Hokkus pokkus Zilliacus!

Minäkin olen viime aikoina seurannut maailman menoa huolestuneena. Olen aina ollut yhteiskunnan sorrettujen ja vähempiosaisten marginaaliryhmien puolustaja - jos en ääneen ja kaikkien kuullen, niin ainakin passiivisesti ja hiljaa mielessäni.

Nyt sitten luen höpölehden nettisivulta kamalan uhkauksen; että nykyajan nuoria naisia ei voisi edes enää raiskata! Niillä on ilmeisesti joku uusi koodikieli. Että ne näyttävät napaansa tyyliin "reikä ku reikä", tietäen, että viattomat miehet lankeavat navan nähdessään loveen kuin vilja lakoaa myrskyssä. Nykyurhomme kahlaavat mättäältä mättäälle silmäkkeitä turhaan väistellen. Epätoivoiset katseet nostetaan kohti sinisenä hohtavaa taivasta ja rukoillaan talvea tai edes kesäistä räntäsadetta, joka hiljentäisi noiden nuorten seireenien laulun. Onhan se selvä, että kukaan mies ei ole vastuussa teoistaan. Miehet ovat katsokaas visuaalisia olentoja, niiden seksuaalielämä toimii sillä viisiin, että sitä on hankala selittää naisille. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että miehet tykkäävät katsella pornoa ja että he haluavat yhtyä kaikkeen, millä on todistettavasti napa.

Miettiikö kukaan kuinka tässä käy nyt raiskaajan, tuon pioneerin, joka haluaa ainoastaan porata karua ja vihamielistä maaperää? Kuinka toimia, kun kaikki soikkalanteiset ja silkohiuksiset ovat sairastuneet ilmeisen parantumattomaan nymfomaniaan ja viekoittelevat navoillaan luokseen kaikkia kynnelle kykeneviä? Onneksi on vielä joukko meitä vanhan maailman naisia, sellaisia, joiden harteilla lepää raiskaajien häviävän ryhmän säilyminen tämän vaikean ajan ylitse. Ne olemme me, rumat ja huonovartaloiset, tavalliset persjalat, jotka emme tahdo hillua puolialasti ja napa reikänä rävöttäen pitkin kaupungin raittia. Nythän me olemme tässä raiskaajien kohde numero yksi!

En sano tätä sen takia, että pelkäisin omasta puolestani. Mitäpä minulla on merkitystä, niih. Olen vain huolissani noista viimeisistä urhoollisista raiskaajista. Niillä voi tulla syyllisyys ja pahakin mieli, kun ne joutuvat kahlaamaan läpi kaikkien suonikohjujeni, raskausarpieni, maksaläiskieni, SELLULIITTIENI vain itseään toteuttaakseen. Kuinka käy nykyiseen elintasoon ja brasilialaisin vahauksin hoidettuihin puutarhoihin tottuneiden hyvinvointiraiskaajien, kun he tormaavat päätä pahkaa kunnon 70-luvun viidakkoon, jossa bikiniraja on hyvinkin veteen piirretty viiva? Pian julkinen mielenterveyshuolto on tukossa, kun raiskaajat yrittävät hakea apua pahoihin uniinsa, jotka eivät vain suostu menemään pois ja muutenkin kiemurtelevat posttraumaattisen stressireaktion kourissa. He muistelevat aikaa, jolloin suu sanoi ei, eikä napakaan sanonut kyllä, niin kuin Karjalan evakot muistelevat kultaisia aikoja.

Sitten on inhottavaa, kun yrittäisi itseään suojellakseen laittaa napaa näkyviin, ettei kukaan nyt luule, että tahtoo paksulla vaatetuksellaan tuoda julki jotain erityistä HALUAAN tulla raiskatuksi, joku muotiasiantuntija haukkuu heti pystyyn suomalaisen tuulipukukansan, joka röllöttää läskejään häpeämättä kesäkuumalla kadulla. Ei muuta kun palttoota niskaan ja itseään syyttämään jos joku sitten raiskaa! Jaa