Olen ollut pikkuisen aikaa estyneenä blogimaailmasta, sillä tietokoneeni on käyttökelvoton... Niin on myös loppukotini. Tällä hetkellä asustelen pikkusiskon nurkissa ja kuvaavaa on, että hommasin nettiyhteyden kuntoon, ennen kuin esim. kröhm... kunnon vuoteet perheelle. Kas kun vuodesohvalla voi nukkua, mutta sillä ei pääse nettiin. Loogista, eikö vain?
Olosuhteista kerron varmaan tarkemmin joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä se ei ole muutamista syistä järkevää.
Erityinen kiitos Hallattarelle tuesta ja kannustuksesta vaikean asian kanssa tuskaillessa!
Jaa
22 kommenttia:
Huolestuttavaa, sanon minä. Heti tuli mieleen kaupanteossa salattu vika. Erityisesti tuli mieleeni paha, paha sana, jota en nyt sitten kirjoitakaan. Jos kuitenkin se on niin kuin arvelen, on pelkästään hyvä, että olette poissa sieltä mylläkän keskeltä.
Voimia ja rohkeutta.
Sympatiaa täältä. Älä epäröi tarttua puhelimeen jos haluat teetä, seuraa, sympatiaa tai muuta ajateltavaa.
Ja tiedän miltä tuntuu, tiäks!
No arvelinkin, että jokin mättää, kun ei teikäläistä näy.
Pärjäilkäähän.
Ihan loogista: ensin nettiin ja sitten vasta sänkyyn.
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan on nykyään kahdeksalta nettiin ja yhdeksältä petiin (kellonajat mahdollisesti vaihdettu). Kiva kuulla että ollaan kuitenkin meiningissä.
Kiva kuulla, että olet.
Rutistushali!
Vähällä etten laittanut etsintäkuulutusta tai kadonnut- ilmoitusta! Helpotus, että olet tallessa, mutta voi, mitä kokemuksia sinulla onkaan!!!!
Voimia, halauksia!
Celia, enpä uskalla tässä vaiheessa sanoa tuohon yhtään mitään. Tehköön jokainen omat johtopäätöksensä. Se on ollut hyvä huomata, että usko ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen katosi vain hetkeksi ja on jo suurimmaksi osaksi palautunut. Olkoon se sitten tyhmyyttä tai sinisilmäisyyttä, en voi orastavalle ihmisuskolleni mitään :)
Lilli, kiitos! Kaikki edellä mainittu kelpaa minulle hyvin! Tiedän, että tiedät ja se on tosi lohdullinen ajatus.
Äijä, pahin on nyt takana, kun netti toimii ja perhe on turvassa. Kyllä tässä nyt jo pärjäillään.
Obeesia, olinkin varma, että täällä saan ymmärrystä omalle logiikalleni.. Enkä ole lainkaan yllättynyt, että sinä, rakas kanssabloggaajani olet yksi noista ymmärtäjistä.
Kaura, pakko olla meiningissä! Missä sitä muuallakaan, tällainen keski-ikäistyvä, kulahtanut perheenäiti.
Susu, kivaa, että on kivaa. Nyt tässä aletaan olla aika vahvasti ja elämä maistuu taas (onhan paskakin maku, eikö olekin?)
Kirsi, kiitosta vaan! Ja kiitokset kaikesta siitä tuesta jota olemme saaneet sinulta ja perheeltäsi!
Crane, oltiin paikalla yhtä aikaa! Ikävä kuulla, että poissaoloni on aiheuttanut huolestusta. Aikani on mennyt asioiden selvittelyyn ja krooninen tietokoneen puute on vaivannut. Mutta nyt olen palannut - heikompana ja puujalkavitsisempänä kuin koskaan!
Olen pihalla kuin lumiukko, mutta jotain osasin lukea rivienvälistä.
Niinpä toivon sinulle voimia ja peikkosia kantamaan huonekalujasi sinne, minne niitä oletkin viemässä.Tiedän tunteen mitä on olla toisten nurkissa.
Kerrpeleellistä on se.Tahtoo oman sängyn, omat matot, kirjat ja taulut, omista serveteistä puhumattakaan!
Sie kyl jaksat, uson mie!
Tsemppiä sulle Allyhyvä. Olet kaikkiem meidän mielissä. Yritähän pärjätä!
Peikko lähettää sopivan kepin tueksi ja nojaksi.
Pihalla kun lumiukko täälläkin, kun en tunne sinua muuta kun blogin kautta.. Silti, kiva että olet taas takisin täällä. Olin jo vähän huolissani, kun viimeinen postaus koski TTA Mikkosta... Voimahaleja, vaikka emme tunnekaan toisiamme..
Olen niin pahoillani tästä...
Olen täällä edelleen aina,
jos miusta mitään apua on.
*halaa hurjasti*
Arjaanneli, onhan tämä jännittävää aikaa, kun ei ole oikein mitään pysyvää asuinpaikkaa. Kai sitä kotiakin osaa taas arvostaa enemmän, jahka sellaisen saa. Pääasia, että meidän perhe on nyt kaikelta pahalta turvassa.
Alastalo, kiitos kauniista sanoista. Minä pärjään, sillä olen aika eloonjäävää tyyppiä. Sitä paitsi minulla on niin ihania läheisiä ja ystäviä, että ei ole hätäpäivää!
Isopeikko, kiitos. En tiedä nojaisinko siihen vai käyttäisinkö lyömäaseena. Jää nähtäväksi...
Babysteps, on kyllä totta, että moni lopettaa kirjoittamisen silkasta häpeästä ja itseinhosta pian sen jälkeen, kun on erehtynyt kirjoittamaan jostain TTAM:stä. Mutta minulla ei ole mitään häpyä ja jatkan siksi bloggaamista.
Hallatar, kiitos kaikesta tähänastisesta! Kirjoittelen taas kunhan uusia käänteitä tulee. Mutta tästä voi tulla pitkä prosessi, siltä se vähän vaikuttaa...
Onhan amerikkalaisillakin vastaavat prioriteettinsä:
You can live in a car but you can't drive the house
Älä sinä älly pieni täysin masennu kyllä se siitä....Hyvät voinit teille kaikille. Jos olisit täällä antaisin ison halin. Noin niikun ystävänä.
Tiedän, että prosessi saattaa kestää... =(
Olemme itse siitä esimerkkejä.
Onneksi teillä on asiat paremmin,
koska apua on löytynyt.
Toivon, että teidän prosessissanne käy hyvin.
*pitää peukkuja
ja lähettää ison halin*
Anonyymi1, on ne amerikkalaiset sentään fiksuja jossain :)
Anonyymi2, en taida olla ollenkaan masentunut. Pitäisiköhän mennä puhumaan tästä masentumattomuudestani jonkun ammattilaisen kanssa?
Hallatar, siihen täytyy tosiaan varautua. Onneksi ajassa on se hyvä juttu, että se kuluu sen suuremmin tempoilematta ja ehkä jonain päivänä ollaan jo selvillä vesillä.
Tulin pitkästä aikaa lukemaan sun blogia ja mitä mää täältä löyvän :O En oikee tiijjä mitä tuohon sanos, muutako että soitteleppa tai viskaa viestillä jos alakaa siltä tuntumaan.
Inkatus, tämmöstä täällä, toivottavasti siellä paremmin! Vähän on pitänyt kiirettä, joten ei ole tullut paljon viestejä tai muutakaan paiskottua. Mutta sullepa taidan tässä joku päivä jotain viskatakin!
Lähetä kommentti