On se kamalaa! Koirien kohtalo eduskunnan käsissä!

Äänestävät siitä homo- ja lesboparien perheensisäisestä adoptio-oikeudesta. Minä olen kyllä tällaisena telaketjueläinaktivistina jyrkästi asiaa vastaan. Voin sanoa, että olen tilannut jo 13-vuotiaana Animalian esitteitä (ja se olikin työläämpää, sillä silloin ei ollut internetiä) ja harkinnut joskus humalassa liittymistä Greenpeacen riveihin. Eläimet on sellainen asia, että niitä pitää minun mielestä suojella ihmisten irvokkailta kourilta. Ihmiset käyttävät eläimiä hyväkseen, ne syövät niitä ja käyttävät eläinkokeissa.

Tarzanelokuvissa oli se apina, Cheetah. Siitä näki että se kärsi, eikö vaan. Ja arvatkaa mikä sen nimi oli siviilissä? Se oli sielläkin Cheetah. Ihan kamalaa riistoa. Miettikää jos sen Tarzanin esittäjän nimi olisi ollut siviilissä Tarzan? Hänelle oli varmaan tärkeää, että kaikki sanoivat häntä Tarzanin esittäjäksi (eihän kukaan muista tyypin oikeaa nimeä kun se on niin hankala).

On ihan kamalaa seurata tuota eduskunnan työtä homo- ja lesboparien asioiden hoitamisen suhteen. Siellä käsitellään koko kysymystä hyvin vähäpätöisten näkökulmien valossa "Kuka kirjoittaa syntymäpäiväkortin, jos lapsella on kaksi isää? Sittenhän perheessä kenelläkään ei ole kaunista käsialaa!" tai "Jos perheessä on kaksi äitiä, lapsi oppii, että on naisen tehtävä viedä roskat. Vaikka meidän kulttuurissamme se on miesten tehtävä!" Bu-huu, sanon minä! Eivät ole tainneet eduskunnassa vierailla keskivertosuomalaisessa perheessä ikinä. Jokaisessa perheessä asioita hoidetaan eri tavalla kuin muissa ja harva elää enää sillä tavoin niin kuin meillä Suomessa eletään. Sori vaan, eduskunta. Sitä paitsi kaikki lapset häpeävät teini-iässä vanhempiaan ja pitävät niiden seksielämää epänormaalina asiana.

Tässä on nyt vähän suuremmistakin huolista kysymys. Jos tällainen jumalaton meno jatkuu, alkavat ihmiset adoptoida pian koiria! Se ei kyllä ole oikein! Ajatelkaa nyt jotain vanhaa, lässyttävää mummelia pukemassa takkia koiransa päälle. Pian koiria kuskataan mukana kaikkialla. Niitä viedään juhlille ja vaikka ulkomaillekin! Jos tämä adoptiokäytäntö lisääntyy, rakennetaan eläimille kohta hoitoloita, joissa ne voivat olla vanhempiensa poissaollessa. Pian niille on kokonaan omat lääkäritkin, jotka hoitavat niitä kalliilla rahalla. Ja kaupasta ostetaan kalliita "lastenruokia", jossa on omalle pikku sesselle kaikki tarvittavat ravinteet. Missään vaiheessa kukaan ei kysy avuttomalta ja puhekyvyttömältä koiralta, haluaako se ylipäätään tulla adoptoiduksi. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, miltä koirasta tuntuu eläintarhassa, jossa muilla eläimillä on vanhempinaan saman lajin edustaja ja itse se kulkee ihmisten parissa ihmisten shampoolle haisten?

Minä olen eläinten kohtalosta aidosti huolissani. Voi olla, että tällä kertaa en tyydy pelkästään taivastelemaan, vaan tartun aktiiviseen toimintaan. Olen ajatellut, että sitten kun tulee oikein nätti ilma, kahlitsen itseni painavin ketjuin tuonne meidän parvekkeelle ja olen siellä syömälakossa, eläen pelkän jääteen voimalla, aina seuraavaan kusihätään saakka. Se voi olla vaarallista, mutta älkää minusta huoliko. Tällaista on aktivistin elämä!

Pakinaperjantaissa lemmikki Jaa