sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Poikuudesta pääsemisen taito

Poikaparka. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa hänelle selviää, että poikana oleminen on erittäin epätoivottava olotila - lähes yhtä paha kuin tyttönä oleminen. Häntä kutsutaan lempeästi pikku mieheksi, mutta poika ymmärtää itsekin, että tämä nimitys on vain muistutus siitä, mitä hänen odotetaan olevan mahdollisimman pian.

Sanotaan, että tytöt leikkivät roolileikkejä ja kotista nukkejensa kanssa, kun taas poika leikkii tikkahippaa ja ampuu toisia impparilla. On olemassa hyvä syy sanoa näin. Pelkkä vilaus tiluksien perijän tyttömäisistä leikeistä saa äidin ahtamaan leikkimökin täyteen sementtiä tai sytyttämään nukkekodin tuleen. Isä puolestaan saa vain vaivoin peitettyä lievän sydäninfarktin aiheuttaman olkapääsäryn miehekkyytensä säilyttäen. Illalla isä lankeaa polvilleen ensimmäisen kerran elämässään ja rukoilee: älä älä älä älä anna pojasta tulla neitiä!

Pojalla on se etuoikeus, että hänelle on kaikki sallittua (kunhan se johtaa suorinta tietä kohti heteroseksuaalia miehuutta).

Pojalla on oikeus hankkia kehittäviä harrastuksia. Näitä ovat mainittujen tikkahipan ja impparileikkien lisäksi monet ryhmähenkeä kehittävät pelit. On tärkeää, että poika oppii voittamaan itsensä lisäksi myös muut. Häviäminen on häpeä. Itsensä, heikkoutensa ja vajavaisuutensa häpeäminen on hyväksi pojan miehistymispyrkimyksissä ja saa pojan yrittämään enemmän.
Poika saa harrastaa myös erilaisten kauniiden asioiden keräilyä. Autojen kuvat ja pienoismallit ovat kauniita. Naisten pyllyjen ja tissien kuvat ovat kauniita. Muumit, hevoset, kukat ja Gimmelin laulajat ovat ällöjä ja neitimäisiä tyttöjen juttuja, eikä niiden kuvia saa laittaa seinälle.
Komeiden jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden kuvien keräämisessä ei ole mitään homoa tai neitiä. Pojalla on hyvä olla esikuvia, joiden olemukseen verrata kehittymätöntä pikku ruumistaan ja riukuja käsivarsiaan.

Pojalle kerrotaan, että isin nuoruudessa luultiin itsetyydytyksen kasvattavan karvoja käsiin, mutta että se ei ole totta. Että itsetyydytys ja TYTTÖJEN ajattelu on luonnollinen juttu. Poika pohtii, olisiko jotain muuta keinoa saada karvoja käsiinsä. Hän haluaisi myös viikset ja kikkelikarvat ala-asteen toisella luokalla, niin kuin isäkin oli kertomansa mukaan saanut. Karvaisuus on miehekästä. Ei ole liian aikaista ostaa pojalle ensimmäistä partahöylää esikouluvuonna.

Poika ei saa kirkua, jos mehiläinen tulee koulun pihalla pörräämään korvan juureen. Pojan tulee olla hiljaa, mennä kotiin ja kostaa mehiläiselle repimällä sisälle eksyneeltä kärpäseltä kaikki raajat irti. Pojan tulee hävetä, että pelkäsi. Pojan pitää käydä ongella, eikä hän saa juosta karkuun edes silloin, kun saa kalan. Pojan pitää jaksaa olla hiljaa, kun isä kertoo saunassa talvisodasta. Pojan pitää rukoilla illalla yhtä isoa kikkeliä kuin isällä on.

Pojat huutavat paljon tyttöjä enemmän yrittäessään edesauttaa äänenmurroksen alkamista. Miehillä on möreä ääni. Jos joku luulee miestä edes puhelimessa naiseksi, voi seurauksena olla vakava itsetuntokriisi ja ote elämästä voi kirvota lopullisesti. Tutkimus osoittaa, että matalalla äänellä puhuvia kuunnellaan paremmin. Poika haluaa, että häntä kuunnellaan. Illalla hän kuuntelee isänsä puheita saadakseen jotain sanottavaa sitten, kun ääni on matalampi. Illalla peilin edessä hän muodostaa äänettä uusia sanoja: saaa-aa-ta-nan huu-uuo-ra. Oikeastaan olisi helpompi mennä peiton alle ja itkeä, mutta itkeminen on tytöille varattu juttu. Ne, jotka itkevät, ovat niitä, joita saa myös lyödä. Poika ei halua olla se, jota lyödään.

Pojan odotetaan kiinnostuvan tytöistä mahdollisimman hyvissä ajoin. Jos poika ottaa tyttöjä kiinni ja pussaa heitä väkisin päiväkodin pihassa, isi on todella tyytyväinen ja kertoo naapurille, että hänen poikansa on oikea naistenmies! Mieheksi kasvamisessa on tärkeää, että ottaa kiinni tyttöjä ja pussailee niitä. Tyttöjen kanssa jutteleminen ja niiden kanssa kaveeraaminen on neitimäistä, eikä kasvata pojasta kunnon miestä. Tyttöjä saa tuoda omaan huoneeseen suljetun oven taakse vain, jos aikoo pussailla tai ähkiä niiden kanssa. Äiti kurkistelee vierailun ajan ovenraosta peläten tytön opettavan pojalle kaunokirjoitusta tai roolileikkejä.

Poika saa osallistua kotisen leikkimiseen vain perheen koiran roolissa. Näin poika oppii, millaista olisi, jos naiset saisivat vallan.

Pojalle miehistyminen on iloinen tapahtuma. Jos poika karttaa miehistymistä, on hänen sama ripustaa munansa naulaan ja pukea ylleen kaunis, kukallinen kellohame.


Pakinaperjantaissa nyt pojista Jaa

27 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Voi poikaparkoja.
Onneksi joistakin pojista kasvaa aikuisia.

isopeikko kirjoitti...

Hyvin nähty ja ymmärretty. Olet varmaan tarkkaillut poikia huolellisesti ja pitkään :)

Kaura kirjoitti...

Ally, sää kirjoitat niin ihanasti että tulisikko mun kaa naimisiin?

Inkivääri kirjoitti...

Luulisi melkein että olet ollut poikana:D

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä onkin siis vain hyvä että yhä useampi koti on siirtänyt kasvatusvastuunsa kouluille ja muille vastaaville tahoille.

Allyalias kirjoitti...

Susu, ai kasvaako?? Tämä on minulle aivan uutta...

Peikko, olen todellakin tarkkaillut poikia enemmän kuin laki sallii.

Öööh, edellinen kuulostaa muuten ihan toiselta kuin olin tarkoittanut. Mutta menköön, jos kukaan ei soita poliisille :)

Kaura, luulin ettet koskaan kysyisi. KYLLÄ KYLLÄ KYYYYYLLÄH!

Inkivääri, ehkäpä olen ollutkin. Selvännäkijän mukaan olin edellisessä elämässäni miespuolinen (kiinalainen kirjailija)

Allyalias kirjoitti...

Mk, olimme yhtä aikaa liikkeellä... Ehkä se on hyvä, että vastuuta pallotellaan. Silloin saattaa joku yksilö vahingossa lipsahtaa verkon lävitse kunnolliseksi ihmiseksi..

Kaura kirjoitti...

Snif, tämä on onnen päivä <3

Anonyymi kirjoitti...

Nyt 'mars' on lähempänä kuin koskaan. Ymmärrän hiukan enemmän nyt. Ei ole helppoa olla poika, ei tyttökään. Missä on polun pää ikuiseen ongelmaan ollako vai eikö olla ja kumpanako 'helpompaa'...

Kirsi Marttila kirjoitti...

Enpä ollut pitkään aikaan tavannut sanan "ähkiminen" käyttöä tuossa merkityksessä! Niinhän sitä penskana sanottiin :)

Jos ei tytöksi kasvaminen ole helppoa, ei ole helppoa olla myöskään poika. Tiukat sukupuoliroolit (ja monet muutkin) rajoittavat ihmisiä ihan yleisesti. Kunpa voisimmekin kaikki vain kuulua luokkaan 'ihmiset'.

Allyalias kirjoitti...

Kaura, olen liidellyt pää pilvissä ja jalat irti maasta koko päivän!

Lastu, hienoa, että pääsin valottamaan tämän sotaisan planeettamme kamaraa sinulle. Tässä poika/tyttö asiassa pätee varmaan sama homma kuin kaikessa muussakin: molempi pahempi :)

Kirsi, sitä minäkin toivon. Kaiketi on sentään aikojen saatossa opittu hyväksymään enemmän erilaisia käyttäytymismalleja sukupuolen sisällä ja niiden ylikin. Tässä maailmassa vapaus on vain hellemmän vankeuden muoto. Ja jos ei muuta, sanat ainakin toimivat kaltereinamme.

Anonyymi kirjoitti...

On se hyvä että joku "ymmärtää" meitä poikiakin.

Voi Allyhyvä. Tuo Kaura kun ehti ensin. Susta olisi saanut ymmärtäväisen puolison... Tai sitten ei! Jos tuo olikin vain strategiaa???

Anonyymi kirjoitti...

VOI POJAT MIKÄ KIRJOITUS! Kaikki on jo sanottu, joten eipä muuta kuin HYVÄ ja KIITOS!

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki oli niin yksinkertaista ennen, toisilla oli pallot jalkojen välissä toisilla kainaloiden välissä ja siinä se - siis ennen kuin menit kirjoittamaan asiasta lähemmin.
Aatella, jos ihmisen pitäisi elämänsä päätteeksi ruksata valinta sueraavaan elämäänsä...jees rupempa vaikka mieheksi. Voisin jäädä kokonaan uudestisyntymättä nyt kun tiedän että molempi pahempi.

Mutta oli hienosti ja tarkkanäköisesti kirjoitettu taas kerran.

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, on se vaan kiva, että on sentään kysyntää täällä blogimaailmassa :) Tai sitten ei :D

Leijonainen, nöyrimmät kiitokset kiitoksestasi!

Sirokko, tuollainen valinta voisi olla tosiaan sellainen "ojasta allikkoon"-henkinen tilanne. Onneksi emme pääse(?) tuollaisia rastituksia tekemään..

Anonyymi kirjoitti...

Sulla mahtaa olla viisi veljeä, kaikki nuorempia, kun olet noin teräviä huomioita tehnyt poikien maailmasta.
Kirjoitit hirmu hyvin ja elävästi. Onneksi kaikilla pojilla ei ole kuitenkaan yhtä vaikeaa ja onneksi ei itse saa valita, haluaako elää elämäsnä poikana vai tyttönä.

Genoveeva kirjoitti...

Jeps, näin on. Kyllä Ally tietää. Vaikkei ole poika. No, tuli semmoinen olo taas yhdessä kokouksessa, että tytöt ovat tyttöjä ja sillä siisti.

Allyalias kirjoitti...

Aimarii, viisi veljeä olisi ollut ihan mahtava juttu, mutta olen kasvanut täysin miehettömässä perheessä.

Nyt minulla on kuitenkin 14-vuotias (synttärit tänään, onnea poikaseni) poika ja asioita tulee pohdittua hänenkin kannaltaan.

Genoveeva, voin uskoa, että sellainen olo tulee joskus. Niin minullakin :)

Hallatar kirjoitti...

Pojat ovat aina poikia.

Tytöistä pitää kasvaa naisia.

Onko se ihan oikein. =)

Anonyymi kirjoitti...

Juur eilen ajattelin, että olen minä ollut sokea ja ajattelematon äidinvaistoineni, kun olen synnyttänyt kaksi ihmispoloista tähän maailmaan. Kun oma elämä on pelkkää kärsimystä, niin ei taida olla lastenkaan elämä yhtä juhlaa. Etten tullut tätä ajatelleeksi, vaan kuuntelin lisääntymisviettiäni. Valveutuneella 70-luvulla kasvaneena yritin kannustaa lapsia leikkimään nukeilla(kin), mutta ei vaan napannut, lapsille nimittäin. Lapset vieläkin muistelevat kauhuissaan äitimuorin kotkotuksia. Siitä sentään ei tullut traumoja (heille), kun annoin heidän itkeä aina kun itkettää. Miehestä en tiedä, lukitsin sen aina siivouskomeroon, kun pojille tuli itku.

Onnea poikasellesi.

Hansu kirjoitti...

Voi pojat!

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, kun vaan saisimme kaikki kasvaa mielemme mukaan sellaiseksi kuin sattuisimme tulemaan.

Celia, ai onko sulla lapsia, joilla ei ole traumoja...??? Sinun pitäisi varmaan kirjoittaa jokin kasvatusopas ;)

Hansu, sas!

Anonyymi kirjoitti...

Juurihan minä kirjoitin, kuinka traumaattinen lapsuus heillä oli, kun olisi pitänyt leikkiä vielä nukeillakin. Onneksi olivat niin omatoimisia, että kieltäytyivät äitimuorinsa kotkotuksista ja välttyivät pahemmilta vaurioilta. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Tottahan tuo kaikki on, paitsi että en ole koskaan lukinnut miestä siivouskomeroon.

Kirjoituksesi tytöistä ja pojista ovat pistämättömän hyviä. Siitä juolahti mieleeni, että ihmisenä eläminen on toisinaan melkoisen vaikeaa, kun ympäristössä esitetään omia (ristiriitaisiakin) vaatimuksia ihmisenä olemisesta.

Anonyymi kirjoitti...

jep..näinhän se on..osuvasti sanottu. MUTTA jos vaikka opettaa työssään näitä lapsia niin voi OPETTAA sen että "EI se haittaa vaikka tytötkin onkin kivoja kavereita" ..siihen mitä asenteita antaa ei ONNEKSI vaikuta pelkästään omat vanhemmat..toisinaan se on tietty myös onni:)
T:taidemielipuoli

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava kirjoitus, kiitos! Meitä enemmän tai vähemmän yksinäisiä naispuolisia kasvattajia aina askarruttaa, miten saamme pojistamme miehiä - nythän siihen on ohjeet :)

Allyalias kirjoitti...

Celia, onneksi sinulla on fiksuja lapsia ;)

Mutta tosiaan... Miten sitä edes ollaan yleispätevästi ihmisiä? Ja kuinka paljon ihmisyydessä on eläimellisyyttä (vaikka yritämme erottaa itsemme muista eläimistä monin hullunkurisinkin keinoin)?

Taidemielipuoli, olet oikeassa, luojan kiitos! Onneksi vaikutteita saadaan niin paljon muualtakin kuin yhden tai kahden ihmisen näkökulmasta. Minulle ainakin kirjallisuus oli merkittävä kasvattaja.

Kukkis, onneksi saan jakaa nämä hyväksi havaitsemani ohjeet kaikkialle blogistaniaan. Ei tule puuttumaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun jälkikasvu tästä varttuu!