tiistaina, lokakuuta 07, 2008

On kuin kusipyykkiä peseskelisi...

... ja niinhän minä teenkin. Onneksi pyykki ei ole omaa aikaansaannostani, vaan perheen pienimmäisen kovan yskän lieveilmiö. Onneksi minulla on nyt oivallinen hetki kirjoitella tänne ja käydä lueskelemassa mitä blogiystäville kuuluu.

Elo alkaa muuton jälkeen tasoittua vähitellen. Uusi koti tuntuu heti enemmän kodilta, kun tässä tietokoneen näytössä on taas valo päällä ja joku kotona.

Olen ajellut autolla joka päivä ja ajaminen on toden totta mukavaa. Ehkä se eräs nuori mieshenkilö, jonka päälle melkein ajoin tuossa jokin aika sitten, saattaa olla näistä ajoreissuistani toista mieltä. Toisaalta; mitäs pyllisteli siinä melkein keskellä tietä? Sisko sanoi, että on melkein vaarallisimpia ammatteja olla tietyöntekijä, enkä kokemani jälkeen mene enää tuota väitettä suoralta kädeltä kiistämään.

Pääasia ettei osunut.

Ja kivaa oli myös, että sisko (joka näki tarkalleen, kuinka läheltä tämän kyyristelevän mieshenkilön takapuolen ohitin) kertoi miehen näyttäneen myöhemmin suorastaan iloiselta, kuin hän olisi riemuinnut siitä että oli edelleen elossa.

Että sain sellaisenkin oivalluksen hetken tuottaa jollekin tällä muuten niin merkityksettömällä olemassaolollani. Onhan tuokin nyt sentään jotain.

Välillä ehtii olemaan jo iloinen ja silloin tällöin surullinenkin. On aika kerätä ylimääräiset laineensa peltomailta, latoja nuolemasta ja jatkaa entiseen malliin laiskaa ja sameaa lojumistaan maisemien halki, täydellisen latteasti, täydellisessä ruodussa. Eli justiinsa silleen ihanasti ja sopivasti! Jaa

8 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

No hyvä, että säilyi tietyöhenkilö naarmuitta...
Mutta kuulehan, kyllä tämmöinen kohta kolomekymmentä vuotta autolla torspoillukkin vippuun mennee.
Lauantaina peltipolliisi kiinnitti huomiota menooni, ja tänään tuli ystävällinen kirje. Että teidät on sitten kuvattu peltipolliisin toimesta, 85 euroa olkaa hyvä.
Eivätkä ees laittaneet kuvaa mukaan.

SusuPetal kirjoitti...

Olemassaolon tarkoitus siis kirkastunut :)

Kivaa, että on kivaa.

Hallatar kirjoitti...

Voin kuvitella että mies ilostui. =)
Vilkutteli varmasti innoissaan. =)

Ihanaa sun sanojasi taas lukea
Ally-pieni. =)

Toivottavasti nuorimmainenkin paranoo?

Sulla on jännät paikat kun kaikki on uutta.

Jaksuja. =)

Kirsi Marttila kirjoitti...

Ne on kyllä pyllistelleet melko lähellä ajorataa siinä paikassa, missä arvelen tapahtuman sattuneen (Shellin uusi liikenneympyrä?)
Eipä tavattoman kaukana ole ollut etteikö siitä itsekin olisi keilannut ohi kulkiessaan muutamaa : )

isopeikko kirjoitti...

Peikko kurkkii puun takaa ja pilkistää Allyn uuteen pesään. Se hymyilee ja lähtee pois tuumivaisen näköisenä...

Allyalias kirjoitti...

Äijä, jos pitivät kuvan itse, olisivat saaneet myös maksaa siitä. Suomen maanteiden seuraava huippumalli???

Susu, kivahan se on vetää keuhkoihinsa raitista syysilmaa ja riemuita olemassaolostaan. Tällaisen elämyksen tarjosin ja ihan ilmaiseksi vielä.

Hallatar, kyllä se on minut jollain pikku hymyntapaisella huomioinut aina kun olemme sattuneet kohdikkain. Ei jäänyt vissiin pahoja fiiliksiä sentään. Tai sitten tuollainen on hänelle arkipäivää.

Siinäpä siinä. Onneksi en ole ainoa! Tai ehkä noiden työntekijöiden epäonneksi.

Mitäpä uusi pesä olisi ilman Peikon hieman uhkaavaakin läsnäoloa! Tulikin tunne, että joku tuolla puun takana kurkkii.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Joudutteko leikkimään ukkos kera uudestaan kotista - uudessa kodissa?

isopeikko kirjoitti...

Peikko on kyllä melkein kiltti...