Kriisiapua ja pakkohoitoa vanhalle Aatamille

Nykyään kaikki on sallittua! Ihminen saa kerrankin ihan avoimesti keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. Hän saa suunnitella elämänsä haluamallaan tavalla. Rajat ovat auki, lentokoneet ja kuntosalit on keksitty. On vähärasvaista ruokaa, joka maistuu ihan oikeasti hyvälle.

Enää ei eletä koko suvun kanssa samassa huoneessa, vaan kaikille on tilaa! Kaikilla on oikeus harrastaa ja ilmaista itseään. Kaikki pääsevät kouluun, eikä lastenkaan tarvitse enää puurtaa töissä. Meillä on paljon hyvinvointia. Me saamme tietoa siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Me voimme auttaa toisiamme yli rajojen. Me voimme saada ystäviä kaikkialta. Meillä on niin paljon ruokaa ja varallisuutta, että voimme pitää lemmikkejä.

Meillä on ihan oikea sosiaalihuolto! Yhteiskunta välittää meistä!

Meillä puhutaan nykyään paljon turvaverkosta, koska me ihmiset haluamme tuntea olevamme turvassa. Uskomme, että jokaisella elämällä on merkitystä ja että jokaiselle kuuluu mahdollisimman hyvä elämä. Olemassa olemiseen on syytä suhtautua vakavasti.

Nykyään ei ole oikeutta olla pahalla mielellä tai kiukkuinen. Nykyään kirjoitetaan kasvatusoppaita, jotta vanhemmat osaavat hillitä lapsensa kiukkua myymälöiden karkkiosastoilla. Ihminen on pohjimmiltaan rauhallinen ja hyväntahtoinen olento, joka korottaa ääntään vain vaaran uhatessa.

Jos ihmisellä on paha mieli ja jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan onnellisesti, on tapahtunut vakava virhe, jota nykyihmisen ei tule purematta niellä. Pahinta, mitä yksilölle voi tapahtua, on, että hänen elämänsä menee jotenkin pilalle ikävien tunteiden takia. On kamalaa, jos ihminen pilaa hetkenkään elämästään surren. Pahinta on, jos ihmisen sisälle alkaa kertyä negatiivisia tunteita tai vihaa.

Negatiiviset tunteet ovat nykyisen hyvinvointimme keskellä merkki hyvin vakavasta mielenhäiriöstä. Erityisen vakavaa on, jos ihminen jää hiljaa tuntemaan negatiivista tunnetta, eikä yritä hankkiutua siitä nopeasti eroon uuden harrastuksen tai elämäntapaoppaiden avulla. Joskus näkee häiriintyneitä ihmisiä, jotka purkavat pahaa oloaan esimerkiksi itkemällä tai huutamalla julkisesti. Nämä ihmiset eivät ymmärrä että he levittävät turvattomuuden tunnetta ympärilleen ja samalla tekevät kaikille tiettäväksi oman pahan olonsa. Heidän maineensa voi olla lopullisesti menetetty. Yleensä olisi suositeltavaa tarjota heille mahdollisuus vapaaehtoiseen pakkohoitoon, mutta tähän pisteeseen emme ole vielä kehittyneet.

Onneksi Suomessa on sentään mahdollisuus saada kriisiapua, jos sattuu vaikka menettämään läheisensä. Muuten saattaisi surra väärällä tavoin, esim. itkemällä, huutamalla ja käyttäytymällä häiritsevästi läheisen hautajaisissa. Joissain tilanteissa on lupa tuntea pahaa oloa, mutta tuon pahan olon täytyy olla rakentavaa ja eheyttävää. Ja pitää muistaa ottaa huomioon myös muu ympäristö. Paha mieli saattaa helposti tarttua ja vallalle saattaa levitä sellainen kuvitelma, että elämä ei muka olisikaan kokonaan ihmisen itsensä käsissä.

Jos mietitään, onko oikein kysyä selvästi vaikeuksissa olevalta läheiseltään, onko hänellä kaikki kunnossa ja voisiko jotenkin auttaa, on vastaus yksiselitteinen ei! Se on vakava loukkaus ihmisen intimiteettisuojaa kohtaan ja tällainen kysely pitäisikin saada mahdollisimman pian rangaistavaksi teoksi. On röyhkeää tuoda puheeksi niin kiusallinen asia, kuin toisen paha mieli.

Keskustelua varten meille on kehitetty mielenterveyshuolto. Siellä kaikki avuntarvitsijat saavat jutteluapua ja monesti käy niin, että yksilön mieli alkaa tulla jo paremmaksi ja pirteämmäksi lyhyenkin ajan kuluessa. Ja meillä laitetaan kaikki koulusurmailusta haaveilevat ihan oikeesti pakkohoitoon. Heille opetetaan kuinka olla taas hyvällä mielellä ja normaalisti.

Joskus joku vakavasti häiriintynyt saattaa tulla pahalle mielelle ja lyödä seinään reiän, huutaa ja kiroilla tai surmata ihmisiä ympärillään. Tällöin yhteiskunta tarjoaa kriisiapua ja pakkohoitoa kaikille! Pian kaikilla on taas parempi mieli. Sitten tehdään selvityksiä tapahtuneesta ja syytetään televisiota ja internetiä, jotka ovat elottomia olentoja eivätkä osaa suuttua ja pahoittaa mieltään. Jaa