Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Snoumanni

Katkera kotirouva on n. 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.

Illalla kuljin pihatietä koiraani kusettamaan, kun taivaalta alkoi tippua lakanan kokoisia lumihiutaleita. (Ette voi uskoa, kuinka pidän lumesta! Näen nimittäin paljon helpommin, milloin naapureiden kissat ovat käyneet kuseskelemassa nurkkiin.) Hykertelin mielessäni, kuinka mojovat rotanmyrkkyansat kissoille asentaisin. Siikaa rotanmyrkyllä, maitoa rotanmyrkyllä ja - helvetti soikoon - rottaakin rotanmyrkyllä, jos tarve vaatii!
Tiedän, tiedän. Teitä ihmetyttää. Joku ehkä paheksuukin. Ja kyllähän minäkin ymmärrän, että normaaleissa perheissä kissojen myrkyttäminen on miesten työ, mutta minä en ole saanut hentomielistä äijännahjustani usutettua puuhaan millään konstilla.

Naapurin ämmä näkyi seisomassa kujan suussa onnellisen näköisenä. Hän nosti käden eteensä, kuin jokin kerjäläinen rahaa anomassa ja katsoi taivaalle, kuin sieltä olisi satanut mansikoita. Minä en helvetti soikoon ymmärrä, kuka voi olla niin ääliö, että pitää kädellä ojennella tajutakseen taivaalta satavan hehtaarin kokoista purjekangasta!

Yöllä en saanut unta ja rupesin miettimään millaista olisi, jos naapurin ämmän salaisimmat fantasiat toteutuisivat ja hän asuisi Inglessin Huulion kanssa tuossa ojan takana. Pihakeinun paikalla olisi kokoasfalttinen helikopterin laskeutumisalusta valoineen kaikkineen. Siellä lappaisi väkeä kaikista maanosista. Olisi se marenkitukka-Edmund ja muita julkkiksia. Koiraa kusettaessa säikähtäisi aina pahemman kerran, kun luulisi tulevansa kohdakkain ala-asteen porkkanaa purevan vanhapiikaopettajansa kanssa, vaikka se olisikin lupsakka Eldontson taluttamassa nuorta puudeliaan.
Ja vaikka ihmisiä ilmestyisi ja Späldingistä tulisi naapurin ämmän julkkiskamu, akka siltikin tunkisi meille monta kertaa viikossa ja kertoisi gaaloista ja konserteista ja pikkusöpöliinihöpöliini-Huuliosta, joka kutsuisi naapurin ämmän etusormea koukistellen lavalle tuhansien ihmisten eteen ja esittäisi ballaadin vasemman polvensa varassa kyyristellen.

Ja jos yrittäisi lähteä äijän ja huutavan kakaralauman kanssa lomalle niin ämmä ja Huulio seisoisivat tien vieressä ja Huulion pöksyissä pullistelisi pönkeä meetwurstitanko tihkumassa nahkeaa odotustaan vihreiden kesäshortsien läpi. He vilkuttaisivat. Huulion harteet olisivat hivenen jännittyneet, jotta tietäisin hänen olevan surullinen tullessaan riistetyksi ämmän lemmenlihan kimpusta, ja ämmä näyttäisi pikkuisen väsyneeltä viestittääkseen olevansa jo savuavaksi höylätty raunio. Yrittää nyt siinä sitten viettää lomaa sen näyn jälkeen.

Kai olin jossain vaiheessa nukahtanut, sillä kun havahduin, oli jo aamu. Juoksin äkkiä ikkunaan nähdäkseni, oliko yhtään kusta ilmestynyt yön aikana. Hanki oli vielä koskemattoman valkoinen. Kun kirkastui, lähdin taas pihalle. Kävelin kujan suuhun ja katsoin ämmän kotia kohti. Ketään ei enää näkynyt.

Katsoin vastakkaiseen suuntaan. Toisessa naapurissamme asuu ärsyttävä perhe. Perheen äiti on muka jopa leikkivinään lastensa kanssa! Hän kuskaa heitä uimaan ja telmii pihalla. Kuka saatanan hullu olisi vapaaehtoisesti lastensa kanssa?!!? HÄH??? Tähän asti perheestä ei ole ollut suurempaa haittaa, vaikka joskus mietin, onko naisen kameran kanssa kuljeskelu todella harrastus, vai onko hän jokin salainen vakooja...

Joka tapauksessa perhe oli rakentanut kaksi lumiukkoa (Milloin? Aamuhämärissäkö). Ne huiskuttelivat ilkkuen ja pilkaten. Ne halusivat viestittää, että niillä on kaikki valta ja julkkisystävät ja minä olen tällainen hienhajuinen, mitätön paskiainen, joka ei osaa edes maksaa Kalevan tilausta ajoissa!
Kai jokainen täysijärkinen, aikuinen ihminen olisi tuollaisessa solvausten mylläkässä hyökännyt uhkaajien kimppuun ja puukottanut heidät risulla kuoliaiksi! Mutta se, että leikkasin Huulio-ukon rienaavan torrakon irti, oli todellista sankaruutta!


Pakinaperjantaissa on tällä kertaa kuvahaaste Jaa