perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Toini 37 - Työtön


"No lapsena mä tietenkin halusin parturi-kampaajaks tai eläinlääkäriks niinku kaikki tytöt meidän luokalla. Musta on joku vanha valokuvakin jossa leikkaan mai little ponilta harjaa lyhyeks äidin keittiösaksilla. Silloin sitä ajatteli, että kävisi jonkun koulun ja menisi normitöihin kahdeksast neljään, tiedätkö? Just samalla tavoin kuin kaikki muutkin. Mut kohtalo oli valinnut mulle toisen tien.

No en mä tiedä tavallaan mistä tää kaikki lähti. Tähän työttömyyteen ei ole mitään korkeakouluja tai muuta vastaavaa. Sun pitää itse opetella kaikki ruohonjuuritasolta saakka. Vuosien saatossa tulee sitten se nöyryys mitä tässä hommassa vaaditaan.

Joo, päivä alkaa mulla aikaisin. Ihan ensin tutkin avoimia työpaikkoja ja lähettelen hakemuksia niihin kaikkiin. Viime aikoina se ei ole ollut niin iso homma, kun avoimia paikkoja ei ole paljon tarjolla. Kyllä mä muistan vielä ensimmäisen cv:ni (hehhehheh). En ollut laittanut siihen edes että olen avoin ja sosiaalinen. Eihän siinä ollut edes fotosopattua valokuvaa! Niin sitä vuosien varrella kehittyy, juuh. Vähitellen mut on alettu tuntea kaikissa lähialueen yrityksissä, eikä mun tarvitse enää rampata turhaan haastatteluissa. Ammattitaidon karttumisen myötä on alkanut jäädä aikaa sellaisillekin asioille kuin työkkärin kursseilla ramppaaminen. Siellä mä täytän kaikkia itsetuntemuspapereita yhdessä muiden työttömien kanssa. Siitä mä saan kuitenkin tavallaan paljonkin. Mä rakennan siinä omaa identiteettiäni.

No iltaisin mulla ei ole juuri varaa harrastaa. Menen yleensä vanhan äitini luokse syömään ja kuuntelemaan sen mielipiteitä tästä nykyisestä tiestäni. Äiti neuvoo kuinka mun pitäisi hakea töitä ahkerammin ja yrittää ottaa vastaan vaikka vähän huonompaakin työtä. Ennen mä yritin väittää vastaan ja sanoa, että kun osa-aikaiseen paskaisten vessojen ja lattiakaivojen jynssääjän duuniin haki yli kakssataa mua pätevämpää tyyppiä. Eihän siitä väittelystä mitään tullut (hehheh). Nykyään kerron äidille kaikista niistä neuvojista, jotka antavat samat ohjeet melkein joka päivä. Sit äiti on huojentunut ja tyytyväinen. Hyvää tarkoittavien neuvojen kuunteleminen on aika iso osa tätä mun arkipäivääni. Mut pitäähän sitä oppia tulemaan ihmisten kanssa toimeen jos mielii töitä eikö juu?

Viime aikoina tää ala on tullut koko ajan suositummaksi. Meidänkin paikkakunnalla pyörii ihan älyttömästi väkeä, jotka jatkavat tätä työttömän uraa vuosikausia. Niillä on monesti hyvät koulutukset ja potentiaalia monellekin alalle. Niitä sit katsoo ihaillen ja toivoo kans kateellisena et ne työllistyis pian. Sit olis itselläkin taas saumaa edes johonkin pätkätyöhön. Monesti tekis mieli viillellä jonkun tutun työttömän pyöränrenkaat siinä työkkärin pihalla, kun tietää, et se varmaan sai sen kakspäivää kestävän keinosiementäjän siemennysvälineiden kuljettajan äitiysloman sijaisuuden mihin itekki oli hakenut. Siks just tässä hommassa oppii tosi paljon itsehillintää.

Joo, kaikkein vaikeinta tässä on olla turhautumatta. Sitä yrittää vain seurata omaa uraansa taloudellisesta ahdingosta ja masennuksesta huolimatta. Pitää yrittää jaksaa keksiä uusia valheita työhakemuksen parantamiseksi ja muistaa urhea hymy kun joku puolituttu kysyy mitä mä nykyään hommailen. Vähitellen, oppiessaan, sitä tulee onneksi niin apaattiseksi, ettei välitä enää mistään. En mä tiedä - kai tässä vaan on pieni osa lahjakkuutta ja ihan älyttömästi rankkaa työtä..."

...Samalla ammattitaidolla tehdään myös paksu ja täyteläinen Juhla Mokka...

Harmi vaan, että jotkut joutuvat tyytymään ihan helvetin kitkerään, vatsakalvot polttavaan Euroshopperiin!

Pakinaperjantain aiheena on mestari Jaa

30 kommenttia:

Polga kirjoitti...

HIANO! =D
(...ja samalla ammattitaidolla laaditaan myös Welhottaren loki...)

arleena kirjoitti...

Minulle tuli ahdistava olo, kun luin tämän pakinan. Yleistin asiaa ehkä liikaa. Työttömyys on tragedia ihmisen elämässä - siitä kait ahdistuin, vaikka itse eikä läheiseni ole työttömyyttä kokeneet.

OK kirjoitti...

Erinomaisella mestarinotteella ja varmalla kädellä piirretty vinjetti eräästä ammattikunnasta.

Varsinkin tämä kolahti, satiiria ja raakaa pilaa marinoituna etikalla ja lorauksella koskenkorvaa:

" Ammattitaidon karttumisen myötä on alkanut jäädä aikaa sellaisillekin asioille kuin työkkärin kursseilla ramppaaminen.

Siellä mä täytän kaikkia itsetuntemuspapereita yhdessä muiden työttömien kanssa. Siitä mä saan kuitenkin tavallaan paljonkin. Mä rakennan siinä omaa identiteettiäni.."

Juuri näin viranomaiset pilkkaavat työtöntä pirua, pyyhkivät rasvaa suupielestään ja leikkaavat toisen palan sacher-kakkua lunchin päälle.

Allyalias kirjoitti...

Polga, olet lokikirjoittelun ammattilainen kaikilla mittareilla katsottuna.

Arleena, ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, ehkä enemmän tarkoitus kritisoida sitä kuinka naurettavaa ilveilyä työnhaku nykyään on. Työtä on niin hankala saada, että aktiivinen työnhaku voi tosiaan olla monivuotinen "ura" ihan kyvykkäälle, fiksulle ja koulutetullekin ihmiselle. Se ei voi olla oikein!
En ole muuten itse ollut koskaan työtön, mutta olen viime vuosina etsinyt itselleni duunia erittäin aktiivisesti, keinoja kaihtamatta - ja yleensä täysin turhaan.

Allyalias kirjoitti...

OK oli osunut asiani ytimeen paremmin kuin minä edellisessä :)

Allyalias kirjoitti...

... paitsi minä toimin samalla ammattitaidolla kuin tehdään tämä kitkerä ja vatsakalvot polttava Euroshopperin "tumma paahto"

Alastalo kirjoitti...

Jaih! Taisit osua asian ytimeen pakinassasi. Tuolta tuon siskolikan jutut vähän kuullostavat.

Ja ainahan sä olet osannut kirjoittaa osuvasti ja hauskasti.

SusuPetal kirjoitti...

Hehheh.

Kiva, Ally, tule kokonaan takaisin!!!

Anonyymi kirjoitti...

Hauska, terävä ja koskettava kirjoitus syrjäytymisvaarassa olevasta kansanosasta.
Vaikka siinä todellisuudessa ei oikeasti mitään hauskaa olekaan.

Iisi

Kirsi Marttila kirjoitti...

Hei! Ei mun elämää saa käyttää omissa jutuissaan noin vaan ilman lupaa!!! (enkä mää oo vielä 37)
No, joo...

Mutta tuommoistahan tuo on tuo työtönnä kärvöttäminen..

isopeikko kirjoitti...

Tuo kuulostaakin aika haastavalta hommalta. Pitäisköhän ruveta heti treenaamaan. Mistähän olisi hyvä aloittaa?

Kari kirjoitti...

Meillä on tuo teema on säännöllisesti toistuva keskustelunaihe. Vaimo on pätkätöissä ja minä ihan säännöllisessä palkkatyössä. Ajatukset ei aina kohtaa.

Mutta hyvä tarina :)

XJohan kirjoitti...

He-hee, tää oli kyllä mainio :)

arleena kirjoitti...

Pitää tarkentaa kommenttiani. En suinkaan pahoittanut mieltäni, vaan ahdistuin Toinin elämästä.
Vaikka tämä oli satiirin kärjistämä pakina, sai tämä aihe vetäistyä tunteet esiin. Ja silloinhan kirjoittaja on onnistunut.

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, ärsyttää kun ihmisarvo pitäisi löytyä työstä ja sitten kun sitä ei ole läheskään kaikille tarjolla. Sitten lopulta onnistuu päätymään johonkin nukkavieruun hommaan, eikä ole kohta kivaa sekään.

Susu, kunpa voisinkin. Ihmismaailma vain vaatii toistaiseksi minulta sen verran suurta panostusta ettei ennätä. Ehkä tämä aika on joskus vielä ohitse...

Iisi, olikohan se Obeesia vai Almamaria tahi kenties Liisa (joku blogimaailman viisaista naisista kuitenkin), joka puhui taannoin sen puolesta että tuon syrjäytyneen sijasta olisi järkevää puhua syrjäytetyistä. Minusta se oli hyvä ajatus.

Kirsi, älä väitä ettetkö viiltelisi niitä renkaita ;)

Kuten sanottua, epistä, että ihan oikeasti fiksut ja kyvykkäät ihmiset jäävät ilman töitä pitkäksikin aikaa. Se on joskus kerrassaan hämmästyttävää, ettei meidän yhteiskunnassamme muka ole käyttöä sellaiselle voimavaralle.

Sinä olet kuitenkin kaikkea sitä, mitä muut vain ansioluetteloissaan valehtelevat olevansa <3

Isopeikko, ensin ei tarvitse paljon tehdä. Odottelet vain ihan rauhassa että viikate viistää ja sitten ei muuta kuin turhaan töitä metsästämään. Taito karttuu sitten vuosien kuluessa.

Kari, olisi jännä jos saisi kerran elämässään ihan oikean kokopäivätyön. Tai jos työ olisi osa-aikaista, olisi se sen verran mielekästä, ettei tarvitsisi alati olla etsimässä jotain muuta vaihtoehtoa. Tai että tekisi vain yhtä työtä kerrallaan ja saisi sillä rahat riittämään. No, saahan sitä unelmoida...

XJohan, kiitos. Suomen työllisyyspolitiikasta on helppo lohkaista.

Arleena, ahaa. Minä taas käsitin väärin :) Minusta tuossa työkkärin toiminnassa on ihan oikeasti sadistisia piirteitä. Ehkä joku tuollainen systeemi saattaisi olla jollain tapaa perusteltu jos täällä olisi yllin kyllin duunia tarjolla kaikille ja työstä kieltäytymisestä olisi jollain tapaa rangaistava.

Mk kirjoitti...

Terävä ja osuva pakina!
Ajankohtainen - taitaa tuon alan mestareita kohta riittää kun harjoitteluolosuhteetkin ovat niin otolliset.

HeidiR kirjoitti...

Kyllä vaan se on mestari alallaan! Toini sekä Ally! ;)

Toinillahan on asennetta.

Ina kirjoitti...

Mainio, asian ytimeen osuva pakina ajankohtaisesta asiasta. Niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin - työttömänä olostakin. Jo CV:n laatiminen on nykyään taitolaji. Ennen riitti kun listasi koulutuksen ja työkokemuksen. Nyt pitää osata brändätä itsensä vetävästi. Toinilla 37v. on sentään toiveita työllistymisestä. Yli 50v. (ikääntyneet)työttömät työnhakijat ovat jo täysin arkkukamaa, vaikka olisi millaiset paperit.

Maaria kirjoitti...

Itse nykyaikaista työnhakurumbaa sivusta seuranneena sanoisin, että ei ollut kärjistystä eikä liioittelua tuossa pakinassa kuin ehkä millilitran verran. Taas kerran tajusin, että minun pitäisi älytä olla kiitollinen siitä, että työsopimuksessani lukee "toistaiseksi", vaikkei työ aina herkkua olekaan.

Lastu kirjoitti...

Ytimiä pöyhivä pakina.

Sitäkin ihmettelen, miten eläkkeelle pääsemisen ajankohtaa halutaan pidentää jolloin harmaat työntekijät eivät pääse vapauttamaan työpaikkojaan nuoremmille. Sitten ne horisevat töissään, virheet vilisevät, ja puhutaan kauniisti 'kokemuksesta'. Asioita voi kaunistella ja kääntää siihen suuntaan mihin halutaan, vaikka nurinniskoin, vaikka todellisuus olisi toista. Vanha ei ole nuori. Miten nuoret saavat työkokemusta jos eivät pääse aloittamaankaan opintojensa mukaista työtä.

sirokko kirjoitti...

Ihan sydän sykähti, niin osuvasti kirjoitit. Siis siitä 5-vuotis kaudesta, jonka aikana Suomessa yritin tulla alan mestariksi. Järisyttävintä oli, että työtä puurtavat olivat ilmiselvästi kateellisia.

Mutta sinä olet pakinoimisen mestari, eittämättä.

Arjaanneli kirjoitti...

Kyllä tuolla "työkokemuksella" luulis olevan kysyntää!
Ihan prooksi vois jo sanoa!

Obeesia kirjoitti...

Loistava tarina.

Saara kirjoitti...

Voi Ally, tunnelmallista joulua sinnekin!

Obeesia kirjoitti...

Luin kommentit uudestaan ja sydämeni sykähti mielihyvästä: kehuit minua viisaaksi. Minä tuon syrjäytynyt-syrjäytetty-ajatuksen keksin aikoinaan. Juuri silloin olin itse 25 vuoden uran jälkeen joutunut vapaalle monien muiden kanssa ja luin kauhistuneena lehtijuttuja työttömistä = syrjäytyneistä.

Allekirjoitan kaiken mitä Toinin tarina sisältää. Minä kyllä pidin siitä työvoimapoliittisesta multimediakurssista, jolle pääsin, mutta se kurssi, jolla meitä opetettiin tuotteistamaan oma itsemme, ällötti. Minä mikään tuote halua olla!

Onneksi olen nyt tässä iässä ja kunniallisesti tai vähemmän kunniallisesti työttömyyseläkkeellä. Enää ei tarvitse tehdä tiliä työkkärille, miten on päivänsä käyttänyt.

Allyalias kirjoitti...

Mk, aivan kuin rallikuskien ja hiihtäjien kanssa, maamme tarjoaa työttömyyden harjoittelulle oivat olosuhteet nykyään. Ihan syömmestä lämmittää!

HeidiR, Toinilta tuo työttömyys sujuu paremmin kuin minulta. Varmasti tyrisin niiden kaikkien kaavakkeiden kanssa aivan alkumetreillä ja hommaisin itseni karenssiin.

Ina, joskus vähän ärsyttää, kun mies on sellaisella "vanhanaikaisella" "äijien" alalla, että siellä mennään sanomaan kädestä päivää tai juttelemaan jonkun "rapen" kanssa huoltoasemalle ja sillä tavoin hoidetaan työpaikan hakeminen. Itse taas joutuu tuunaamaan cv:tä silmät soikeana, etenkin kun ei pääse millään osaamisillaan kehumaan.

Maaria, tuo "toistaiseksi" on kyllä kaunis sana. Sitten kun olisi vielä täydet työtunnit...

Lastu, kaikille ei vain taida löytyä töitä, niin se vaan on. Mutta pahapa minun on mennä sanomaan mistä päästä pitäisi karsia. Minä olen ainakin aivan turha työntekijä, vaikka yritän sitä parhaani mukaan peitellä.

Sirokko, 5 vuotta on pitkä aika... Onhan se kyllä tosiasia että koskaan ei ole hyvin. Ei se työkään toki aina herkkua ole...
Mutta kyllä vielä kammottavampaa on yrittää epätoivoisesti tunkea itseään johonkin sellaiseen hommaan, jota suostuu tekemään vain jos maksetaan :)

Arjaanneli, niin luulis, mutta sitten kuitenkaan ei.

Saara, jouluja jouluja!

Obeesia, niinhän siinä käy että hyvä ajatus jää elämään, vaikka itse ajattelija saattaisi jäädä vähän hämäräksi :)
Ajatus on minusta oikeasti tosi hyvä. Olen mietiskellyt sitä useinkin ja ollut kovasti sitä mieltä, että tuo muutaman kirjaimen ero tekee sanomaan huomattavan parannuksen. Hyvä Obeesia! Olet kyllä oikeastikin tosi fiksu!

Anonyymi kirjoitti...

Your blog keeps getting better and better! Your older articles are not as good as newer ones you have a lot more creativity and originality now keep it up!

Una kirjoitti...

Juhla-mokka on kyl parasta. Muuta ei meillekään osteta.

Inkivääri kirjoitti...

Hieno kirjoitus, joka tulee joko suuresta sydämestä tai omasta kokemuksesta:)

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

En kyllä itse oikeastaan juo kahvia, mutta kirjoitus oli aivan mainio! Niin totta ja silti niin huumoria :)