Toini 37 - Työtön

klik

"No lapsena mä tietenkin halusin parturi-kampaajaks tai eläinlääkäriks niinku kaikki tytöt meidän luokalla. Musta on joku vanha valokuvakin jossa leikkaan mai little ponilta harjaa lyhyeks äidin keittiösaksilla. Silloin sitä ajatteli, että kävisi jonkun koulun ja menisi normitöihin kahdeksast neljään, tiedätkö? Just samalla tavoin kuin kaikki muutkin. Mut kohtalo oli valinnut mulle toisen tien.

No en mä tiedä tavallaan mistä tää kaikki lähti. Tähän työttömyyteen ei ole mitään korkeakouluja tai muuta vastaavaa. Sun pitää itse opetella kaikki ruohonjuuritasolta saakka. Vuosien saatossa tulee sitten se nöyryys mitä tässä hommassa vaaditaan.

Joo, päivä alkaa mulla aikaisin. Ihan ensin tutkin avoimia työpaikkoja ja lähettelen hakemuksia niihin kaikkiin. Viime aikoina se ei ole ollut niin iso homma, kun avoimia paikkoja ei ole paljon tarjolla. Kyllä mä muistan vielä ensimmäisen cv:ni (hehhehheh). En ollut laittanut siihen edes että olen avoin ja sosiaalinen. Eihän siinä ollut edes fotosopattua valokuvaa! Niin sitä vuosien varrella kehittyy, juuh. Vähitellen mut on alettu tuntea kaikissa lähialueen yrityksissä, eikä mun tarvitse enää rampata turhaan haastatteluissa. Ammattitaidon karttumisen myötä on alkanut jäädä aikaa sellaisillekin asioille kuin työkkärin kursseilla ramppaaminen. Siellä mä täytän kaikkia itsetuntemuspapereita yhdessä muiden työttömien kanssa. Siitä mä saan kuitenkin tavallaan paljonkin. Mä rakennan siinä omaa identiteettiäni.

No iltaisin mulla ei ole juuri varaa harrastaa. Menen yleensä vanhan äitini luokse syömään ja kuuntelemaan sen mielipiteitä tästä nykyisestä tiestäni. Äiti neuvoo kuinka mun pitäisi hakea töitä ahkerammin ja yrittää ottaa vastaan vaikka vähän huonompaakin työtä. Ennen mä yritin väittää vastaan ja sanoa, että kun osa-aikaiseen paskaisten vessojen ja lattiakaivojen jynssääjän duuniin haki yli kakssataa mua pätevämpää tyyppiä. Eihän siitä väittelystä mitään tullut (hehheh). Nykyään kerron äidille kaikista niistä neuvojista, jotka antavat samat ohjeet melkein joka päivä. Sit äiti on huojentunut ja tyytyväinen. Hyvää tarkoittavien neuvojen kuunteleminen on aika iso osa tätä mun arkipäivääni. Mut pitäähän sitä oppia tulemaan ihmisten kanssa toimeen jos mielii töitä eikö juu?

Viime aikoina tää ala on tullut koko ajan suositummaksi. Meidänkin paikkakunnalla pyörii ihan älyttömästi väkeä, jotka jatkavat tätä työttömän uraa vuosikausia. Niillä on monesti hyvät koulutukset ja potentiaalia monellekin alalle. Niitä sit katsoo ihaillen ja toivoo kans kateellisena et ne työllistyis pian. Sit olis itselläkin taas saumaa edes johonkin pätkätyöhön. Monesti tekis mieli viillellä jonkun tutun työttömän pyöränrenkaat siinä työkkärin pihalla, kun tietää, et se varmaan sai sen kakspäivää kestävän keinosiementäjän siemennysvälineiden kuljettajan äitiysloman sijaisuuden mihin itekki oli hakenut. Siks just tässä hommassa oppii tosi paljon itsehillintää.

Joo, kaikkein vaikeinta tässä on olla turhautumatta. Sitä yrittää vain seurata omaa uraansa taloudellisesta ahdingosta ja masennuksesta huolimatta. Pitää yrittää jaksaa keksiä uusia valheita työhakemuksen parantamiseksi ja muistaa urhea hymy kun joku puolituttu kysyy mitä mä nykyään hommailen. Vähitellen, oppiessaan, sitä tulee onneksi niin apaattiseksi, ettei välitä enää mistään. En mä tiedä - kai tässä vaan on pieni osa lahjakkuutta ja ihan älyttömästi rankkaa työtä..."

...Samalla ammattitaidolla tehdään myös paksu ja täyteläinen Juhla Mokka...

Harmi vaan, että jotkut joutuvat tyytymään ihan helvetin kitkerään, vatsakalvot polttavaan Euroshopperiin!

Pakinaperjantain aiheena on mestari Jaa