tiistaina, tammikuuta 29, 2008

Lahja on TAAS Oulussa!

Muistatteko vielä Leikin?

Nyt Suomen innokkaimmat Leikkijät, eli me oululaiset olemme saaneet Lahjamme takaisin. Korpun (ohjeet linkin takana) on "piilottanut" sen selkeääkin selkeämpään paikkaan. Käy siis hakemassa se pois kuleksimasta, parahin ohikulkija.

Jos et käy, niin minä käyn! Jaa

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Ekotekoja

Hansu haastoi minut kertomaan ekoteoistani. Tartun heti haasteeseen, jotta saatte kaikki ihmetellä luontoystävällisyyttäni!

1. Veden säästäminen:
Olen jo usean vuoden ajan käyttänyt puhdistautumiseen pelkkiä Savett intimejä. Kun kietoo paplareiden avulla Savetteja yöksi hiuksiinsa, saa aamulla puhtaat ja ympäristöystävälliset hiukset.

2. Pullot pullonkeräykseen:
Olen huomannut, että usein kierrätettävät juomapullot ja - tölkit päätyvät luontoon tai roskakoreihin. Olenkin alkanut pelastaa pulloja kaupasta. Ostan mahdollisimman paljon alkoholijuomia, jotta luonnonroskittajille jäisi vähemmän. Joudun päivittäin juomaan terveyttäni säästelemättä saadakseni mahdollisimman paljon pulloja pullonpalautukseen.

3. Energiansäästö:
Koska asun alimmassa kerroksessa, en voi säästää energiaa portaita kulkemalla. Voin kuitenkin pönkitä hissin oven auki ja varmistaa näin, että kaikki yläkerran ihmiset valitsevat portaikon hissin sijaan. Näin pidän huolta luonnosta ja kansakuntamme kunnosta!

4. Paperi kiertämään:
Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka paljon hyvää paperia vedätte pöntöistänne alas? Minä ainakin vien kaiken vessapaperini paperinkeräykseen vasta muutaman käytön jälkeen. Joka tuoksuista valittaa, se luontoa vihaa!

5. Patterit ja lääkkeet: Onni vai ongelma?
Minä kierrätän kaikki patterit ja paristot; ne kulkevat hieromalaitteesta taskulamppuun, siitä kaukosäätimeen ja vasta sitten roskiin. Kannattaa miettiä myös lääkkeiden kierrätystä. Lääketehtaat rikastuvat ja riistävät luontoa. Ei kannata rahoittaa riistäjää vaan katsoa ensin, mitä mummovainaan kaapista löytyy!

6. Suosi lähiruokaa:
Lähiruuan suosiminen on minulle helppoa. Melkein naapurissamme on hyvin varustettu ja edullinen Lidl, eikä minun edes tee kovin usein mieli matkustaa kauemmas ostoksille.

7. Lisää luontoystävällisyyttäsi, siirrä vastuu:
En aja autolla - mieheni ajaa
En pese vaatteitani - mieheni pesee
En jätä ruokaa lautaselle - mieheni syö jätteet
En osta mitään ylimääräistä - mies tekee sen puolestani

Kerro sinäkin ekotekosi! Jaa

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Snoumanni

Katkera kotirouva on n. 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.

Illalla kuljin pihatietä koiraani kusettamaan, kun taivaalta alkoi tippua lakanan kokoisia lumihiutaleita. (Ette voi uskoa, kuinka pidän lumesta! Näen nimittäin paljon helpommin, milloin naapureiden kissat ovat käyneet kuseskelemassa nurkkiin.) Hykertelin mielessäni, kuinka mojovat rotanmyrkkyansat kissoille asentaisin. Siikaa rotanmyrkyllä, maitoa rotanmyrkyllä ja - helvetti soikoon - rottaakin rotanmyrkyllä, jos tarve vaatii!
Tiedän, tiedän. Teitä ihmetyttää. Joku ehkä paheksuukin. Ja kyllähän minäkin ymmärrän, että normaaleissa perheissä kissojen myrkyttäminen on miesten työ, mutta minä en ole saanut hentomielistä äijännahjustani usutettua puuhaan millään konstilla.

Naapurin ämmä näkyi seisomassa kujan suussa onnellisen näköisenä. Hän nosti käden eteensä, kuin jokin kerjäläinen rahaa anomassa ja katsoi taivaalle, kuin sieltä olisi satanut mansikoita. Minä en helvetti soikoon ymmärrä, kuka voi olla niin ääliö, että pitää kädellä ojennella tajutakseen taivaalta satavan hehtaarin kokoista purjekangasta!

Yöllä en saanut unta ja rupesin miettimään millaista olisi, jos naapurin ämmän salaisimmat fantasiat toteutuisivat ja hän asuisi Inglessin Huulion kanssa tuossa ojan takana. Pihakeinun paikalla olisi kokoasfalttinen helikopterin laskeutumisalusta valoineen kaikkineen. Siellä lappaisi väkeä kaikista maanosista. Olisi se marenkitukka-Edmund ja muita julkkiksia. Koiraa kusettaessa säikähtäisi aina pahemman kerran, kun luulisi tulevansa kohdakkain ala-asteen porkkanaa purevan vanhapiikaopettajansa kanssa, vaikka se olisikin lupsakka Eldontson taluttamassa nuorta puudeliaan.
Ja vaikka ihmisiä ilmestyisi ja Späldingistä tulisi naapurin ämmän julkkiskamu, akka siltikin tunkisi meille monta kertaa viikossa ja kertoisi gaaloista ja konserteista ja pikkusöpöliinihöpöliini-Huuliosta, joka kutsuisi naapurin ämmän etusormea koukistellen lavalle tuhansien ihmisten eteen ja esittäisi ballaadin vasemman polvensa varassa kyyristellen.

Ja jos yrittäisi lähteä äijän ja huutavan kakaralauman kanssa lomalle niin ämmä ja Huulio seisoisivat tien vieressä ja Huulion pöksyissä pullistelisi pönkeä meetwurstitanko tihkumassa nahkeaa odotustaan vihreiden kesäshortsien läpi. He vilkuttaisivat. Huulion harteet olisivat hivenen jännittyneet, jotta tietäisin hänen olevan surullinen tullessaan riistetyksi ämmän lemmenlihan kimpusta, ja ämmä näyttäisi pikkuisen väsyneeltä viestittääkseen olevansa jo savuavaksi höylätty raunio. Yrittää nyt siinä sitten viettää lomaa sen näyn jälkeen.

Kai olin jossain vaiheessa nukahtanut, sillä kun havahduin, oli jo aamu. Juoksin äkkiä ikkunaan nähdäkseni, oliko yhtään kusta ilmestynyt yön aikana. Hanki oli vielä koskemattoman valkoinen. Kun kirkastui, lähdin taas pihalle. Kävelin kujan suuhun ja katsoin ämmän kotia kohti. Ketään ei enää näkynyt.

Katsoin vastakkaiseen suuntaan. Toisessa naapurissamme asuu ärsyttävä perhe. Perheen äiti on muka jopa leikkivinään lastensa kanssa! Hän kuskaa heitä uimaan ja telmii pihalla. Kuka saatanan hullu olisi vapaaehtoisesti lastensa kanssa?!!? HÄH??? Tähän asti perheestä ei ole ollut suurempaa haittaa, vaikka joskus mietin, onko naisen kameran kanssa kuljeskelu todella harrastus, vai onko hän jokin salainen vakooja...

Joka tapauksessa perhe oli rakentanut kaksi lumiukkoa (Milloin? Aamuhämärissäkö). Ne huiskuttelivat ilkkuen ja pilkaten. Ne halusivat viestittää, että niillä on kaikki valta ja julkkisystävät ja minä olen tällainen hienhajuinen, mitätön paskiainen, joka ei osaa edes maksaa Kalevan tilausta ajoissa!
Kai jokainen täysijärkinen, aikuinen ihminen olisi tuollaisessa solvausten mylläkässä hyökännyt uhkaajien kimppuun ja puukottanut heidät risulla kuoliaiksi! Mutta se, että leikkasin Huulio-ukon rienaavan torrakon irti, oli todellista sankaruutta!


Pakinaperjantaissa on tällä kertaa kuvahaaste Jaa

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Iltakahavit

Iltakahvi tuoksui aina ihan erilaiselle kuin päivän muut kahvihetket. Tuoksu sai huoneen seinät lähentymään toisiaan. Suuresta pirtistä tuli kotoisa, kolmen asuttava pesä. Annu otti leipäkorista siivun ruisleipää, joka oli ehtinyt kovasti kuivettua päivän seisottuaan.
Äitee ei ollut vielä liikkunut nojatuolistaan, vaikka kahvi oli viittä vaille kupissa. Kahvinkeitin röklötti jo viimeisiään.
- Äitee, tuu jo sinäki, Annu sanoi.
Äitee nousi ja käveli köppänästi penkille istumaan. Olohousujen polvet pussittivat tyhjinä. Sinä talvena äitee oli muuttunut vanhukseksi ja Annu tiesi, että viimeisiä vuosia vietiin. Liian aikaisin, jos Annulta kysyttiin. Yksinkö hän sitten kävisi, piikanako, keski-iästä omaan vanhuuteensa?
Äitee piti kahvikuppia käsi tutisten, muttei juonut. Istui vain ja tuijotti Annua.
- Ottaako rinnasta? Annu kysyi.
Äitee huitaisi pitkällä, kanakoipimaisella luurankokädellään pöydän yli.
- Äläs nyt tyttö hulluja, sanoi äitee, kuten yleensäkin sydänasioista puhuttaessa, mutta tällä kertaa ilman normaalia kiukkuista itsepintaisuutta.
- Missä isu?
Äitee peilasi totista kuvaansa ikkunan mustasta heijastuksesta.
- Kustaa.., äitee sanoi. - Kustaa meni jäihin.
Annu vilkaisi myös ikkunasta nähdäkseen joelle, muttei nähnyt lasia pidemmälle. Ruisleivän reuna ruksui hampaissa.
- Mitä se horajaa? hän kysyi.
- Ite näin jokirannasta, äitee vastasi.
Annu pisti leivän takaisin pöydälle. Totta se puhui, jos ei ollut tullut horiskoksi. Äiteellä ei ollut tapana laskea leikkiä. Ei isoilla, eikä pienillä asioilla.
- Eikö se häätyis mennä onkimaan ylös sieltä? Annu kysyi.
Äitee kietoi sormensa vuorotellen kummankin ranteensa ympärille ja kosketteli peukalosyrjän luita.
- Häätyykö tuota ennää... Johan tuo meni.
Televisio kiinnitti äiteen huomion. Annukin katsoi samaan suuntaan. Kahvi oli vielä kupissa, kun kymppiuutisia kuulutettiin. Isun jäihin meno oli sotkenut tutun iltakuvion totaalisesti.
- Uutiset alakaa, äitee sanoi. - Pitäsikö tuo mennä kattomaan, mitä ne siellä maalimalla tännää?
Äitee lähti huterasti nojatuoliaan kohti. Annu nousi pöydästä. Hän meni äiteen perässä ja antoi likaisten kuppien maata sijoillaan. Jääkööt tällä kertaa kaikki laittamati.


Tarinamaanantain aiheena alku Jaa

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Juu meik mai dei!


Liisa ja Noeijoo pelastivat päiväni antamalla minulle tämän ihanan kukkakimpun :)

Juoni on tällä kertaa tällainen:

The award rules say: “Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.”

Haluan antaa kimpun takaisin heille molemmille. Lisäksi kimpun saavat seuraavat bloggaajat (vaikka kaikki n. 150 suokkariblogiani olisivat tunnustuksen ansainneet).

Paju: Hän saa epäilemättä monta muutakin kimppua, muttei syyttä! Hänen läsnäolonsa antaa ihan älyttömän paljon iloa ja elinvoimaa.

Akka: Hänen juttuja lukiessa suu vääntyy mukavaan muikistukseen. Hän käytti viimeisimmässä postauksessaan ilmaisua noi'nikkästee ja lennätti minut suoraan lapsuuteen :) Kiitos rikkaasta murrekielestä!

Hallatar: Sydämellinen blogihahmo. Piristää silloin tällöin päivääni myös ihanilla sähköposteilla. Kaunis kiitos ja rutistus!

Elina: Harmittaa ihan, että Elina pakenee taas Suomen talvea. Olen toki iloinen hänen puolestaan. Terävät jutut ja huumoria piisaa. Miu mau mukkaa!

Almamaria: Almamaria on Almamaria, eikä hänen kukittamisensa vaadi lisäselvityksiä. Ihan läppeensä ihana blogi ja bloggaaja!

Kutis: Tulee hyvä mieli, kun huomaa Kutiksen päivittäneen. Mielikuvitus on huippuluokkaa ja mielikuvitusmatkat tempaavat lukijan tietokonetuoliltaan.

Isopeikko: Tämä bloggaaja ei ole ihan totta, mutta silti häilyväisyydessään äärimmäisen viehättävä. Isopeikon maailman eläimet ja muut olennot ovat huomattavasti meitä ihmisiä viisaampia.

Genoveeva: Hän on viksu, mukava ja taitava. Lisäksi nyt on syytä onnitella häntä! Kukkia siis rakkaalle Genoveevalle!

Saara: Tulinen, terävä, hauska, nerokas.

Salka: Päivittää nykyään vähän harvemmin, mutta se onkin ovelaa, sillä uusia kuulumisia odottaa vesi kielellä. Fantasiatyylisiä jatkiksia odottaisin tulevaisuudessa lisää... Näinköhän niitä saisi ostettua tällä kukkakimpulla :) Jaa

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

Mammografia takana, elämä edessä!

Jo Noharikin paljastaa ylidramaattisuuteni!

Tällä viikolla olen ollut lähinnä mammografiassa. Mitään ei löydetty (ei edes tissejä). Jaa

torstaina, tammikuuta 10, 2008

Ihminen lukee taustalla/ihminen lukee edessä

Ihminen lukee


Valokuvatorstain ihminen lukee

Kuvalähde/Source: Wikimedia Commons
Jaa

maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Minuuttipakina (60 sekuntia asian vierestä)

Huolena hyvinvointivaltion tulevaisuus

Tuloerojen kasvu, rasismi, laitossurmat, väkivalta, sosiaalitapaukset. By-hy-hyy! Pullamössömassan valitusta!

Kerronko teille mitä on todellinen riisto? Se on sitä, kun laitetaan ihminen kävelemään kahden painavan kepakon kanssa kukkulalle ja siellä pannaan hänet risun nokkaan nauloilla kiinni. Sitten nostetaan kaiken kansan nähtäväksi, ivataan ja pilkataan. Annetaan lihan kuivua siihen kepin mutkaan ja nauretaan, kun ihminen alkaa lopulta hourailla. Itse vaan juodaan rajan takaa tuotua, halpaa viinaa ja syljeskellään nuotioon, perkele. Ei anneta toiselle mitään, vaikka hän on rikkonut selkänsä tätä maata rakentaessaan.

Se on oikeaa riistoa, kun yhteiskunta antaa matojen ja suolinkaisten kalvaa tavallisen ihmisen sairasta lihaa, kun plösöt ja insinöörit ja homohumanistihiiret vain juhlivat ja syövät herrain pöydästä. Sosiaaliluukku vain taputtaa päähän, vaikka meikäläiset eivät saa edes potkukelkkaa kunnanisän rahakirstusta. Vammaiset ja hullut ja kaikenmaailman maahanmuuttajat saavat kyllä kinkkua leivän päälle ja televisiovastaanottimet kaupungin puolesta. Ne saavat jokaikisen tuen ja häkkyrän ja muun apuväkkyrän, kun me oikeat ihmiset saamme syödä palttoosta napit ja lämmittää talvella korvamme orjantappurakruunuilla.


Pakinaperjantai. Jaa

perjantaina, tammikuuta 04, 2008

Muotibloggausta - Alaston Ally!


Ennen kalsarit olivat rautaa, hiiohoi!

Olen saanut runsaasti palautetta (ainoastaan Kaura on erehtynyt toivomaan tätä vastikään kommenttilaatikossani), jossa minua on pyydetty perustamaan pieni muotinurkkaus blogiini. Kun minut yllätettiin eräässä persoonallisessa vaatteessani hampaiden pesulta, päätin suuresta nolotuksestani huolimatta tarttua toiveeseen.

Luvassa siis Allyn erehtymätöntä tyyliä vm - 08

RÖMPPÄKALSARIT:

Kalsareiden työstäminen nykyiseen malliinsa on kestänyt kokonaiset 16 vuotta, mutta se on kannattanut. Tavallisista pitkistä alkkareista on saatu pienellä istumisella persoonalliset ja omalla tavallaan eroottiset (ainakin mies pyytää minua riisumaan pöksyni heti kun näkee vilauksenkaan niistä).

Olen ostanut kuvan muotiluomuksen aikoinani paremmiksi kalsareiksi alettuani viettää öitä ensimmäisen poikaystäväni luona. Näiden alkkareiden edeltäjät olivat ala-asteella saadut, kirjavat "sairaalakuosiset" unelmat, joiden kuminauha oli karannut kankaan alta ja kiristi irrallaan vyötäröä samalla, kun itse kangas repsotti missä sattuu.

Kalsarit ovat väriltään harmaat ja niiden lahkeissa on pitsikoristelu. Ne ovat venyneet kahden raskauden aikana (sekä 16 vuoden aikana yli 10 kiloa muhevoituneen pyllyn vaikutuksesta) ja niissä on nykyään ikuiset polvipussit.

Kuva paljastaa erään normaalin iltarituaalini. Olen harhautunut kesken riisuutumiseni ja alkanut sen sijaan hampaiden harjaukseen.

Ps. Minulla on myös uudempia kalsareita, joiden "peräreijät" ovat vielä huomattavasti pienemmät.


Edit: Muutin vähän kuvaa, sillä en ollut tajunnut jonkun oikeasti pitävän tuollaisista kalsongeista. Kiitos vain tahmeasta sähköpostista jollekulle viehättävälle lukijalle... :(


Jaa

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Hiljentymistä uuden vuoden kynnyksellä


Vuoden vaihtuminen on oiva hetki hiljentää ja pysähtyä katsomaan menneeseen. On aika tutkailla elämänsä suuntaa, luoda lempeä, nostalgiasta väräjävä silmäys menneisiin hyviin aikoihin ja kohottaa katseensa kohti loistavaa tulevaisuutta.

Onnellista vuotta 2008 kaikille lukijoille ja vierailijoille!

Valokuvatorstain kuvapeittoon. Jaa