maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Vain lepakot ovat tärkeitä

Kumma ettei ole vielä tähän mennessä keksitty vekotinta, jossa yhdistyisivät alati tarpeelliset tarvikkeet kumi, harja ja lepakko. Onhan sellaisia linkkuveitsiäkin, joissa on siihen malliin monenlaisia väkäsiä ja korkkiruuveja, että tokkopa edes MacGyver olisi keksinyt kaikille käyttöä. Ja lisäksi, toisin kuin on asianlaita kumiharjalepakon suhteen, linkkuveitsen jollain osalla onnistuu aina viiltämään sormensa auki.

Onhan kumiharjalepakkoa toki vähän vaikeampi käyttää. Ei niinkään tekniikkansa suhteen, ovathan kaksi muuta ominaisuutta käännettynä kuoren sisään, kun yksi on käytössä. Enemmän päänvaivaa aiheuttaisi se, mihin noita voimakkaita työkaluja käyttäisi.

Ajatellaan vaikka kumia ja sen toimintaa. Äkkiseltään voin hetkessä palauttaa mieleen lukemattomia hetkiä ja kokonaisia ajanjaksojakin elämästäni, jotka kumittaisin tuolla välineellä kadoksiin ja olemattomiin. Osan asioista kumittaisin niin innolla, että tilalle jäisi vain röyhtäistä pintaa, sellaista, että vaikka kaikki tietäisivät siinä olleen jotain, kukaan ei tietäisi mitä se oli. Joistain asioita kumittaisin vain vähäsen, pisteitä ja pilkkuja, joiden poissaolo muuttaisi merkityksiä tai ainakin laimentaisi niitä samealla vedellä.

Tuskinpa voisin ensimmäisen raivoisan kumitustyön jälkeen tyytyä nauttimaan muistiahivelevän kauniista menneisyydestäni. Pian jo nousisi tajuntaani uusi juurakko, jota ei ennen huomannutkaan. Ehkä vain jokin ohimennen lausuttu epäkohteliaisuus tai väärässä paikassa ilmoille päästetty naurahdus saisi vihdoin näkyvyyttä pilata koko menneisyyden. Kuin rikkaruohot nousisivat epätäydellisyydet toisensa perään esiin, aina olisi lisää kumitettavaa, aina, kunnes olisi enää vain nyt. Kunnes en muistaisi enää edes kumiharjalepakon olemassaoloa. Ja silloin laskisin tuon turhaksi käyneen kapistuksen käsistäni ja alkaisin kerätä uutta menneisyyttä. Kunnes huomaisin taas kaipaavani kumitusta elämääni. Kuka tietää, ehkä niin on joskus käynytkin.

Ja kuinka paljon harjattavaa maailmasta löytyisi! Aina vain uusia solmuun menneitä ihmissuhteita ja sotkuisia ajatuksia. Niiden teräsvillaisen pinnan läpi vetäisin harjaani ja muuttaisin kaiken silkiksi. Koko kaikkeus asettuisi kauniisti limittäin ja lomittain sileäksi lakanaksi maailman maata. Ja minäkin nukkuisin.

Aina kun tuuli puhaltaisi kaiken sotkuun ja hyrskynmyrskyn, juoksisin paikalle harjoineni valmiina saattamaan kaiken ennalleen. Minä olisin sankari. Minä takaisin rauhan ja harmonian. Mutta kuinka kauan kestäisi, ennen kuin siistin kasan alimmat ajatukset alkaisivat haista kostealle rehulle ja tummua kauttaaltaan? Kuinka kauan kestäisi huomata, että jollain tavalla kaikki muuttuisi kuitenkin? Lahoaisi ja alkaisi itää kasveja ja ötököitä, joita ei ole ennen tavattu. Ja vaikka harjaa kuinka käyttäisi, ei se elämän kulkua pysäyttäisi. Ja kukapa tietää, ehkä tuollaista harjaa on joku joskus käyttänytkin.

Entä lepakko sitten? Sen siipiä yrittäisi levittää itselleen suojaksi silloin kun sataa ja sitä yrittäisi kouluttaa puremaan reikiä arkistopapereihin. Mutta lepakko ei riittäisi mihinkään, eikä se olisi koulutettavissa. Lopulta sen vain päästäisi menemään ja lentelemään mielensä mukaan. Eikä siitä enää sen koommin kuulisi tai korkeintaan se säikyttäisi joskus öiseen aikaan lentää lepattamalla ihan korvan juuresta. Lepakosta ei olisi koskaan haittaa, jos ei sen suurempaa hyötyäkään. Ja silti olisi kovin tärkeää, ettei lepakko katoaisi tästä maailmasta. Ja siksi juuri lepakko on tärkein kaikista kumiharjalepakon tärkeistä ominaisuuksista.


Pakinaperjantain aiheena on kumiharjalepakko Jaa

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin minulla on pääni sisällä kumiharjalepakko. Se pyyhkii ja harjaa pois kaikki huonot muistot, joskus hyvätkin.
Välillä lepakko levittää mustat siipensä levälleen, välillä se uinuu pienenä myttynä ihan hiljaa.

Iisi

Kirsi Marttila kirjoitti...

Sinäpä sen sanoit! Tuota minä juurikin niin tarvitsisin..

Hallatar kirjoitti...

Jess!

Sää teit sen!
Sää kirjoitit ihan oikeesti kumiharjalepakosta! =)))

Mikään ei ou sulle liian vaikeaa. ;D

johnleehooker kirjoitti...

Hih :) Kivasti analysoitu vekottimen piirteet. Lepakkohan valvoo yöt ja nukkuu päivät...eiks siinä ole jotain tuttua :)

Isopeikko kirjoitti...

Lepakot ovat tärkeitä. Hyvin puettu sanoiksi.

Offset kirjoitti...

Minulla todentotta on kumiharjalepakko, en ole tullut edes ajatelleeksi mutta näinhän se on. On ehkä jopa kaksi. Olen myös ilmeisesti varsin hyvä niiden kanssa toimimaan.

Lepakko-osan mahdollisuutta lentää silloinkin kun mikään muu ei siihen pysty ei kannata aliarvioida.

Allyalias kirjoitti...

Iisi, minulla käy joskus hassusti niin, että tuo kumi pyyhkii tietyn ajanjakson, yleensä aamuyön tunneilta kokonaan pois. Ja muistin palattua huomaan laittaneeni yhtä ja toista sileäksi. Pankkitilin ainakin :)

Kirsi, otahan kumiharjalepakko kauniiseen käteesi ja töihin vaan!

Hallatar, tottahan kirjoitin kun Nunnuliini oli niin hienon sanan ehdottanut :)

Johnleehooker, tuttuapa hyvinkin :)

Peikko, olisipa itsekin lepakko!

Offset, on onni omistaa pari kumiharjalepakkoa... ainakin yleensä :)

Hyvän pointin pistit.

Alastalo kirjoitti...

Olipa hieno kirjoitus. Ja niin syvällinen. Laittoi oikein miettimään menneisyyttä... Ja tulevaisuutta.
Minulle tuli mieleen Mika Waltari tuosta kirjoituksestasi. En tiedä miksi. Siinä oli vaan jotain sen kaltaista filosofiaa kuin Waltarillakin oli joissain parhaimmissa teksteissään.

Ja minä kyllä tarvitsisin tuota kumiharjalepakon kumia. Todellakin tarvitsisin!

Liisa kirjoitti...

Rakas Ally,
Onhan tämä sellainen laite, jonka kehittämiseen kannattaisi sijoittaa viimeisetkin siemenperunat.

Offset sanoo, että hänellä on sellainen. Mistähän niitä voisi hankkia? Kiitos tästä tekstistä.

Kirsi Marttila kirjoitti...

Ennakkoäänestyksen alkamisen varjolla:

Oululainen! Muista nro 288 !!!

(vaalipropagandaisku)

: )

Hansu kirjoitti...

Kumiharjalepakosta tuli mieleeni lähinnä hiusharja ja lepakko, mutta sinä onnistuit valottamaan kumiharjalepakon syvintä olemusta!

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, ai pelkästäänkö Waltarin PARHAIMMAT tekstit?? Olisinkin ollut vähän pettynyt, jos olisit verrannut minua Mika Waltariin ylipäänsä ;)

Ja ei kun Alastalo egyptiläistä kirjoittamaan...

Liisa, luulenpa, että noita kumiharjalepakkoja löytyy mm. lemmikkieläinkaupasta :)

Kirsi, lepakollinen onnea vaalikamppailuun!!!

288! Muistakee!!

Hansu, luojalle siitä kiitos. Onhan kumiharjalepakko ihan eri juttu kuin hiusharja :)

tienpäällä kirjoitti...

Se tarttis sitten vaan pystyä säätämään se kumiharjalepakko niin, ettei se nykyiseen tapaan pyyhkisi aina pois juuri niitä asioita jotka pitäisi muistaa, kuten täällä päin maata tekee...

Ja lepakot, nekin joka saamarin kesä yrittävät huijata kadonneensa, kuolleensa jo vanhuuteen, kunnes jonakin iltayönä yllätän ne taas pihan päältä lentelemästä.
Olenkin vakaasti päättänyt saada vielä jonakin vuonna selville missä hemmetissä majailevat talvet, sekä päiväsaikaan kesäisin.

Vai mikähän asia se nyt olikaan, joka piti muistaa, mutta jonka juuri huomaan kumittaneeni pois...

erikeeper kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Pidän paljon tavastasi kirjoittaa. Sanotaanko sitä tyyliksi vai miksi. Mietin myös sitä lepakkoa niiden arkistopapereiden kanssa. Että se yrittää mutta ei raukka kuitenkaan osaa..

Allyalias kirjoitti...

Tienpäällä, kumiharjalepakon kumiosa toimii joskus tosiaan liiankin omaperäisellä tyylillä.

Tuskin muistan tätäkään kirjoittaneeni :)

Erikeeper, minulla ja lepakolla on paljon yhteistä. Varsinkin mitä tulee arkistopapereihin. Kehusi sentään saivat punan nousemaan karvaisille kasvoilleni :)

kutuharju kirjoitti...

Voi miten hienon käsikirjan tästä saisi: Kumiharjalepakon tarkoitus ja käyttö. Kumiharjalepakon kunnossapito... jne.
Ja mitä oivaltavia näköaloja: lepakko puremassa reikiä arkistopapereihin! Jaksaisikohan se silppurinakin?
Mutta oikeassa olet: lepakko ansaitsee vapautensa -- sen kuuluu vain lentää, sokeana mutta vapaana.