Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Tulevaisuudesta

Katkera kotirouva on noin 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.


Kaikille lienee tähän mennessä selvää, että inhoan naapurin ämmää koko sydämestäni. Inhoan minä siskoani ja naapurin ukkoakin, mutta ensin mainittua pelkästään puolella sydämellä ja jälkimmäistä säälinsekaisesti. Inhon määrässä naapurin ämmälle vetää vertoja ainoastaan Jörsröömin Marso, mutta hänestä pääsee eroon yleensä pelkästään sulkemalla television. Eikä ukkoa ole liiemmin televisiossakaan näkynyt sitten sen kurjan tanssiohjelman. Kumma juttu, miten kaikkea mainostetaan yhä riettaammalla tavalla. Tätä kyseistä naurettavaa tanssiretkutustakin mainostettiin jollain kangella. Huomasin kuitenkin, kun piruuttani vilkaisin tuota hölynpölyä, ettei kenelläkään ollut housuissaan mitään halkaistua hernekeppiä kummoisempaa. Kehtaavatkin tuolla tavalla johtaa ihmisiä harhaan! Eihän tuo meitä tavallisia ihmisiä haittaa, mutta entäs vanhukset sitten? He eivät ymmärrä nykytekniikasta. Dementikot... hehe...

Naapurin ämmässä on pelkkiä ärsyttäviä piirteitä. Hän on tunkemassa paksun ja tylppäpäisen nenänsä joka asiaan, poikkeuksetta kutsumatta. Hän yrittää jopa saada minut mukaansa ties minkä sortin kissanristiäisiin ja tuppervaaran kutsuille.

Ämmän ääni on aivan järkyttävää kuunneltavaa. Hän puhuu jopa liioitellun hilpeästi ja kun hän soittaa, äänestä kuulee, että luurin toisessa päässä hymyillään koko hammasrivistön paljastavaa paraativirnotusta. Jos joku (en minä) puhuttelee häntä, hän nyökyttelee käherrettyä lampaanvillapäätään ja toistelee nuhaisen kuuloisena di di (niin niin) tai di di joo (niin niin joo).
Ärsyttävä, epävireinen, yhden nuotin piano, perkele!


Ämmä käyttää liian paljastavia bikineitä. Hän ei välitä, vaikka kaikki joutuvat katselemaan hänen selluliittejaan ja roikkuvia lihojaan. Iltaisin hän seisoo joskus pihallaan pienissä bikineissään, kädet lanteilla ja huono ryhti lantiota ja hartioita eteenpäin työntäen. Ilme on tyytyväisen hurmioitunut, kun ämmä mittoo tiluksia katseellaan. Naapurin ukko tulee siihen usein ja kauhoo muhevaa ahteria kouraansa. Akka nauraa niin että räkätys kuuluu siihen pensaikkoon, josta heidän touhujansa yleensä seuraan. Kesärannan Veikko aina sanoo, että naapurin ämmä on näpsäkän näköinen. Se ei kyllä pidä paikkaansa! Ennemmin minäkin kelpaisin kantamaan tuollaisia bikinejä - nimittäin jos minulla ei olisi minkäänlaista häpyä!

Olkoonkin, että naapurin akka on pistämättömän surkea öljyvärimaalari, että hän laulaa Iglessin Huulion kappaleita niin, että koko tienoo raikaa, että hän kertoo kylillä minun olevan hänen paras ystävänsä ja ties mitä kaikkea. Pahinta on se, kuinka tulevainen hän on. Jos olen ostoksilla, ämmä väijyy jossain hyllyjen välissä ja lyöttäytyy heti kylkeen. Jos istun tyytyväisenä kahvikupin kanssa terassilla (ja yritän olla huomioimatta ilkitöitään tekeviä kakaroitani) naapuri laukkaa paikalle, kuin pillastunut shetlanninponi lyhyissä maatiaiskoivissaan. Hän on jopa rakentanut pihapiiriemme rajaojan (joka ei ole läheskään tarpeeksi syvä ja alligaattoreita kuhiseva) ylitse pienen sillan vanhasta ovesta, jotta hän voi töppöjaloillaan loikata mahdollisimman liukkaasti minun kiusakseni. Jösses siunatkoon sitä hullua koppeloa!

Mikä tahansa muu vielä menisi, mutta akan tulevaisuus on kerrassaan liikaa!


Pakinaperjantaille Jaa