maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Tällä viikolla on hoppu!

Tulin vaan kertomaan, että tällä viikolla on tosi kiire. Uusi työ vaatii pikkuisen opettelua ja huomenna ostamme sen talon.

Tällä viikolla teen ensimmäisen yritykseni suorittaa insinööriajon kunnialla. Jos menee läpi, niin alkaa sellaiset pornajaiset, ettei vastaavaa ole nähty tällä pallonpuoliskolla! Raportoin heti tuloksista, sillä nyt tiedän jo, että nettiyhteyteni säilyy muutosta huolimatta katkeamattomana, kiitos mieheni!

Ai niin... Tuli sellainen ihan ikkupikku keskenmeno viime viikolla :( . Ihan alkuvaiheessa sentään vasta mentiin.


Mutta pitäkää tällä viikolla peukkuja niin että soi! Jaa

18 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Tuntuupa menevän Allylla nyt leveällä ja paksulla siivulla vähän kaikkea.
Mutta peukkuja pidetään, kaikkeen!

Anonyymi kirjoitti...

Pidän peukkua!

Elegia kirjoitti...

Peukut sojottaa jo ja myös varpaat laitoin varmuuden vuoksi pystyyn. Onnea kaikkeen uuteen!

Anonyymi kirjoitti...

Raportoithan sitten sen inssiajon, toivottavasti hyvästä lopputuloksesta. En minä muutenkaan paljon kaupungilla ajele, mutta kuitenkin ...

Anonyymi kirjoitti...

Jännätkin asiat tuppaavat kasautumaan, toivotan onnea ja menestystä ajolle ja kaupoille!

Iisi

SusuPetal kirjoitti...

No voi tuota keskenmenoa, pahoitteluni.

Kamalasti kyllä tapahtuu! Pidetään peukkuja inssin suhteen!!!!!!

Kirsi Marttila kirjoitti...

Onnea minunkin puolestani siihen inssiin! Ja muuttoon ja... kaikkeen! Pian nähdään!

T: naapuri : )

isopeikko kirjoitti...

Peikko kävi keräämässä monta peukkua ja pystytti ne pitkin sillan kaidetta pelkästään Allyä varten.

Inkatus kirjoitti...

Päivän Pelastaja! Lycka till inssiin, uuteen työpaikkaan, muuttoon.. ;)

Suru tuli puseroon ku luin tuon km:n.. :(

Mut eespäin, sano mummo lumes!

-Laura- a.k.a Inkatus

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ihan kaikkeen, yhdessä ja erikseen! Rutistus keskenmenneen muistoksi: *rrrrrrutistus*

Anonyymi kirjoitti...

Vauhtii ja ressipisteitä, niitä siul piisaa. Voimii toivotan, miksen onneekii! Mut muista, jottet tie niiko mie tein. Ko en saant inssii läpi ensimmäisel, ni en sit ilent ajjaa suuripiirtei seuraavaa kolmeekymmenää vuotee. Jos ei mäne läpi ensimmäisel, ni koita toisel - eläkä jätä ajamista siihe.

Kaura kirjoitti...

Pyörryttää vähän uutisten määrä sekä plaatu, mutta peukut pysyvät tanakasti asennossa.

Anonyymi kirjoitti...

Teillä tapahtuu. (Oho, tarkoitin siis teillä = teidän huushollissanne enkä teillä = siellä missä ajat inssin ... Mutta menköön molemmin päin.) Hali ja peukut!

Anonyymi kirjoitti...

Sulla menee nyt tosi lujaa. Et ole tainnut keretä keskenmenoa surra. Onnea moniin muihin puuhiisi!

Hallatar kirjoitti...

Oi...
Elimistösi päätti, että nyt Allylla on niin monta rautaa tulessa...

*lohtuhali*

Onnittelut kodin ja työn johdosta ja
sen kortinhan sä ajat tosta vain.


*halii taas*

Allyalias kirjoitti...

Äijä, nyt on tosiaan tällainen vaihe. Onneksi se ei kestä loputtomiin. Joulun aikoihin viimeistään voi huokaista ja ruveta katselemaan taaksekin päin.

Obeesia, kiitos peukuista. On ollut varmasti apua!

Elegia, kiitos sinullekin kannustuksesta. Nyt näyttää jo vähän valoisammalta.

Kari, raportti on yllä. Että mää oon tyytyväinen!

Iisi, kiitos. Ajo sujui juuri silloin kun tarvittiin. Mutta iso osa onnistumisesta kuului myös inssille, joka oli tosi rento ja ystävällinen. Rupesi aamuinen tärinä helpottamaan jo ajon aikana.

Susu, toivottavasti joskus muutaman kuukauden kuluttua pikku Aino- tai Ananias-Molla saisi vähän pysyvämmän alun. Nyt ei ehdi edes n**da kun on niin hoppu tehdä kaikkea muuta.

Kirsi, sitten se lustinpito vasta alkaakin!

Isopeikko, niiden peukkujen avulla pysyin tiellä tänään!

LAURA!!!! Ihanaa, sinäkin täällä!!! Ehkä meidän on vain pakko vielä juopotella yhdessä aikaisemmin kuin vuoden kuluttua...

Almamaria, kiitos rutistuksesta ja ajokannustuksesta. Sinun kertomuksillasi oli paljon väliä etenkin kun olin aluksi niin toikkaroiva. Ajaminen ON mukavaa!

Akka, onneksi meni läpi ensimmäisellä, mutta olisin toki yrittänyt uudelleenkin... ehkä :)

Kaura, vähän pyörryttää itseäkin, mutta pakko painaa eteenpäin. Kyllä tämä tästä pian helpottaa.

Kukkis, nyt tapahtuu teilläkin (siis ei teillä niin kuin sinun luonasi, vaan teillä niin kuin tiellä :D)

Pantteri, oli aikaa surra tasan yksi iltapäivä. Nyt olen painanut koko jutun tarkoituksella taka-alalle, kun on tätä muuta. Mutta pakko myöntää, että itkua alan vääntää aina jos asiaa enemmän ajattelen.

Hallatar, niin se varmasti oli. Ja ehkä ajoitus ei rehellisesti sanottuna olisi ollut ihan paras mahdollinen. Vaikka vauva olisi ollut kyllä toivottu.

noeijoo kirjoitti...

Elämän keskipisteessa, suunta on sisään ja ulos. Yhtäaikaa.

Kuulostaa niiltä ruuhkavuosilta.

Onnea sinulle ajoluvasta!

Allyalias kirjoitti...

Noeijoo, onneksi nämä ruuhkavuodet eivät kestä vuosia. Vaikka jäähän minulle tämänkin jälkeen työtä ja koulua ja toista työtä ja lastenhoitoa jne... puuh...