Obeesia oli mennyt antamaan minulle alla olevan tunnustuksen ja olen siitä kovin iloinen. On hauskaa yrittää ajatella Obeesiaa vierailulla täällä blogissani. Hän on minulle tuttu niin pitkältä ajalta, vaikka en ole koskaan tavannut häntä.
Blogielämäni ensimmäisistä ystävistä moni on jo hävinnyt tosimaailmaan (mitähän esimerkiksi Markolle kuuluu), mutta yllättävän moni vanha tuttu on edelleen olemassa. Annan palkinnon tällä kertaa niille (seitsemän piti valita tällä kertaa), joiden blogeihin ihastuin jo ennen blogipersoonani syntyä tai Allyn alkutaipaleella.
Kirsti
SusuPetal
Sivuaskel
Polgara
Isopeikko
Alastalo
Pantteri
Kiitos teille kaikille! Rakastan blogejanne!
Lähdin tässä päivänä muutamana hakemaan kirjastosta erästä Kirsin suosittelemaa romaania. Minulla on kaapissani Amy Tanin Sata salattua aistia, joka on yhteinen suosikkimme ja nyt Kirsi oli lukenut samalta tekijältä toisen, vähintään yhtä hyvän.
Minä rakastan sitä, kun kirjastossa on vaihtuvia teemoja. Nuo teemapöydät viekoittelevat ihaniin herätelainoihin. Tällä kertaa teemana oli Finlandia-ehdokkaat. Onneksi minä, yksikätinen parka, olin ottanut kantoapua mukaani! Yleensä tulee rohmuttua ja niin tälläkin kertaa. Ja onneksi käsivarsilleni heittäytyi Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Teksti on kerrassaan nautittavaa ja moniulotteista. Siinä ei ole yhtään surmansyöksyä ilman taiturimaista pelastusta.
Niin... Sitä etsimääni romaania en tietenkään löytänyt. Jaa
13 kommenttia:
Kiitos tunnustuksesta, luulenpa että pidän sen ihan vaan itselläni ainakin muutaman päivän ajan ja mietin vasta sitten, laitanko sen eteenpäin.
Olen minä niin itsekäs. Nih.
Oi kiitos, kiitos!
Tämä kiittää ja murisee sekä edelleenkin kiroilee ja kirjoittelee epäblogiaan ,D
Susu, voi ettäkönää ootki itsekäs. Pittää muistaa enskerran.
Kirsti, ollospa hyvä, juu!
Polgara, tee mitä vaan, kuha kirjotat!
Iso Kiitos tunnustuksesta, Allyalias! Miten suuresti sanottu: "Rakastan blogejanne!" Tuntuu kovin ansaitsemattomalle tämä tunnustus, kun olen niin huonosti tuottanut tekstiäkään. Mutta olemassa olen ja läsnä. Onhan se tyhjää parempi.
Ostin viime lauantaina divarista erään Amy Tanin kirjan. Nyt en muista nimeä, mutta kai se on hyvä, toivon.
kiitän ja kummarran. Tunnustus lämmittää aina sydäntä. Olemmehan jo blogiystäviä pitkän ajan takaa. Jo blogimurhien ajoilta. Jess!!
Peikko saa pienen vihin Allyn tekemisistä tämän jätettyä julkisen tunnustuksen peikon kulkureitille. Peikko tulee heti katsomaan ja huomaa Allyn riahaantuneen vallan yliepäinhimillisiin mittoihin ja laittaneen peikon saamaan kukkapapukaijapalkinnon. Peikko tuijottaa kuvaa ja saa pätemiskohtauksen ja luulee olevansa jotain. Onneksi Allyn viesti kertoo mistä on oikeasti kyse ja peikon polvet pehmenevät ihan sellaisiksi makaroneiksi, joita on keitetty kolmisen tuntia. Siihen se sitten kaatuu keskelle Allyn tilitystä ja huohottaa kovaäänisesti. (Muutama luihun oloinen tyyppi käy nauhoittamassakin peikon huohotusta.) Lopulta peikko tokenee ja laittaa ajatuksen Allyn antamasta palkinnosta taskuunsa. Nousee ylös ja köpöttelee hiljalleen kohden metsän siimestä kadoten ensimmäiseen vastaantulevaan varjoon.
(Vähän ajan päästä se nakkaa kourallisen käpyjä metsästä suoraan Allyn soppakattilaan ja juoksee karkuun virnistyksiä irvistellen.)
On se iloinenkin, vaikka ei kehtaa tunnustaakaan ihan kaikkea.
Allyalias yllätti Pantterin! ja vielä rakkaudella! Oikein olen hurjan iloinen tästä suosionosoituksesta. :) On niin mukava huomata, että vieläkin joku lukee blogiani, vaikka olen itse ollut niin äärettömän vähän toisten blogeissa vieraileva viime aikoina. Oletpa antanut tunnustuksen suunnilleen niille samoille vanhoille tutuille, joita minäkin olisin nyt muistanut. Pitää miettiä ihan uudelleen, mihin sen lähetän.
Hitsiläinen, kun et löytänyt sitä Tanin kirjaa! Se kannattaa kyllä vaikka varata. Yliopiston kirjastosta minä sen lainasin, joten siellä se ainakin on.
Utelias täällä kyselee, että mistä Amy Tanin kirjasta on kyse. Itselläni ovat Keittiöjumalan vaimo ja Ilon ja onnen tarinoita. Tuo ensimmäinen oli sellainen lukukokemus, että vielä viidentoista vuoden jälkeenkin muistan, kuinka vihasin ja raivosin kirjan miehelle, kuinka elin kirjassa mukana. Tuo jälkimmäinen tuntui sitten todella pliisulta.
Sivuaskel, olen voimakkaiden ilmaisujen nainen! Pääasia, että olet olemassa!
Elegia, olen lukenut vain sen yhden ja se oli minusta tosi hyvä.
Alastalo, olepas hyvä :) Voi... ne blogimurhat... ne olivat hyviä aikoja ne :)
Peikko, vaikka tämä on tilitysNURKKA, ei tämä ole kovin suojaisa sellainen. Kaikki näkivät mitä kävit täällä tekemässä. Soo soo :)
Pantteri, määhän luen sua niin kauan kuin olet olemassa :)
Kirsi, mulla tuli nyt niin monta muuta kirjaa mukaan, että luen ensin ne. Näyttää että vapaalla ollaan vielä vähän aikaa.
Moninainen, se oli ilon ja onnen tarinoita. On kiva kuulla, että myös Keittiöjumalan vaimo on hyvä. Pitää lukea sekin :)
Minä rakastan modernia tietotekniikkaa: voin omalta koneeltani selata kirjaston kirjakokoelmia ja löydettyäni sopivan kirjan, voin tilata sen korpikyläni pieneen kirjastoon. Jonain päivänä saan sähköpostiini viestin: kirja odottaa sinua! haen kirjan ja luen sen antaumuksella. Sitten kirjasto muistuttaa eräpäivästä viikkoa aikaisemmin. Jos en ole vielä lukenut kirjaa tai en ehdi sitä palauttamaan, uusin sen näppärästi kotikoneella. No, aina ei voi uusia. Joku saattaa jonottaa juuri tätä kirjaa.
Eläköön tietotekniikka!
Lähetä kommentti