keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Torajyvä

Sanovat nykyisen, länsimaisen sivistyksemme olevan kaukana entisaikojen barbaarisista ratkaisumalleista ja vahvimman laista. Mutta minusta se ei pidä paikkaansa. Vahvin vain näyttää erilaiselta kuin ennen.

Sanovat, että demokratia antaa meistä jokaiselle äänen ja myös mahdollisuuden saada sen kuuluville. Silti kertaakaan kukaan ei ole kuunnellut minun ääntäni.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, jokaisella on oikeus ajatuksiinsa. Meidät laitetaan ryhmiin työskentelemään ja sanotaan, että jokainen ajatus on yhtä tärkeä. Ettei saa tyrmätä ainakaan suoralta kädeltä. Ja silti on selvää, että joidenkin mielipiteet ovat parempia ja suositumpia kuin muiden. Ainakin parempia ja suositumpia kuin minun.

Tämän päivän vahvimmat ovat niitä, jotka osaavat puhua, sellaisia, jotka eivät häpeä käyttää pitkiä lauseita. Ne ovat niitä, joilla on varaa ja kiinnostusta muotivaatteisiin. Ne ovat kauniita ja saavat helposti ystäviä. Ne ovat laumaeläimiä, niitä, jotka osaavat sopeutua systeemiin kysymättä tai kyseenalaistamatta koskaan mitään.

Heikoimmalla ei ole mahdollisuuksia yhteiskunnassa, joka ei myönnä heikkoja olevan olemassakaan. "Ei voi mitään", ne sanovat. "Kaikilla on kuitenkin tässä maassa samat lähtökohdat". Ihan kuin olisi oma vika, että on sattunut syntymään kaiken ulkopuolelle tai että on kiinnostunut ajattelemaan omilla aivoillaan muitakin kuin standardiajatuksia. "Se on kyllä tosi älykäs. Harmi vaan, ettei se tule oikein toimeen toisten kanssa", ne selittävät. Eivät voi antaa yrittää tulla toimeen ihan vain itsensä kanssa.

Täällä saa olla mitä mieltä vaan. Mutta pitää kuitenkin ajatella, että demokratia on meille kaikille tasapuolinen ja suopea. Pitää ajatella, että muut ihmiset ovat kivoja ja mukavaa seuraa. Pitää uskoa, että sopeutuu kyllä, kunhan menee mukaan iloisella mielellä ja yrittää joka päivä pikkuisen edellistä enemmän. Pitää muistaa olla kiitollinen länsimaisesta sivistyksestämme, jossa kaikki ovat saman arvoisia, eikä vahvimman laki päde.

Kun eläin on ajettu nurkkaan, se puolustautuu. Joskus minusta tuntuu hyvältä sanoa tuo lause ääneen. Katselen valokuvia joissa minunlaiseni eläin seisoo ase kädessään. Joku aivan minun kaltaiseni, heikko ihminen. Kuvassa se ei yhtäkkiä näytäkään enää heikolta. Se näyttää pelottavalta, sellaiselta, josta saatettaisiin kirjoittaa lehdissä. Viime aikoina olen ollut huomaavinani, että nuo valokuvien ihmiset vaikuttavat ainoilta oikeilta ihmisiltä koko maailmassa. Kenelläkään muulla ei ole juuri merkitystä.

Tämä meidän systeemimme on siitä ovela, että vaikka noita valokuvan ihmisiä tulisi, eläisi ja kuolisi kuinka monta tahansa, vaikka jonain päivänä minäkin.., tuo systeemi voi sälyttää kaiken vapaan tahtomme ja valintamme niskoille. Eihän tässä, vapaassa läntisessä maailmassamme, kenenkään ole pakko tuntea surua, ahdistusta tai epätoivoa. Taivaspaikka on varattu niille, jotka uskovat siihen, mihin meidän kuuluu uskoa. Ja meille muille on varattu heikon ihmisen tai mustan enkelin osa.


Pakinaperjantaissa valokuvassa Jaa

17 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Älä horju.
Älä murru.
Älä ole heikko.

Sinä sen sanoit, Ally. Maailma on aika ahdas paikka heikoille.

Allyalias kirjoitti...

SusuPetal, niin se vaan on. Yllättävän ahdas siihen nähden, kuinka paljon avoimuuden, mahdollisuuksien ja suvaitsevaisuuden propagandaa sitä saakin kuulla.

SusuPetal kirjoitti...

Propaganda on keino ylläpitää utopiaa.

Inkivääri kirjoitti...

Niin oivaltavasti kirjoitettu Allyalias! Miksi tässä suvaitsevaisuuden ja vapauden yhteiskunnassa yhä useampi tuntee itsensä jotenkin omituiseksi...

Elma kirjoitti...

Pakinasi on oikeaa asiaa. Näin se on nykyisessä maailmanmenossa, vahvat vahvistuu ja heikot..no, unohdetaan pienille armopaloille. Ei heitä kuvata kuin korkeintaan uutisiin leipäjonossa.

höh, tuo aparaatti ei hyväksynyt blogini osoitetta

Allyalias kirjoitti...

Susu, LOISTAVASTI sanottu!

Inkivääri, niin se vain on. Eikä tuota omituisuutta koeta vahingossakaan viehättäväksi persoonallisuuden ominaispiirteeksi, vaan luotaantyöntäväksi puutteellisuudeksi.

Elma, niin totta! Eikä kukaan tunnu huomaavan, että niitä, joille tämä nykyinen meno ei sovi on koko ajan enemmän. Ja että he ovat koko ajan turhautuneempia.

Isopeikko kirjoitti...

Muistatteko tarinan heinänkorresta ja honkapuusta myrskyssä? Heikko heinä taipui ja kesti, vahva honka taittui ja sortui. Niin se kävi ennen, miten nyt?

kukkis kirjoitti...

Upea kirjoitus vakavasta aiheesta.

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, onkin olosuhdesidonnaista, kuka on missäkin tilanteessa heikko ja kuka vahva. Noissa olosuhteissa heinä oli honkaa vahvempi.

Kiitos Kukkis... Alan nyt miettiä pesupähkinöitä...

Äijä kirjoitti...

Onhan se tosi niin, että näiden karseiden tapahtumien pohjalla on usein, tai aina, yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne ja kaikki sellainen.

Joku vain päättää antaa kerran oikein kunnolla takaisin.

Everything goes blur...

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! On ollut kiireitä, enkä ole edes blogeja joutanut lukemaan. Pitäisi taas nähdäkin ja turista, kunhan aikataulut osuvat kohdalleen. Vai mitenkä?

Hiippailen nyt täällä netissä bloggerkirjautumattomana..

- Kirsi -

aimarii kirjoitti...

Iskit naulan kantaan. Osuvasti. Kyllä kaiken jalkoihin on tuntenut jääneensä ihan vaan siksi, ettei runttaannu standartiin.
Tykkäsin vahvasta tekstistäsi tosi paljon.

Alastalo kirjoitti...

Naulan kantaan osuit. Me erillaiset emme ole mitään. Vain anturan alle poljettavia akanoita. Mutta sieltäkin me vielä nostamme vartemme taisteluun. Usko vain!

Anonyymi kirjoitti...

Osaat sanoa! Kiitos.

Allyalias kirjoitti...

Äijä, niin se on. Nuo on tosi monimutkaisia asioita.

Kirsi, yritän tulla ensi viikolla. Paranehan siihen mennessä!

Aimarii, ja juuri siitä syystä on erityisen kurjaa tuntea niin. Minusta erilaisuus on sellainen juttu, että sitä pitäisi viljellä ja vaalia kuin kukkaa.

Alastalo, omituisuus, omalaatuisuus ja persoonallisuus kunniaan!

Anonyymi, kiitos itsellesi kehuista!

Lastu kirjoitti...

Tänään on Minna Canthin päivä. Sinä olet tämän päivän Minna Canth!

Allyalias kirjoitti...

Lastu, Homsantuun roolia esittäneenä tämä on minulle suuri ja sydänallaa myöten imarteleva kommentti.

"Teidän lakinne ja oikeutenne! Niitä minun pitikin ampua!"