Kai tiedätte tunteen

Lienee kaikille tuttua, että silloin tällöin, perjantai-iltaisin, kun istuu täysin pahaa-aavistamattomana ja hyvällä mielellä juoponpunaispäällyksisellä olohuoneen sohvalla, jalassaan harmaat olohousut ja iso valkoinen t-paita, jonka rintamuksessa lukee palmujen ympäröimänä Miami, huomaatkin yhtäkkiä, että paholainen istuu rintasi päällä ja estää melkein kokonaan hengittämästä.

Hingut happea ja yrität katsoa tv:n visailuohjelmaa keskittyneesti. Mutta ei auta. On vain pakko mennä eteiseen ja jos on perhettä, et puhu heille mitään. Vedät vain talvilenkkarit jalkaasi ja niskaasi pitkän, lilahkon talvitakin. Ja sitten lähdet pimenevään iltaan rahattomana ja rasvaisessa tukassa.

Kierrät lähiöbaarin nurkkia kärsivällisesti. Kapakan peililasi heijastaa laihan, väsähtäneen naamasi ja valkoiset rystyset, jotka olet käpertänyt puristamaan takkisi liepeet rintakehäsi suojaksi. Lopulta lähiöbaarista purkautuu/heitetään ulos ryhmä ukkoja, jotka sytyttävät sätkänsä välittämättä pitkään elävistä kipinöistä, joita tihkuu huonosti käärittyjen pötköjen päistä.

Ukkolauma johdattaa sinut kotiinsa. He virittävät kömpelösti ja kinastellen kuksansa keittiönpöydän ruutuvahakankaalle. Viinaa kaadetaan. Sinä saat käteesi keltakukallisen, pahvisen kertakäyttökupin, joka on senttiä vaille täynnä Viru Valgeta, sitä vägevämpää sorttia. Ryystät niin, että röpötys käy. Humallut samalla, kun ukot uittavat voita vanhassa valurautapannussa ja joku siivuttaa lenkkipötköä neljään osaan.

Ukot riitelevät. Yhden kuksa on huomattavasti muiden motteja isompi ja vetää paljon enemmän. Tiedät, että ukot ovat riidelleet saman riidan monesti ennenkin. Makkarat käryävät pannulla, muut ukot juovat uhmassa isokuksaisen viinat suihinsa. Sinulle ei tarjota.

Makkarat nostetaan pöytään isolla pahvilautasella, jonka keskustaa ympäröivässä urassa kiertää rasva. Jokainen poimii sormin oman palansa. Sitten käydään tupelle. Ukot riitelevät, kuka joutuu ottamaan sinut parikseen. Yrität röyhistellä taidoillasi, mutta sinua ei oteta tosissaan.

Peli jatkuu, kunnes sinä ja ukot alatte sammua. Viimeinen hereilläolija yrittää vongata sinulta laiskasti seksiä ja kun ei saa vastakaikua, heittää pahvilautasen keittiön ovesta eteiseen. Käperryt lialle haisevalle, harmaantuneen vaaleanruskealle keittiön matolle ja sammut.

Se on sinun pakosi.


Vastaan itsekin Pakinaperjantain ja vara-Pakinaperjantain haasteeseen... Jaa

Helpotusta Pakinaperjantaihimoisille.

EDIT:

Pakinaperjantai olikin tullut takaisin, joten vastaukset tähän PAKO-haasteeseen voipi laittaa Leelian lepotuoliin. Tännekin toki saa ilmoittautua, välitän viestin eteenpäin ja linkkaanpa mainoksen tuohon osallistujalistaankin :)

Tämähän on ihan mahdotonta, kun Pakinaperjantai on vaan lomalla ja lomalla.

Siispä tällä viikolla otan ohjat omiin käsiini ja järjestän halukkaille vara-Pakinaperjantain.

Karkauspäivän kunniaksi aihe on

PAKO

Viikon osallistujat:

Oh-Show-Tah Hoi-Ne-Ne: Karataan kimpassa

Isopeikko: Pako

Minä itte: Kai tiedätte tunteen

Muita Pakinaperjantaihin ilmoittautuneita:

Loreal Blondi: Pako viime tingassa

Ummet ja lammet: 1 ja 2

Akkapaha: Äkkilähtö

Tienpäällä: Pako

Hallatar: Karkauspäivä

Liisan Mappi: Pako

Olli: Pako

Hansu: Tunnetilan pako

Kutis: Pako (oikeuslääkäri Javierin tarinan 3. osa)

Mummy's: Ellan pako

Ummet ja lammet: 3 ja 4
Vastaa haasteeseen kuten normaalisti niin linkitän tähän postaukseen. Asiaa tuntemattomat voivat halutessaan tutustua juttuun Pakinaperjantain linkin kautta ja lähteä mukaan kirjoittamaan. Väsään itsekin jonkun version haastesanasta, mutta ensin takaisin nukkumaan... (voi näitä sairaslomalaisuuden kamalia velvollisuuksia)

Jaa

E for Exellent

Kiitos rakkaalle Hallattarelle hienosta tunnustuksesta!

Haluan ojentaa tämän tunnustuksen KAIKILLE... Mutta kun tämä on jo vaikka missä.
Ottakaa nyt ainakin Lilli, Alastalo, Noeijoo ja Pantteri. Te ootte niin exellenttejä intelligenttejä!

Päivitän nyt taas uuden luvun terveydentilaani koskien: Saan lisää tietoa tissiasioissa sittenkin vasta ensi viikon tiistaina. Alkaa jo käydä tämä hermoilu hermoille. Ette voi muuten uskoa, kuinka ongelmalliseksi asiat menevät, jos sattuu olemaan yhtä aikaa kuumeessa ja tissipotilaana. Ja on kaksi eri lääkäriä, eikäku... terveydenhoitaja ja lääkäri... eikäku terveydenhoitaja.... eikäku terveydenhoitaja ja puhelinaika... Olen pyörinyt byrokratian rattaissa sairaan itseni ja tyttäreni kanssa aamukahdeksasta, ennen kuin ennätin tänne bloggailemaan.

Sinnikkyyteni ansiosta olen nyt kuitenkin vihdoin sairaslomalla ja äärimmäisessä tekemisen puutteessa. Siispä blogielämäni tulee olemaan normaalia vireämpää :) Jaa

Toiveita

Pieni keltatukkainen tyttö seisoo hiekkalaatikon reunalla. Hiekkalaatikko on neljän rapistuneen rivitalon piirin keskuksessa. Muu maa on polvetrepivää soraa ja renkaanjälkilabyrittiä. Yhden rivitalon yksi ikkuna on tytön ja tämän perheen keittiön ikkuna. Pikkuveli on jossain välissä ehtinyt painaa kätensä ruutuun ja jättänyt tahmeat jälkensä heijastamaan keittiön valoa.

Tyttö nostaa nenänsä taivasta kohti.
- On yyöö. Kello kaksitoista lyyyöööö, tyttö kuiskaa hiljaa.
Tähtiä on kahdenlaisia. Sellaisia jotka tuikkivat ja sellaisia, jotka ovat vaan. Tyttö tykkää niistä, jotka ovat vaan. Ne on liimannut taivaalle joku huolellinen tyttö. Sellainen, joka jaksaa liimata reunoihin saakka, eikä jätä kaikkea riipin raapin lepattamaan. Sillä tytöllä on aina puhdas penaali ja pitkät lyijykynät, eikä se tyttö koskaan pistele pyyhekumia lyikkärinreikiä täyteen.

Yksi tähti irtoaa taivaasta kokonaan ja pujahtaa ovelasti tytön silmänreunan ohi. Tyttö nipistää ripset yhteen.
- Korurasiakorurasiakorurasiakorurasia, tyttö sanoo ja ajattelee mielessään pientä, kauniisti pyörivää ballerinaa.
Tytöllä on kaksi korua. Sormus, jossa on vihreä timantti ja hamahelmikaulakoru, jonka hän on tehnyt syksyllä iltapäiväkerhossa.
Jos olisikin niin, että korurasia olisi ilmestynyt aamulla portaille tai postilaatikkoon. Tyttö laittaisi korut sinne ja piilottaisi rasian salaiseen paikkaan yhteisvarastoon. Sitten hän unohtaisi koko jutun tahallaan kymmeneksi vuodeksi, tai niin pitkään että muutettaisiin. Siinä ajassa rasia olisi ehtinyt muuttua Aarteeksi ja kaikki ihmettelisivät, kuinka hän onkaan osannut pitää salaisuutta ihan itse, öin ja päivin.

Keittiön valo sammuu. Tyttö nyplää sormillaan keltaista villalankaa, jolla hän on sitonut kotiavaimen kaulaansa. Olisipa vain hauskaa, jos maan alla asuisi suuri lötkömörkö, joka söisi illalliseksi ihmisten toivomuksia. Nyt hänen korurasiatoiveensa laskeutuisi maan läpi lötkömörön pesään ja mörkö murentaisi siitä lapsilleen niin paljon, kuin ne jaksaisivat syödä ja humpsauttaisi loput omaan suuhunsa.

Tarinamaanantain aihe on toiveita.

Ps. Joudun odottelemaan hermoilemiani tuloksia ensi viikon loppuun. Silloin toivon mukaan tulee lopullinen selvyys asioihin :) Jaa

Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 8: Valon vaikutuksia

(Kaikki edelliset blogitapaamiset ja linkit näiden tapaamisten aikaansaamiin lisäpostauksiin löytyvät mielikuvamurhailua-labelin alta)

- Puh puh puh puhpuhpuhpuh läääääh... hiiik.
Ohari pysähtyi tien reunaan, nojasi raskaasti sauvakävelysauvoihinsa ja yritti saada hengen kulkemaan. Hän tiesi olevansa sekaisin, toimivansa lisääntyvän valon herättämässä hetkellisessä maniakohtauksessa. Mitään muuta selitystä olisi tuskin löydettävissä sille, että hän hieveröi henkensä ihan vapaasta tahdostaan, aikaisin sunnuntai-aamuna ja teki sen vielä heiluttamalla kahta kepakkoa käsissään. Tai voisiko syynä olla PMS, Ohari mietti ja yritti turhaan laskea läähätyksen lomassa päiviä edellisiin kuukautisiin.

Ohari nosti katseensa kohti taivaanrannassa kajastavaa, hullaannuttavaa valojuovaa. Nyt oli jo tulossa valoisaa. Eihän kellokaan ollut kuin vasta... Oharin ajatukset keskeytyivät. Kuulosti kuin joku olisi pieraissut pusikossa. Ohari heitti sauvakävelysauvat kirkaisten käsistään ja kaivoi pippurisumuttimen toppatakin taskusta. Hän tyhjensi puoli pullollista pensasta kohden, huutaen toistuvasti sanaa TUNTEMATON, jotta mahdolliset muut kulkijat ymmärtäisivät hänen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi.

Melun säikäyttämä, äärimmäisen nolon näköinen kissa luikahti pensaasta ja ravasi tien poikki korvat luimussa. Ohari uskalsi vihdoin hellittää kouristuksenomaisen otteensa pippurisumuttimesta.
- Kis kis ksss ksss, hän huuteli kissan perään, mutta se ei tullut enää takaisin.
Ohari pudisti päätään ja keräsi sauvat maasta. Joskus vieläkin häntä hermostutti, vaikka viimeisestä blogihahmon murhasta oli kohta vuosi aikaa.

Pensaasta kuului uusi narahdus. Ehkä kissalla oli pensaassa pentuja, jotka makasivat hangella emottomina, Ohari ajatteli ja asteli varovasti pensasta kohden. Maassa näkyi jotain. Ohari ojensi kättään ja nosti esiin putkilon, joka oli täynnä punaista kimallegeeliä. Luultavasti lasten leikeistä jäänyt. Ohari tunki geelin taskuunsa pippurisumuttimen viereen.

Korvan vieressä rouskahti. Ohari ehti kääntää katseensa äänen suuntaan, nähdä punaiset, kimaltavat kasvot, joiden keskellä paloi kiihtynyt silmä. Hän ehti nähdä keltaisten kuviosaksien syöksyvän ilman halki.
- Minä tulen, ystävät, Ohari ajatteli viimeisenä ajatuksenaan, nähdessään tuttujen blogihaamujen odottavan kuusen oksilla istuen.

*****

Allyalias pyyhki tahmeaa kimallegeeliä kasvoiltaan. Saisi olla viimeinen kerta, kun hän yrittäisi naamioitua tällä tavoin. Hän nosti kävelysauvat käsiinsä. Hän oli aina toivonut itselleen tuollaisia sauvoja. Vincent juoksi tien poikki hiljaa hihittäen.
- Kiitos avusta, Allyalias sanoi kissalle.
He iskivät ylävitoset ennen kuin Vincent katosi matkoihinsa.

Allyalias katsoi taivaanrannassa kasvavaa valojuovaa. Keväällä oli todella hullaannuttava vaikutus. Se sai piilossa olleet vaistot heräämään ja olon tuntumaan elävältä. Allyalias haisteli ilmaa. Jossain lähellä asui seuraava blogihahmo, joka ei vielä vaistonnut hänen olevan tulossa...

Jatkuu taas ensi kerralla.... Jaa

Extremevapautta tyyliin Jali ja suklaatehdas

Olemme tottuneet elämään maailmassa, jossa on kahdenlaisia paikkoja: On niitä, joihin pääsemme esteettömästi, mutta joihin emme oikeastaan halua mitenkään erityisesti mennä (esim. katu) ja niitä, joihin haluaisimme mennä, mutta joihin pääsyä on rajoitettu (esim. elokuvat).

On tietenkin pari poikkeustakin. Vaikka kirjasto (jonka käyttö tulee maksulliseksi, kunhan keksitään keino tehdä se "massoja" suututtamatta) ja taidemuseon sisäänpääsymaksuton päivä.

Miksihän joku ylikansallinen yhtiö ei ole vielä keksinyt markkinointikikakseen sellaista, että se piilottaisi tuotteeseensa (oli se sitten vaippapakkaus tai limsapullo) lipun, jolla pääsisi IHAN KAIKKIALLE? Ja sitten tuollainen pääsylippu sattuisi jonkun meistä suomalaisista käsiin... Siinä muuten jäisi Lottovoitto kirkkaasti kakkoseksi!

Ensin tulisi varmaan mieleen kaikkein mielikuvituksettomimmat jutut. Että voisi esteettömästi matkustaa maalla, merellä, meren alla, ilmassa ja avaruudessa mielensä mukaan ja nykytekniikan sallimissa rajoissa. Että pääsisi näkemään maailmankuulut taideaarteet, retkeilemään päämäärättömästi pyramidien uumenissa, käymään konserteissa ja tutustumaan eri uskontokuntien temppeleihin rajoituksista välittämättä.

Sitten voisi tutustua mielenkiintoisiin, salaisiin arkistoihin ja ottaa selvää tappoiko Oswaldin Lee Harvesteri sen Kennedyn vai ei. Ja pääsisi sisään strippibaareihin vaikka kuinka kamalassa tuiskeessa. Ja - parasta kaikessa - ei tarvitsisi odottaa, että tamponi vuotaa yli, kuukuppi posahtaa tai lapsen ulkohaalarin etumuksessa on tummempi läikkä. Pääsisi esteettä vessaan ihan tavallisessa kusihädässäkin.

Jossain vaiheessa onnellisen voittajan aivot alkaisivat ymmärtää tämän ihmeellisen lipun todellisen potentiaalin.

Enää ei tarvitsisi sairauden iskiessä istua yhdeksättä tuntia päivystyksen odotusaulassa ja toivoa yllättävää sydänpysähdystä, joka takaisi ainakin hetkellisen siirtymisen kiireellisyysasteikossa eteenpäin. Pitäisihän jonkun silloin tulla viiden minuutin sisällä iskemään ihminen jonotuskuntoon...
Eikä tarvitsisi enää pelätä leikkausjonoon kuolemista.
Tuolla ihmeellisellä lipulla saisi sairauden iskiessä asianmukaisen hoidon jo silloin, kun sitä tarvitsee. Ilman odottelua. Ilman kitumista.

Sama juttu työpaikan kanssa. Työttömän ei tarvitsisi enää opiskella Bulgakovin tyyliä oppiakseen mahdollisimman lennokkaan ja mielikuvituksellisen tavan valehdella itselleen kunnon työhakemus. Enää ei tarvitsisi avata uutta puhelinliittymää ja opiskella imitaattoriksi, jotta voi esittää puhelimessa tulevalle työnantajalle olevansa"korkea-arvoinen suosittelija".
Lipun omistaja saisi itselleen sopivan työn, vaikka hän olisi koko ajan täysin rehellinen.

Entäpä, jos lippu sattuisi esim. liikuntarajoitteisen suomalaisen kohdalle? Silloin kaikki menisikin ihan hurlumhei! Liikuntarajoitteiselle pitäisi (himskatti soikoon) taata pääsy ihan kaikkialle (jopa myymälöihin ja työpaikalle) ja hänen tulisi lippunsa oikeuttamana päästä jopa ulos kodistaan oman halunsa mukaan. Mullistavinta olisi, että liikuntarajoitteinen olisi myös oikeutettu saamaan esimerkiksi riittävästi kuntoutuspalveluja.

Vanhuksista on turha edes puhua. Lipun saanut huonokuntoinen vanhushan jättäisi vanhainkotinsa saman tien, kieltäytyisi säännöllisistä suolihuuhteluista ja asettuisi omilleen asumaan ja vieläpä sellaiseen paikkaan, jossa häntä ehdittäisiin pitää ravittuna, nesteytettynä ja puhtaana.

Kenties tällainen kaiken salliva lippu ei olisikaan kovin hyvä idea. Muut kateelliset luultavasti kivittäisivät lipun omistajan hengiltä lipunhimoissaan. Eikä se vielä riittäisi! Pian ihmiset rupeaisivat vaatimaan itselleen monia lipun mahdollistamista asioista, vähän niinkuin perusoikeuksikseen. Ja sitähän emme voi sallia! Ihmisarvo on raskaalla työllä ansaittava!


Pakinaperjantain aiheena on lippu. Jaa

Hyvää ystävänpäivää!

Kiitos kaikille blogimaailmasta tutuille ja tosimaailmasta löydetyille ystäville siitä, että olette olemassa. Hankalina päivinä pelkkä ajatus olemassaolostanne saa hymyn huulilleni! Jaa

Tissitutkimuskierteessa

En ole pahoillani ylidarmaattisuudestani.

Ehdin ilkamoida pienillä ja nahistuneilla, mutta terveillä tisseilläni pikkuisen liian aikaisin. Uusimpien tietojen mukaan jotain löydettiin sittenkin. Oikein asioikseen nyt illalla soittivat. Huomenna sitten uusiin tutkimuksiin... :(

Jänskättää...

Toivottelen teille rakkaille ystävilleni hyvät ystävänpäivät vasta huomenna :) Jaa

Meemiputkessa

Jälleen kerran vahvistuu väittämäni, että haasteet eivät tule koskaan yksin (eivätkä kello kaulassa). Eli on jälleen haasteen aika. Kiitokset muistamisesta kuuluvat Auringonkukkametsälle ja Pilviharsolle.

Siis...

1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaa blogipostaukseesi, liittyen seuraaviin teemoihin:

Perhe: Matörespain eli onko äitisi Espanjasta?
Ystävyys: Ystävyys-runo
Rakkaus: Kalajuttuja II
Minä itse: Syksyinen päiväkirjamerkintä
Mitä tahansa: Pakinaperjantain aiheena astia

2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää pari uuttakin blogia. Minä rikon tapojeni mukaan sääntöjä ja haastan mukaan kuusi bloggaajaa, jotka olen löytänyt Appelsiinin tuoksussa ja Pilviharsossa harhaillen. Kolme kummankin porukoista.

Siis Auringonkukkametsän ketju:

Varo vaan
Pala maailmaani
Ihmelapsen viimeiset hetket

Pilviharson ketju:

Pah44 ja kolmas elämä
Hetki hengittämättä hiljaa
Tähtitarha

Mielenkiintoisen oloisia blogeja kaikki...

3. Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja. Jaa

Kansalaisopisto - sellaisena, kuin minä sen haluaisin.

Kutis, Olli, Hallatar ja Saara toivoivat minun ideoivan joitain käytännöllisiä kursseja Kansalaisopiston suppeahkoon tarjontaan. En aio esittää mitään kovin kaukaa haettua, vaan yritän enemmän hahmotella niitä aukkoja, joita koen tarjonnassa olleen pitkään. Siis vain oleellisimmat...

Ohjeet ovat tässä:
Here's what I have to do: Devise a list of 5-10 courses you would take to fix your life. It's more fun to be in classes with friends, so include one class from the person who tagged you that you'd also like to take. Tag five.

Siis ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

1. Läskiperse rahoiksi - kurssi: Koko kevään kestävä kurssi sisältää verstas-osion, jossa ryhmäläiset rakentavat itse oman rasvaimulaitteensa viritetystä pölynimurin moottorista, puutarhaletkusta ja tavallisista keittiösaksista. Teoria-osiossa plastiikkakirurgian ammattilainen perehdyttää kurssilaiset rasvaimun saloihin havainnollisten kaavioiden avulla.
Voit auttaa itsesi ja lähipiirisi kesäkuntoon edullisesti! Hinta 100e + materiaalikustannukset (n.20e)

2. Tunnista nolot sairautesi ja hoida ne luontaistuottein - kurssi: Kolmen kurssiviikonlopun aikana tutustutaan Jorma Palon lääkärikirjaan yhdessä terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa. Kurssilaiset saavat kattavan tietopaketin perinteisesti noloiksi koetuista sairauksista ja perusteellisen opastuksen luontaistuotteiden tehokkaaseen käyttöön. Huom! Voit ilmoittaa etukäteen sähköpostilla tai puhelimitse erityistoivomuksesi kurssilla käsiteltävien sairauksien suhteen, jotta voimme ottaa kaikkien tarpeet huomioon luottamuksellisesti.
Ei enää koskaan nolona lääkäriin! Kurssin hinta 45e + ateriat 5.50/pvä

3. Maikol Nait, kikkarapää - kurssi: Tällä koko kevään kurssilla palautetaan mieleen lapsuuden rallatukset, joita et löydä laulukirjoista. Oopperalaulaja Johanna Rusanen laulattaa kurssilaiset takaisin lapsuuden kultaisiin kesiin! Kurssin hinta 60e (sisältää lapsuuden vaietut laulut-nuottivihkon ja lyriikat)
Ps. Muistatko vielä, mikä nenässään Robin tuli perässä?

4. Kouluryhmille esiintymisen alkeet-kurssi: Tämä kurssi on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet valistamaan koululaisryhmiä oman karun esimerkkinsä kautta. Esiintymiskursseilla opimme lukuisia tehokeinoja mm. klassiset yhtäkkinen kalpeneminen ja hyperventilaatiokohtaus. Hiomme yhdessä tarinasi ja ulkoasusi mahdollisimman valistavaan muotoon. Huom! Kurssille ovat tervetulleita myös ne osanottajat, jotka ovat kiinnostuneita valistustyöstä, mutta eivät ole vielä löytäneet omaa aihettaan. Keksitään se yhdessä! Kurssin hinta 10e menee lyhentämättömänä koululaisvalistustyön tukemiseen.

5. Päivä pissiksenä - kurssi: Tämän monipuolisen kurssin aikana valmistamme juuri sinulle sopivat, yksilölliset lantiofarkut ja topin. Opit tuntemaan kattavasti mm. Lissujen ja Fall Out Boyn tuotannon. Aidot pissikset opettavat sinulle, minkä Mäkkärin kulmalla on siistii notkua, unohtamatta oikeaa käyttäytymistä ja puhetyyliä. Opit myös varastamaan myymälästä juuri sinulle sopivan huulikiillon ja kynsilakan, sekä valehtelemaan nimesi ja henkilöturvatunnuksesi kiinni jäädessäsi. Ompelutaitoisille erityisopetusta syömishäiriön feikkaamisessa. Myös miehet tervetulleita mukaan joukkoon!
Kurssin hinta 30e+materiaalit.

Myöhemmin tulossa mielenkiintoisia kursseja, mm: Käyttöenglantia alkoholisteille, Ohitusleikkaus kotikonstein II, Kusilaatta ja muuta jäynää vihollisellesi, Keskeytetyn yhdynnän terveysvaikutukset, Huovuta itsellesi koti!, ja paljon paaaaljon muuta!

Tervetuloa mukaan! En keksi tähän hätään viittä haastettavaa, joten toivon niiden osallistuvan, joita ei ole vielä haastettu. Nyt on kiire! On lähdettävä Kutuharjun kanssa Ajatustenluku- ja elekielen tulkintakurssille!
Jaa

Lahja palasi kotiin

Korpun piilotti Lahjan Ouluun. Se on ollut hallussani jo useamman päivän, mutta olen ollut kovasti oksennussairaana (ensimmäistä kertaa niin sairaana, etten jaksa istua tietokoneella tai ottaa kuvia kameralla).
Nytkin postaan ihan pikaisesti ja painun sänkyyn virumaan :)

Lahja päätyi kotiini siten, että mieheni Sulfidi vuorokauden valvottuaan, paskaisissa rekkaäijän kuteissa kulkien, hiippaili kirkolle pakettia hakemaan. Kaikki kävi tietenkin äärimmäisen helposti, jos emme ota huomioon viimeisen päälle pukeutunutta hääkansaa, joka marssi kirkkoon juuri samaan aikaan, kun Sulfi kyyristeli lähistöllä. Pukumiesketjun hetkeksi katketessa Sulfi syöksyi lahjan kätköpaikalle ja koppasi aarteen mukaansa. Olin hänen kanssaan koko ajan tiiviissä puhelinyhteydessä, kuten kunnollisissa, salaistakin salaisemmissa missioissa kuuluu. Puhelimesta kuului manailua, kun äijä tajusi vieraiden silti nähneen hänet.

Avasimme Lahjan innosta kihisten ja huomasin ilokseni sisällön vaihtuneen kokonaan. Siellä oli kirja, jota en ole vielä lukenut (ja jonka luen pian, kun alan olla vähän vähemmän kuolemaisillani, mutta silti sairas. Mikä voi olla ihanampaa!!!). Olin hypätä riemusta kattoon huomatessani salaperäisen vihkosen ilmestyneen mukaan kuvioihin. Olin (ja olen) todella ylpeä meistä blogi-ihmisistä! Mitä kaikkea me vielä saammekaan aikaan yhdessä!

En tiedä mitä Lahjalle tapahtuu seuraavaksi ja onko Leikki nyt päättynyt. Kaikkihan on lopulta kiinni Sulfidista, joka on Lahjan virallinen löytäjä. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan...

Kiitos kaikille, ihanille osallistujille! Jaa

Auervaaruudesta

Olen tehnyt pienen mittakaavan tutkimusta auervaaroista ja tuon harvan, mutta sitäkin kaavamaisemmin käyttäytyvän ihmisjoukon edesottamuksista. En ole niinkään kiinnostunut heidän peitenimistään ja -tarinoistaan, enkä ole liioin halukas lukemaan lapsuuden hankalista perheoloista tai siitä, kuinka täydellisesti he täyttävät psykopaatin tunnuspiirteet.

Mietin vain, että jos ihminen kerran näkee sen vaivan ja ryhtymällä ryhtyy auervaaraksi, miksi ei sitten tekisi sitä kerralla kunnolla!

Jo hyvin pieni taustatyö ja tutustuminen edeltäjien toimintaan helpottaisi huomattavasti tavallisimpien sudenkuoppien välttelyssä. Oikeastaan, etenkin kun psykopaattien kerrotaan olevan usein keskivertoa älykkäämpiä, auervaaruus on naurettavan helppo elämäntapa (paljon helpompi, kuin kuitupitoinen/kolesteroliton/sokeriton/suolaton/kasvisrikas elämä, jota yhä useampi harrastaa nykyään).

Koska esiinnyn tässä blogissa anonyyminä, voinen paljastaa ryhtyneeni auervaaraksi jo monta vuotta sitten.
On melkein ihanaa olla tällainen mitäänsanomaton, lähes läpinäkyvä epäihminen. Kuljen huomaamattomana, sisään päin hymyillen, ajatellen, etteivät arvaakaan, millainen katala ihminen arkisen kuoreni sisään kätkeytyy. Että olen juuri se, josta vanhemmat varoittivat ja iltapäivälehden alkupuolen sivuilla kerrotaan.

Toisin kuin edeltäjäni, minä olen pyrkinyt toimimaan fiksusti.
Ihan ensimmäiseksi tiedostin sen tosiasian, että auervaaruus on tila, joka päättyy (jollei sitten vaihda paikkakuntaa ja nimeä, mikä on äärimmäisen työlästä ja syö hauskuuden harrastuksesta), kun joku tunnistaa auervaaran. Paljastuminen on onneksi äärimmäisen helppo välttää.

- Auervaaruutta on pidetty miesten yksinoikeutena. Luonto on suonut minulle helpon tien; olen syntynyt naiseksi. Mutta myös miespuoliset, auervaarana elämisestä haaveilevat, voivat hälventää ympäristön epäluuloja muutamalla, nykyään jo suhteellisen yksinkertaisena pidetyllä leikkauksella.

- On yleisessä tiedossa, että auervaara on verbaalisesti lahjakas, miellyttävä ja kaunopuheinen ihminen. Epäilyjen välttämiseksi olen pyrkinyt tuomaan kaikissa mahdollisissa käänteissä esiin karkean moukkamaisuuteni.

- Auervaarojen tiedetään keksineen mitä mielikuvituksellisempia kehystarinoita, joko tehdäkseen itsensä mielenkiintoisemmaksi, selittääkseen salaperäisiä menojaan, tai muuten vain huijatakseen ja ällyyttääkseen lähipiirinsä ihmisiä. Vaikka tuollaisten tarinoiden keksiminen olisi äärimmäisen mielekästä puuhaa, olen havainnut paljastumisen riskin kasvavan kaikenlaisesta valehtelusta suunnattomasti. Siispä olen - ja tätä suosittelen lämpimästi muillekin auervaaroiksi aikoville - pyrkinyt päinvastoin olemaan mahdollisimman rehellinen ja avoin esim. oman menneisyyteni, työpaikkani ja menojeni suhteen. Tällainen valinta osoittautuu pitkässä juoksussa vähemmän stressaavaksi ja ainakin minä hykertelen iltaisin mielessäni ajatellessani, kuinka hyvin olen osannut naamioida auervaaruuteni.

- Rahan huijaaminen on kuvio, joka toistuu auervaarain tarinoissa uudestaan ja uudestaan. Minusta kannattaa siis miettiä tarkkaan, arvostaako enemmän materiaalista mammonaa, vain auervaaruuden mukanaan tuomaa elämänsisältöä. Minulle valinta on selvä ja pidättäydyn kaikesta rahan huijaamisesta niin kauan, kun mielin jatkaa valitsemallani tiellä.

Oppimattomisen auervaarojen tarinoissa käy lopulta niin, että kaikki edellä mainitut asiat punoutuvat vähitellen epämiellyttävien tilanteiden kasautumaksi, jota kutsutaan ammattipiireissä nimellä vyyhti. Tällöin lähipiirissä alkaa itää epäilyksen verso, joka kasvaa, kunnes joku vihdoin tunnistaa läheisensä piilotteleman auervaaruuden. Yleensä tässä tilanteessa on joko aika vaihtaa paikkakuntaa ja nimeä, tai huonoimmassa tapauksessa vastata auervaaruuksistaan oikeusistuimen edessä.

Minä olen oppinut toisten virheistä ja voin rehellisesti sanoa, että hyvin luultavasti kukaan ei ole vielä tunnistanut, mikä todellisuudessa olen. En tietenkään malta viedä salaisuuttani mukanani hautaan, vaan paljastan testamentissa läheisteni eläneen koko elämänsä tietämättömänä perheessään asustelevasta auervaarasta. Pelkään vain, että he eivät usko totuutta, vaikka näkevät mustaa valkoisella. Pitävät asiakirjaa vain omituisen ja muutenkin höpsähtäneen vanhuksen hourailuina. Sen verran täydellinen tämä petokseni on.

Toinen, mitä olen usein miettinyt, on silmäniskumurhaajan rooli. Miksi ne hölmöt kakarat menevät aina lopulta iskemään silmäänsä? Sehän on juuri se klassisin tapa jäädä kiinni! Eivät helkkarissa koskaan iskisi silmäänsä ja saisivat olla kammottavia silmäniskumurhaajia koko lopun ikäänsä.

Pakinaperjantain aihe on petos Jaa