuotta. Aloitin sen 10.4.2006. Tosin olen eka blogin poistanut ja siirtynyt uuteen, mutta kuitenkin...

Kirjojen menetyksen aiheuttaman tuskan ymmärrän oikein hyvin. Huomasin, että minullakin on tuo Surun ja ilon kaupunki. Huomasin myös, etten ole vielä lukenut sitä, vaikka luulin lukeneeni kaikki kirjani. Kiitos vinkistä.

Celia kirjoitti...

Onnea kolmivuotiaalle blogille ja pahoitteluni kirjojen menetyksen johdosta! Sitkeyttä ja sisukkuutta uusien hankkimiseksi!

Minullekin kirjat ovat tärkeitä heti valokuvien jälkeen.

Hyvää pääsiäistä!

Mymskä kirjoitti...

Onnea kolmivuotiselle!

Kirjoista luopuminen ON kamalaa! Tuntuu kuin itsestä revittäisiin palasia pois.

Moni noista mainitsemistasi kirjoista on minunkin hyllyssäni, mutta erityisestyi ilahdutti Delfiinikesä! Se oli lempikirjojani joskus, ja luin sen ihan puhki. Nyt olen miettinyt antaisinko sen kummitytölle, kun hän alkaa olla siinä iässä, että voisi tykätä. Jotenkin haluaisin tarjota hänelle sen maailman. Sinä puit sanoiksi swn, mikä tuossa kirjassa on kiehtonut.

Taidankin lukea sen vielä kerran...

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, voit uskoa että harmittaa. Ja samassa yhteydessä menivät äitini kirjat (osin isoisomummolta perityt), jotka olivat minulla talletuksessa.

Susupetal, melkoinen menetys sinullakin! Siinä alkaa jo olla todellisen katastrofin elkeet ilmassa, sillä noita sinkkuja taitaa olla enää aika vaikea korvata.

Pistän ehdottomasti osoitteen tulemaan (vaikkei minulla kai ole virallista osoitetta). Mikä on hienompaa kuin tuleva klassikko!

Obeesia, tulethan sitten kertomaan, onko hyvä! Ja onnea myös sinulle kaksi päivää myöhässä!

Celia, minä voin onneksi pelastaa kuvat skannaamalla ne koneelle ja kehittämällä sitten uudet versiot. Hääkuvia ja sellaisia säilytetään valokuvaamossa, joten niitäkin voi tilata lisää jos tuntuu siltä/joskus on rahaa.

Mymskä, olet siis elävä todiste siitä, että joku toinen minunkaltaiseni todella oli olemassa! Minusta tuntuu hyvälle, että meillä on tämä yhteinen kokemus.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea kolmevuotiaalle.
Kuulin äitiltä jo aikaisemmin että sinä ilmeisesti menetät kaikki kirjasi ja tuli heti tosi pahamieli..tiedän kuinka kova paikka se sulle on, mut siskoni tuntien sä tuut vielä keräämään samat kirjat takas!! Vaikka eihän se ihan sama asia ole kuin ne alkuperäiset:(
Oikein iso hali sinulle!!
t.Niksu

Liisa kirjoitti...

Onnittelut kolmivuotiaalle blogillesi ja empatiseeraukset. Kirjat ovat rakkaita, myös lukemattomat lukemattomat. Toivottavasti saat takaisin merkittävimmät. Blogiystäviltäkin saattaa löytyä kaksoiskappaleita.

Hyvää pääsiäistä!

isopeikko kirjoitti...

Allyn blogille onnen toivotus. Asiat muuttuvat vuosien myötä, onneksi ja ei. Joskus saa valita.

Peikko on aina tykännyt Allyn kirjoitusten nurkissa luuhaamisesta...

tienpäällä kirjoitti...

Siis luopua kirjoistaan??!!!
Sehän on pahempaa kuin sanonko minkä kiinni ompelu verevillä vuosilla!

Mutta on siellä uudessa hyllyssä nyt joka tapauksessa hyvä olla Narnian tarinat, Sinuhe Egyptiläinen, Muumipeikko ja Veljeni Leijonamieli.
Pikku-Suden ilkeilykirja olisi myös oiva apu kaikkiin vastoinkäymisiin, sitä vain ei saa enää mistään. Valitettavasti.
Hyvä satu on paras lohtu suunnilleen kaikkeen. Lukijan iästä riippumatta.

Kirsi Marttila kirjoitti...

Olen tosi pahoillani, tiedän miten rakkaita ne kirjat sinulle ovat! Ensimmäisiä havaintojanikin sinusta silloin yli kahdenkymmenen vuoden takaa oli, että sinä todella tykkäät kirjoista.

Hommataan uusia! (vaikka ei kai se ihan sama asia ole)

Elegia kirjoitti...

Apua, olen nyt vähän pihalla, mutta mihin ne kirjat katosivat?! Joutuivatko ne onnettomuuten? :(((

Minulta löytyy myös hyllystä tuo Waltarin teos sekä Dostojevskin kirjoitukset. Rikos ja rangaistus on kahtena kappaleena. Haluatko toisen? Laita osoitteesi maililla, niin lähetän sinulle postia!

Elegia kirjoitti...

Niin siis piti vielä onnitella 3-vuotiasta! Unohtui, koska olin niin järkyttynyt kirjojen menettämisestäsi! Minulle kirjat tuovat turvaa ja tarjoavat pakokeinon toisiin maailmoihin.

Ai niin ja Idän Sielunmessu on ihana! Samoin Makinen Ruhtinattaren rikos!!!

Allyalias kirjoitti...

Niksu, kiitos tuesta ja kannustuksesta! Onpahan jokin syy kiertää kirppareita ja divareita. Voit uskoa, että olen silti ollut aika romuna :(

Liisa, onneksi kirjojen joukossa ei ole arvokkaita keräilyharvinaisuuksia, joskin joitain lastenkirjoja voi olla hankala löytää uudelleen. Tunnearvo ja omistuskirjoitukset jäävät harmittamaan eniten.

Isopeikko, joskus on opettavaista aloittaa tavallaan koko elämä alusta (tai miinuksen puolelta niin kuin me). Siinä oppii itsestään ja voimavaroistaan.

Tienpäällä, hyvä vertaus! Joskin tiettyjen paikkojen osittainen ompelu voisi vain piristää elämää ;)

Kirsi, kiitos kannustuksesta! On minulle olemassa jotain arvokkaampaa kuin kirjat - ystävät ja läheiset siis! Eivätkä niistä kaikkein ystävimmät ja läheisimmät tunnu häviävän elämästäni vaikeinakaan aikoina. Kiitos siitä sinulle!

Elegia, en oikeastaan pysty kertomaan kirjojen tuhoutumisen olosuhteista tarkemmin vielä vähään aikaan, en etenkään tässä blogissa. Sanotaanko vain, että juuri nuo kirjat ovat tällä hetkellä hyvin haitallisia perheemme terveydelle, eikä niitä saa millään tehtyä turvallisiksi.

Kiitos kaunis tarjouksestasi! Rikos ja rangaistus on ihana teos, jonka otan kiitollisena vastaan, ellei sen lähettämisestä ole sinulle liiaksi vaivaa...

korpun kirjoitti...

Hämäläisittäin hiukan myöhästyneet kolmevuotis-onnittelut!

KAUHEETA, rakkaista luopuminen on aina tuskallista :(

ps. Mulla on yksi sun kirja, haluatko sen takaisin uudeksi pesämunaksi? GULP, vai onko siinä jotain ydinsäteilyä!?

Veera kirjoitti...

Voih, otan osaa, en tiedä miltä kirjahistoriansa menettäminen tuntuu (omat kauhukokemukset rajoittuvat nahkakantisen Kalevalan päälle kaatuneeseen puolukkamehuun, ja se oli kauheaa), mutta voin uskoa sen vievän tolaltaan. Kaikkein pahimpia ovat nuo vanhat/ perityt/ todella pahan päivän varalle (iskemättömät) kirjat. Kuvittelin lukiessa miltä tuntuisi jos äityltä saatu Moppe Craverin "Mitä jokaisen koiran tulisi tietää isäntänsä kasvattamisesta" (1966) tuhoutuisi, ja nyt olen valmis hankkimaan pankilta lokeron.

Vaan onneksi taidat olla sisukas. Onnittelut pitkästä ja sykähdyttävästä blogitaipaleesta, ja ennen kaikkea onnea ja vähemmän tuhoutuneita rakkaita asioita tuleviin seikkailuihin!

kukkis kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut kolmivuotiaalle blogille ja suuresti myötätuntoa kaiken muun johdosta! Julkaisepa kirjalista täällä, jospa vaikka minunkin hyllystäni löytyisi joku teos, jonka voisin sulle lähettää!?

Oma lempikirjani on (monien muiden ohella) Seitsemän veljestä. Sitä luen aina uudestaan. Jos koko kirjahyllyn sisällöstä joutuisin kerralla luopumaan, eniten kirpaisisi Anna- ja Runotyttö-kirjojen ja muiden oman lapsuuden kavereiden menetys.

hdcanis kirjoitti...

Ihmettelee myos mita oikein on tapahtunut...massiivinen vesivahinko ja kaikki homeessa?
No, kerrot jos kerrot.
Ja pari kertaa toiseen maahan muuttaneena tiedan etta ei niista huonekaluista niin valia ole, niita saa aina uusia...

Lempikirjojani, heitan ensialkuun vaikkapa seuraavat:
Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts, Iisi miljoona
Leena Krohn: Umbra, Tainaron, Datura, Oofirin kultaa...
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
William Shakespeare: Hamlet
Neil Gaiman & Terry Pratchett: Hyvia enteita

Polga kirjoitti...

Welhotar on suorastaan myötäkauhistunut ja lupaa myös avittaa: Laita siis osoite meiliini, jotakin varmasti järjestyy! Kamalaa - ilman kirjoja *nyyhkii ääneen*!!!

Pikku Sue kirjoitti...

Onnea blogille! =) On meidän muiden onni että se on olemassa.

Kirjoista suuret surunvalitukset itkijänaisten kera. Kauhea kohtalo! Jos meiltä poistaisi kirjat, jäisi kuutiometreittäin käyttämätöntä tilaa, mikä sinänsä houkuttaa, mutta kirjojen menetys ei. Alice Seboldin Oma taivas on yksi suosikeistani, mutta surisin kuitenkin enemmän vanhoja 50-70-luvun tyttökirjojani.

Allyalias kirjoitti...

Korpun, se on nyt sinun kirjasi ja hauskaa niin! Olisinpa tajunnut antaa ne kaikki pois hyvissä ajoin!

Veera, älä lainkaan vähättele puolukkamehutragediaasi. Se kuulostaa ihan järkyttävälle!

Kukkis, en minä halua julkaista sitä listaa. On kuin laittaisi esiin listan entisistä rakastajistaan :) Muistelen, että olemme joskus aiemminkin sivunneet Seitsemää veljestä. Heleijaa vaan, pidän siitä kovin itsekin.

Hdcanis, kerron sitten joskus kun se on järkevää. Nyt on parempi että ei. Hyvät kirjat sulla. Pitääkin muuten lukea Leena Krohnia taas pian.

Polga, kiitos kaunis. Kuinka kirjaton voisi kieltäytyä?? Laitan osoitteen tulemaan!

Pikku Sue, eroahdistustani helpottaa hieman se, ettei ole enää sitä autiota kirjahyllyäkään :) Yöpöytä olisi ainakin kerrankin siisti ja kirjaton... ai niin mut kun ei ole yöpöytääkään :D

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Onpas sulle nyt tapahtunut kauheita. Home minullekin tulee mieleen, varsinkin kun pikkusiskon nurkissa oleilette.
Se on kyllä ihan totta, että huonekaluista olisi helpompi luopua kuin kirjoista.
Onnea kuitenkin blogin synttäreille!

Kutuharju kirjoitti...

Voi ei, isot isot symppishalit tältä jälkijunalta joka puksuttaa paikalle luultavasti vasta kun tilanne on jo ohi.. (Oltiin niin kaukana, ja sen verran kauan, että en ole pystynyt kuromaan kiinni vieläkään lukemattomia blogiaukkoja). Voi kun mä voisin joskus antaa sulle takaisin noita kirjoja joista olet joutunut luopumaan, mutta nyt hyllyssäni taitaa olla vain tuo Chet Raymo. Enkä ole näemmä puoliakaan lukenut noista mainituista, vaikka 'pitäisi' olla, kun on tuota tiettyä ainetta opiskeltukin...

Una Reinman kirjoitti...

Niinpä...


Tiedän tunteen, kun kaikki mitä ei voi kolmeen kertaan pestä 80 asteessa, pitää hävittää...


Olen niin pahoillani, että teillekin kävi näin... =(


*halaa hiljaa*