keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Tyttönä olemisen taito

Ei riitä, että on pimpiläinen tai että rintakehässä siintää kaukainen lupaus naiseudesta. Eikä pari pureskeltua ja kuolanhajuista letinpäätä ainakaan riitä määrittämään sitä. Tyttönä oleminen on jotain paljon epämääräisempää.

Tyttönä olemisen ensimmäinen taito on kyky rakastaa. Pitää haluta helliä nukkeja, näyttää rakkautta vanhemmille ja tuntea myötätuntoa siipirikkoja tai rampautuneita eläimiä kohtaan. Jos tyttö ei näytä rakkautta, hänet määritellään helposti piittaamattomaksi ja laskelmoivaksi tytöksi.

Tyttönä olemisen toinen taito on kyky rakastaa yhteiskunnan hyväksymällä tavalla. Tytön pitää osata rakastaa kaikesta huolimatta, välittämättä, vaikka se välillä sattuu. Tai ehkä hänen pitää osata rakastaa juuri siksi. Tytön pitää osata olla kiukuttelematta ja hänen pitää osata auttaa kotihommissa, jos yhtään rakastaa äitiään. Hänen pitää olla käyttämättä turhan huoramaisia lantiofarkkuja ja räikeitä meikkejä, jos mielii rakastaa ja kunnioittaa itseään. Hänen tulee oppia laittamaan muut joskus itsensä edelle. Jos sattuu rakastumaan johonkuhun romanttisesti, tulee tytön haaveilla tästä ihmisestä lapselliseksi käyvän prinsessakatoksensa alla. Hän ei missään nimessä saa aktiivisesti pyrkiä kontaktiin ihastuksensa kohteen kanssa, ei saa raottaa huuliaan suudeltaessa, eikä antaa laittaa kättä paidan sisään tai haarojen väliin.

Tyttönä olemisen kolmas taito on rakastaa itseään yhteiskunnan hyväksymällä tavalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osaa rakastaa itseään sen verran kuin mahdollista muiden etuja loukkaamatta. Itsensä rakastaminen on sitä, että pyrkii tulemaan mahdollisimman hyväksi tytöksi ja naiseksi. Hyväksi tytöksi ja naiseksi tulemisessa on hyvä oppia moraalista ja käytöstavoista. Jos tyttö alkaa rakastaa itseään ihmisenä tai yksilönä, tai jos hän haluaa olla hyvä esimerkiksi työssään, hän pystyy vain harvoin olemaan yhtä aikaa hyvä tyttö. Liika itsensä korostaminen ja äänekkyys, ympäristön mielipiteestä poikkeavat mielipiteet, huomion hakeminen, riehuminen ja oman edun etsiminen ovat itserakkaan, itsekkään, piittaamattoman ja laskelmoivan tytön merkkejä.

Tyttönä olemisen neljäs taito on rakkaudesta haaveilemisen taito. Tyttönä olemiseen kuuluu toive löytää puuttuva palasensa, upea mies, joka näkee tytön rakkauden kaiken siveellisen vastustelun ja kainostelun läpi, murtaa tytön vastarinnan ja tekee tytöstä vaimonsa. Kunnon tyttö haaveilee pelkästään heteroseksuaalisia haaveita, joissa seksuaalisuus kuitenkin esiintyy vain peitellysti kohtauksessa, jossa sankari (mies) tunkeutuu säädyllisen vastustelun immenkalvon lävitse päättäväisesti, mutta herrasmiehen tavoin. Kunnon tyttö ei harrasta yksinäisiä sormileikkejä lapselliseksi käyvän prinsessakatoksensa alla.

Tyttönä olemisen viides taito on ikuisen rakastamisen taito. Tytön kuuluu rakastaa samaa miestä ikuisesti, tai muuten unelma puuttuvan palasen löytymisestä haihtuu olemattomiin. Jos tyttö naiseksi kasvettuaan sattuu yksiin väärän palasen kanssa, on hänen muokattava itseään kunnes palanen sopii. Joskus itsensä muokkaaminen tekee kovin kipeää. Se on kasvamista. Jos tyttö rakastuu väärään mieheen, häntä muistutetaan, kuinka hän on itse miehensä valinnut ja että mies on ollut kunnollinen aina siihen saakka, kunnes tapasi tytön. Tytöt ovat aina vastuussa valinnoistaan. Tytöt on kasvatettu torjumaan ne miehet, joihin he ihastuvat ja heidät on opetettu rakentamaan noita miehiä varten ympärilleen näennäisen vastustelun suojamuurin, jonka yleensä rikkovat vain ne, jotka eivät piittaa vastusteluista ja jotka eivät ole ihastuksen arvoisia.

Tyttönä olemisen kuudes taito on taito rakastaa ruumistaan. Ruumiin rakastaminen on sitä, että syö riittävän monipuolisesti ja sen verran, etteivät kuukautiset lopu ja ruumis voi edelleen hedelmöittyä. Tytön tulee harrastaa liikuntaa saadakseen kimmoisat sääret. Tytön tulee venytellä jäseniään joka aamu sängystä noustessaan. Tytön tulee katsella kuvallisia naistenlehtiä. Tytön ruumiissa on mielihyväkeskuksia, joiden olemassaolon ja toiminnan aviomies opastaa tytölle. Tyttö ei saa olla huora. Tytöllä on kolme mielihyväkeskusta, yksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Joidenkin mielihyväkeskusten käyttäminen saattaa tehdä tytölle kipeää.

Jos tyttö hämmentyy tyttönä olemisesta tai jos hän vastustaa sitä, on hän silloin hysteerinen tyttö tai ilkeä ja paha tyttö. Tai jopa hullu ja sairas tyttö. Siksi on tärkeää, että tytöt eivät kysele liikoja vaan noudattavat yllä olevia sääntöjä ja oppivat rakastamaan oikein.


Pakinaperjantaissa tytöistä Jaa

15 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Ei ole helppoa niin! Ei ihme, että niin moni sortuu elon tiellä ;D

isopeikko kirjoitti...

Ankarat säännöt tytöillä. Ettei vaan olisi ei-tyttöjen keksimiä?

SusuPetal kirjoitti...

Onneksi joistakin tytöistä kasvaa naisia, jotka tietävät paremmin.

Ihan pahaa teki tämä juttu, niin totta joidenkin kohdalla.

Olli kirjoitti...

No heti helpotti! On se hyvä, että on tyttöjä. Onpahan joku, jolla menee Vielä huonommin..

Kaura kirjoitti...

Yksi ylhäällä ja kaksi alhaalla, uaaaa uaaa uaaaaaaAAA. Tämä oli kyl erittäin hieno taas.

Kirsi Marttila kirjoitti...

Asiaa puhuit - jälleen kerran!
Voi meitä tyttöyden karikoiden seassa luovivia!

Jostakin luin tämän tyyppisen sananlaskun: äidit karsivat tyttäristään kurittoman itsensä ja poikiinsa he puhalsivat toteutumattomien unelmiensa palon.
Ajatus riipaisi minua.. Osaisipa olla karsimatta tyttäriensä "kurittomuuden".

Allyalias kirjoitti...

Elegia, tämän elämän kuoppiin on helppo sortua. Onneksi kuopista pääsee myös usein pois.

Isopeikko, vielä pahemmin pelkään, että osan ovat keksineet entiset tytöt.

Susu, onneksi joskus naiset tietävät tyttöjä paremmin. Silti yleensä nainenkin tarvitsee muutaman kolhun oppiakseen sen, minkä tietäisi luonnostaan ilman "ohjeita".

Olli, tytöt ovat olemassa vain miellyttääkseen... jopa kurjuudellaan he ylentävät miehen itsetuntoa!

Kaura, ähähäs, minä olen vain tällainen rasvainen pervo... mutta älä kerro kellekään :)

Kirsi, silti, jos äitimme olisivat tienneet kaikista päähänpistoistamme... ja jos me tietäisimme kaikista tytärtemme päähänpistoista... Onneksi emme tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Ahaa, nyt ymmärrän! Olen valaistunut! Se mitä joissakin kanssasisarissani olen pitänyt tekopyhänä, sievistelevänä bimboutena, onkin oikeaa tyttöyttä.... Okei, tunnustan,et aika kauan meni itselläkin naiseksi kasvamisessa!

Anonyymi kirjoitti...

Kamalan surulliseksi tästä tulee:(
T:taidemielipuoli
http://taidemieli.vuodatus.net/blog/category/Hyveist%E4+ja+paheista

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli hauska, surullinenkin ja niin totta monessa kohdassa sen paremmin niitä erittelemättä. Ainakin minun tyttöaikanani nämä olivat totuuksia, joita pohdittiin ihan päiväkirjassakin ja tyttöjen kesken. Ovatko nykyajan tytöt enää oikeasti tyttöjä vai ovatko he hukassa tyttöydessään.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö tätä kaikkea voisi liittää johonkin Unicefin lastenoikeuksien listalle siihen "näin ei missään tapauksessa saa lastaan kasvattaessa kohdella" osioon?

Huh huh... Ihan hirvittää mitä olisikaan tapahtunut, jos äitini olisi muinoin ollut yhtä Kirkkaasti Valaistunut tyttöyden suhteen kuin Sinä!

Onneksi minusta viisaasti annettiin kasvaa ihan vaan räävitön kakara - tuollaiseen listaan kukaan kummiskaan 10 arvoisesti pysty...

Allyalias kirjoitti...

Oldghost, on hienoa päästä kerrankin valaisemaan noin fiksua ja sivistynyttä naista ;)

Taidemielipuoli, sitä on tullut soviteltua palasia, vai?? No, luulenpa, että kaikki meistä ovat joskus. Minä ainakin... Mielenkiintoista juttua sulla, muuten.

Pantteri, toivon, että nykyajan tytöt eivät ole tyttöjä. Toisaalta uskon nykyisin kasvavan sukupolven jollain tasolla tuntevan tyttöyteen liitetyt odotukset.

Tienpäällä, minunkaan äitini ei ollut kovin valaistunut. Mutta onneksi muu ympäröivä maailma korjasi tämän puutteen aika tehokkaasti :)

Hallatar kirjoitti...

Tyttönä oleminen on vaikeaa...
Mutta me onnistumme?

Inkivääri kirjoitti...

Hauska vakava juttu:)

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, ainakin hetkittäin :)

Inkivääri, kiitos!